Kotikäytössä olen siirtynyt pikakahviin reilu vuosi sitten, mutta mettässä keitän pannuun oikeat pöönäkahvit.akallio kirjoitti:Hyvä, Tervasuo. Ihan sydäntä kylmää lukea tätä pikakahvikeskustelua...
Kahvi
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Ei, ei. Vaaleampaa paahtoa sen olla pitää, siinä kahvin alkuperäinen maku säilyy paremmin kun papuja ei ole paahdettu hiiliksi, niitähän löytyy nuotiopaikoiltakin keiteltäväksi.Tervasuo kirjoitti:Kahvi oli minulle ennen aivan sivuseikka; että sitä oli, että sitä oli riittävästi ja riittävän usein ja että se maistui suurin piirtein kahville. Nyt, kun kahvista on tullut makuasia, ja sitä juo kerran pari päivässä, sen pitää olla niin hyvää, ettei muuta tarvita. Siis tummaa paahtoa pannusta. 500 gramman paketti ei nautinnollisista tuokioista ole paljon.
Samoilla linjoilla.
Siviilissä juon kahvia hyvin harvoin - pari kolme kertaa kuukaudessa. Töissä ollessani sitä oli saatavailla kaksi kertaa päivässä, mutta sielläkin se toisinaan unohtui. Nyt eläkkeellä kotona kahvin juonti ei kuulu normaaleihin rutiineihini. Aamulla juon aina teetä, myös reissussa. Illalla kotona mieluummin teetä, jos jotakin pitää saada.
Mutta reissussa töraytän päivällisen jälkeen kunnon nokipannukahvit melkein joka ilta. Alkuaikoina kahvia ei ollut mukana, koska en sita kaivannut. Sitten eräällä kämpällä katselin vieressä kun eräs vaeltajapariskunta keitteli nuotiokahvit. Se oli siinä ja siinä, etten kerjännyt edes pientä kuksallista - en kuitenkaan kehdannut. Sen jälkeen on melkein aina iltaohjelmaan kuulunut kahvit nuotiolla - ja talvella kampällä, vaikka siitä on osa hohdosta poissa. Tätä olen kertonut kavereille kyllästymiseen asti. - Siis ette arvaa mikä himo tuli silloin kahviin, vaikka sitä kotona juon ani harvoin. Melkein hain kuksani ja pyysin... Ääh, ette te kumminkaan ymmärrä...
Mitä poroa pannuun pistän, se on yhdentekevää. Mutta oikeata kahvia sen pitää olla, ei mitään pikakahvia - sehän vie nautinnon koko hommasta. Mieluummin ottaa sitten vaikka kuksallisen raikasta vettä.
Minulle se tapahtuma, rauhoittuminen, kahvin keittäminen, selkeytymisen odottaminen, kaataminen kuksaan, sokerin lisäys - maitoa en kaipaa - sekoittaminen, ja juominen on koko homman juju. Se on ainoa syy, miksi en siirry kokonaan teehen, vain vaellusreissuilla tarvitsen kahvia - ja oikeata porokahvia sen olla pitää.
Siviilissä juon kahvia hyvin harvoin - pari kolme kertaa kuukaudessa. Töissä ollessani sitä oli saatavailla kaksi kertaa päivässä, mutta sielläkin se toisinaan unohtui. Nyt eläkkeellä kotona kahvin juonti ei kuulu normaaleihin rutiineihini. Aamulla juon aina teetä, myös reissussa. Illalla kotona mieluummin teetä, jos jotakin pitää saada.
Mutta reissussa töraytän päivällisen jälkeen kunnon nokipannukahvit melkein joka ilta. Alkuaikoina kahvia ei ollut mukana, koska en sita kaivannut. Sitten eräällä kämpällä katselin vieressä kun eräs vaeltajapariskunta keitteli nuotiokahvit. Se oli siinä ja siinä, etten kerjännyt edes pientä kuksallista - en kuitenkaan kehdannut. Sen jälkeen on melkein aina iltaohjelmaan kuulunut kahvit nuotiolla - ja talvella kampällä, vaikka siitä on osa hohdosta poissa. Tätä olen kertonut kavereille kyllästymiseen asti. - Siis ette arvaa mikä himo tuli silloin kahviin, vaikka sitä kotona juon ani harvoin. Melkein hain kuksani ja pyysin... Ääh, ette te kumminkaan ymmärrä...
Mitä poroa pannuun pistän, se on yhdentekevää. Mutta oikeata kahvia sen pitää olla, ei mitään pikakahvia - sehän vie nautinnon koko hommasta. Mieluummin ottaa sitten vaikka kuksallisen raikasta vettä.
Minulle se tapahtuma, rauhoittuminen, kahvin keittäminen, selkeytymisen odottaminen, kaataminen kuksaan, sokerin lisäys - maitoa en kaipaa - sekoittaminen, ja juominen on koko homman juju. Se on ainoa syy, miksi en siirry kokonaan teehen, vain vaellusreissuilla tarvitsen kahvia - ja oikeata porokahvia sen olla pitää.
Tuli tuosta mieleen tilanne, kun täällä urbaaniympäristössä vilkaisin pöydälle jääneen, ilmeisesti pohjastaan hiukan sokerisen kahvikupin pohjalle. Tulin tokaisseeksi, että luulin poroiksi, mutta ovatkin banaanikärpäsiä. Johon kaveri tuumasi, ettei niin eri kokoisissa eläimissä luulisi erehtyvän.johtamaa kirjoitti:Juuri näin, porokahvit, ovat ainakin Lapinkävijän mieleen!
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
-
- Viestit: 727
- Liittynyt: 03 Syys 2010 11:19
Tulipa hörähdettyä, kiitos piristyksestä.Pepi kirjoitti:Tulin tokaisseeksi, että luulin poroiksi, mutta ovatkin banaanikärpäsiä. Johon kaveri tuumasi, ettei niin eri kokoisissa eläimissä luulisi erehtyvän.
Minun tekisi mieli kokeilla turkkilaista kahvia, reissussakin. Riittävän pölymäisen jauhatuksen hankkiminen vain taitaa olla hankalaa.
http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=221.0
http://www.ristretto.fi/kahwiki/Turkkilainen_kahvi
Itse olen kerran keitellyt turkkilaista kahvia reissussa, ja jännäähän se oli. Kahviin tarvittava messinkinen mylly ei vaan ole mitään grammaustavaraa. Periaatteessa kevyellä nykyaikaisella käsimyllyllä pitäisi onnistua myös, mutta ei tule mieleen yhtään, jossa olisi oikeanlainen säätömekanismi.Parikolmetonnia kirjoitti: Minun tekisi mieli kokeilla turkkilaista kahvia, reissussakin. Riittävän pölymäisen jauhatuksen hankkiminen vain taitaa olla hankalaa.
Minulle kahvinjuonti kotona on nautinto, pari kuppia todella hyvää kahvia (ehdottomasti tumma ranskalainen paahto, vaaleahan on niin kitkerää, että sama olisi juoda puunkuoresta keitettyä ) menee päivässä. Reissuissa ei haittaa, jos jollain on nokipannu mukana ja minullekin kahvit tarjoaa, mutta pärjään ihan hyvin pikakahvillakin, kunhan se on hyvää (esim. tuota Africafeta, ennen sai myös aivan loistavaa Uciria, mutta sitä en ole enää löytänyt). Ulkona ja hyvässä mielentilassa pikakahvikin maistuu, ja koko viikon kahvitarpeet mahtuvat siihen pienimpään minigripiin. Se vasta onkin nautinto, kun ei tarvitse painavaa pannua ja kahvipakettia kantaa . Tulien tekeminenkin on jäänyt reissuissa ihan minimiin, tulevalle kesäreissulle ei taideta ottaa minkäänlaista nuotiokelpoista astiaa enää.
Pannukahviin niin paljon poroja, kuin kastuu, kiehautuksen -vain sen verran, että vaahto nielee porot- jälkeen hetken odotus ja pannun nokan selvitys.
Pikakahvin kanssa olen tullut siihen tulokseen, että nautinto ei niinkään ole riippuvainen ulkoisista seikoista, eikä mausta, vaan nautinto on lähinnä mielentila, asenne.
Pikakahvin kanssa olen tullut siihen tulokseen, että nautinto ei niinkään ole riippuvainen ulkoisista seikoista, eikä mausta, vaan nautinto on lähinnä mielentila, asenne.
-
- Viestit: 1665
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 13:12
Siirryin pikakahviin kesällä, kun ajattelin kokeilla. Pian join sitä kaikkina leirin siirtymispäivinä, koska ei tarvinnut tiskata pannua tällöin, vaan sen saattoi pakata sellaisenaan lähtiessä. Kun aamiaisenkin syö foliosta suoraan, tiskata tarvii vasta illalla, jos silloinkaan. Loput kahvista juomapulloon taskuun iltapäiväää varten.
Pääasia, että piristyy. Lepopäivinä ja päiväretkiaamuina sitten oikeaa kavia ja kunnolla ja taas puoli litraa huiviin ja puoli litraa taskuun.
Pääasia, että piristyy. Lepopäivinä ja päiväretkiaamuina sitten oikeaa kavia ja kunnolla ja taas puoli litraa huiviin ja puoli litraa taskuun.
Minä pesen kahvipannun vasta kotona. Sen saa riittävän puhtaaksi reiluhkolla vedellä huuhtelemalla, tai paperilla pyyhkäisemällä. Tai sammaleella, kunhan muistaa seuraavalla kerralla karistella kuivuneet kökkäreet pois.KAUHEAMIES kirjoitti:Siirryin pikakahviin kesällä, kun ajattelin kokeilla. Pian join sitä kaikkina leirin siirtymispäivinä, koska ei tarvinnut tiskata pannua tällöin, vaan sen saattoi pakata sellaisenaan lähtiessä.
-
- Viestit: 1665
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 13:12
- jänkäjussi
- Viestit: 711
- Liittynyt: 17 Tammi 2011 01:14
- Paikkakunta: Oulu
Minulla on lapinretkikuorma pakattuna, muutaman päivän päästä on lähtö
Kuormasta löytyy vanha litran rosteri pannu, josta äitini onnistui sulattaan
alumiinivahvisteen pohjasta pois, nyt se palvelee minulla retlipannuna.
Presidenttikahviä keitellään jo menomatalla kaasunuotiolla.
Kahvin säilytys astiana on litrainen rosteri thermos.
Kahvin ryypin peltisestä ekokuksasta..
Vanha savottamiesten ohje kahvikeitota, kun se kahdesti kiehuu ja
kerran kaatuu, niin se on valmista
Kuormasta löytyy vanha litran rosteri pannu, josta äitini onnistui sulattaan
alumiinivahvisteen pohjasta pois, nyt se palvelee minulla retlipannuna.
Presidenttikahviä keitellään jo menomatalla kaasunuotiolla.
Kahvin säilytys astiana on litrainen rosteri thermos.
Kahvin ryypin peltisestä ekokuksasta..
Vanha savottamiesten ohje kahvikeitota, kun se kahdesti kiehuu ja
kerran kaatuu, niin se on valmista