Missä melottu 2025

[akuusist]

Minäpä poistun täältä niin tulee teille tilaa. Lähes yhtä paljon uintia kuin melontaa. Sinilevää alkanut ilmaantua. Tuulenpuolen rannoille kasautunut ja suojanpuolet vielä ok.

[OS]

Inarijärvellä kaksikolla 12.-14.7. Suunnitelmissa oli 6-7 päivän reissu, mutta komeiden kesäpäivien riesaksi tulivat kovat tuulet, joiden vuoksi päätimme keskeyttää ja meloimme tyynen aamuyön/aamun aikana takaisin lähtösatamaan. Päätös oli ihan oikea, sillä jo tuolloin iltapäivällä tuuli voimistui selvästi ja myöskin seuraavina päivinä oli niin kovaa tuulta, että paluu autolle olisi ollut haasteellista.

[Patikoitsija]

^ Varmasti järkevää on toimia noin, tuossa kun ajelin tänne itäiseen ja sitten lopuksi tarkoitus vielä Ylä-Lappiin niin muutaman aiemmin vuolaana pitämäni puron ylitin joissa lirisi vain nimeksi vettä nyt. Samaan aikaan kun hyönteiset hakkaavat päätään teltan kattoon sen sijaan että niille kelpaisi kehossani virtaava veri, pohdin että mahtaakohan jonain päivä ukonilma yllättää näiden helteiden päätteeksi. Kokemuksieni mukaan ukonilman ennustettavuus tuntuu olevan varsin vaikeaa koska muutaman kerran semmoinen on sattunut vaikkei sääkarttojen perusteella olisi voinut odottaa. Inarin suurilla vesillä tuommoinen ukkosrintama olisi pelottava asia. Nyt nimittäin henkäilee jo, mutta ehkä se johtuu vain siitä kun aurinko menee puiden taa. Hyönteiset siis luulevat että teltan katosta löytyisi veriateria koska siellä lemuaa hiilidioksidi. Se, että minulla on mukana kumisaappaiden lisäksi maastopyörä ja kajakki, antaa valinnanmahdollisuuksia. Ellei vesimäärä ole riittävä kajakille erään hillasuon maisemissa (raakoja ne vielä Lapissa ovat mutta tällä lämmöllä kypsyminen on joutuisaa), teen vain vaelluksen joka ei ole rengasreitti. Pyörän voin jättää lopetuspisteeseen, josta polkaisu autolle lähtöpaikkaan. Kajakki saa silloin odotella seuraavaa kertaa.

[Usmi]

Yhden yön pistäytyminen ja Puumalan Muikun- ja Katosselän kiertäminen kajakilla. Hienoa ja rauhallista seutua. Täytyypi palata pidemmälle reissulle joskus.

[Micke]

Minäpä poistun täältä niin tulee teille tilaa. Lähes yhtä paljon uintia kuin melontaa. Sinilevää alkanut ilmaantua. Tuulenpuolen rannoille kasautunut ja suojanpuolet vielä ok.

5 vuorokautta tuli hyvin vähän meloneen kumppanin kanssa melottua Saaristomerellä, kelit suosi tai oikeastaan oli liiankin lämmintä. Reilu 150 km tuli mittariin ja pari hyljettä näimme. Sinilevä on kyllä sellainen saasta paratiisissa, että seuraavat melonnat suuntautuvat Saimaalle.



350€ kajakkikaksikko toimi kuten kuuluu, mutta hieman painava alkaa toi lasikuituinen Arctic Star 630 olemaan omille voimille. Melkein tekisi mieli tilata sama hiilikuituisena, kun mallihan on ihan timantti melomiseen (tai saisi siinä olla kansiviisteet lähemmälle melanvedolle).

[omat polut]

^Kuulemma Saimaalla Ristiinan seudulla myös runsaasti sinilevää.

[Aaro]

350€ kajakkikaksikko toimi kuten kuuluu, mutta hieman painava alkaa toi lasikuituinen Arctic Star 630 olemaan omille voimille. Melkein tekisi mieli tilata sama hiilikuituisena, kun mallihan on ihan timantti melomiseen (tai saisi siinä olla kansiviisteet lähemmälle melanvedolle).

Nauvon ja Korpoon kohdat tuttuja 80 luvun reissuilta. Meillä oli (on) 2 paikkainen Heiku 2. Kaksikkohan on hyvä eritasoisella parilla ja on tyypillisesti nopea eikä kaadu helposti. Yllättävän paljon reittisi varrella saaria ja luotoja, mutta voisi kuvitella, että navakalla etelä-lounais tuulella joutuisi aika lailla sovittelemaan menoa tuulen mukaan esim yöksi ja aamuksi? Vaimoni ei ainakaan tykännyt kun kuohut valuivat melontaliivin kaula-aukosta. Yhdellä kanootilla ei myöskään oikein sovi kaatua tuulisella ulapalla, vaikkakin nykyään kännykät mahdollistavat avunpyynnön.

[Micke]

Parina päivänä oli 5-6m/s keskituuli jossain vaiheessa päivää, mutta varmaan keskimäärin 0-3m/s, eli kelit suosi ainakin tuulien osalta. Kun kumppani ei ole varsinaisesti meloja, niin koetin luovia luotojen kautta reitin. Olisikohan ollut vajaa 3km pisin matka seuraavalle luodolle tai saarelle. Jollain 10m/s etelä tuulella olisi ollut meille parasta valita kohteeksi joku muu, tai surffailla tuulen suuntaan suojaan.

[Aaro]

Mainingeilla surfaamista on tullut harrastettua Helsingin edustalla, semmoista loputtoman kosken laskua. Mutta muutaman kerran Turun saaristossa keskellä isoa selkää joutunut sivumyötäiseen, terävää metristä aaltoa. Kääntää perää inhottavasti poikittain vaikka kuinka yrittää vain toiselta puolelta meloa ja terävä aalto kanootti poikittain on myös aika pelottava tilanne. Ihan myötätuuleen ei uskalla mennä kun edessä ison saaren suojaton ranta. Miten oikeaoppisesti sivumyötäiseen pitäisi suhtautua?

[Micke]

Surffaaminen on kyllä liki parasta mitä melonta tarjoaa "sileällä" vedellä, parhaat surffit on tullut Jussarön etelä puolella, kun kaakkoistuuli oli puhaltanut varmaan vuorokauden 14m/s keskituulena. Olisiko ollut noin pari metristä aaltoa, siinä Arctic star 570 otti aika pitkiä liukuja, joissa sai olla tarkkana kun aallon pohja tuli vastaan.

Mun mielestäni sivumyötäinen on aika paha, ainakin jo meloo paikassa, jossa aaltoja tulee kahdesta hieman eri suunnasta, kuten saarien suojan loppuessa monesti tulee.

Nyt näyttäisi siltä, että tälle vuodelle tulee pitkastä aikaa yli 1000 km melontaa, vielä uupuu noin 398,16 km. Muistaakseni kaikki melonnat olen tallentanut kellolla.

[akuusist]

Pienellä kajakilla jossa on kaareva kölilinja voi saada taakse nojaamalla keulan ylös vedestä ja vahvalla melaperäsimellä pitää viistosurffissakin. Omat taidot kyllä nopesti tulee vastaan ja joudun vaihtelemaan myötätuulisurffausta ja sivuaaltomelontaa

[Aaro]

Miten sivuaalto melonta menee. Omalta kohdalta jäänyt kauhun hetkenä mieleen Iniön aukon ylityksestä sivuaallossa, kun se kerran tunnissa tuleva SUURI murtuva aalto tuli ja murtui juuri poikittaisen kanootin alta. Jotenkin vaistomaisesti sain painettua vettä melalla tyhjän puolelta niin että pysyimme keikahduksen jälkeen pystyssä. Vaikutti tuuripeliltä enemmän kuin taidolta. Olen siis kantapään kautta itseoppinut meloja.

[Micke]

Alatuki auttaa aina, itse vedän aika helposti alatuen jos tulee isompi aalto. Kumppani reagoi tähän tai ei, niin asenteeni taitavampana on se, että jos tarvitsee tukea, niin sitä ei kysellä. Aika harvoin tarvitsee, nyt Saaristomerellä tuli yksi poikkeavan jättimäinen aalto, olisiko ollut noin metrin, kun keskiaalto oli varmaan 50-60 senttiä. Tuohon aaltoon reagoin kun näytti että nyt tulee liikaa vettä syliin (meillä on liian suuret peitteet kajakkiimme).

[akuusist]

Sivuaallossa melomisesta tykkään melkein eniten jos on isompi ylitys. Enemmän virikkeitä kuin tyynellä, vähemmän työlästä ja kastelevaa kuin vastainen mutta tulevat aallot näkee hyvin. Surffailu on kivaa myös mutta pidemmän päälle vaatii jatkuvaa keskittymistä. Ajoitan melanvedon niin että se osuu juuri sivulta lähestyvän aallonharjan taakse, ja laitan sille vähän painoa niin että se on jonkinlainen kevyen ylätuen ja melanvedon yhdistelmä. Murtuva aalto kaatuu kyllä kannelle eli on kiva jos aukkopeite on jämäkkä. En ole mikään mestarimeloja ja itseoppinut myös eli tuleehan se kivan raja vastaan jos sään kanssa urheilemaan lähtee.

[Aaro]

Siis ilmeisesti myös kallistut vähän tulevaa aaltoa kohti, joka oikaisee kanoottia. Minä taas taidan nostaa keulaa hieman aaltoa vastaan, jolloin kaatuvan aallonharjan vaikutus ei kohdistu samalla hetkellä koko kanootin pituudelle. Jos aallot ovat isoja, tiheässä ja jyrkkiä niin tilanne menee hektiseksi ja tarkkaavaisuus voi poikkeavan ison ja juuri murtuvan harjan kohdalla pettää. Tiukan paikan tullen tekeminen on kuitenkin refleksi eikä niin harkittua.