Nokipannukahvi

[KaukoAntero]

^^

Ei ole koskaan kuulunut korviin että kokonaisia kahvinpapuja sanotaan pööniksi. Pannu- tai suodatinkarkeuteen jauhetut pavut ovat pöönejä,täällä päin ...

Jaa'a, eiköhän alkuperäisin merkitys ole kuitenkin ollut nimenomaan pavut (böna = pööni). Silloin, kun murresanat on muodostuneet, on kahvi ostettu papuina kaupasta.

Kauko

[Pepi]

Joo. Kaupasta ostettiin pööniä ja sitten ne paahdettiin prännärillä ja jauhettiin kahvimyllyllä. Tai sitten niitä paahtamattomia tuli ameriikantädin paketeissa, kun ei oikein kaupasta aina saanut. Tuolla ne prännäri ja mylly ovat vieläkin kellarin hyllyllä.

Olin alle kouluikäinen, kun pöönät jo ostettiin valmiiksi paahdettuina ja alakoululainen, kun ne jauhettiin valmiiksi kaupan myllyllä. Sitten tulivat valmiiksi pakatut, kun keksittiin arominpitävät vakuumipakkaukset. Suodatinkahviin kului vielä vuosia.

[luuppi]

Ei meillä jauhettu kaupassa vaan vasta kotona, kun tuoreus (maussa) pysyi paremmin. Jauhaminen oli meikäläisen homma: 4v ikäisenä jalat myllyn ympärille, lattialla istuen, niin sai kampeen kunnolla vauhtia ilman että koko mylly karkaisi ns. käsistä

[tst]

Muutaman erilaisen ja ehdottomasti ainoan ja oikean tavan valmistaa nokipannukahvit oven kuullut. Hyvää se on ja myös sellainen tietty rituaali.

[KaukoAntero]

Muisteloihin kun päästiin: ensimmäisellä vaellureissullani kauan sitten porukan vetäjä vielä pannun tyhjennyttyä pirautti sumpit eli kiehautti uuden pannullisen samoihin poroihin. Jostain syystä porukan tosikko nyrpisteli termille.

Kauko

[tst]

Hyvä sentään oli, että tosikko älysi. Kaverini Paavo oli aikanaan noista ihan pihalla ja kun käytiin kerran kyläilemässä syntymäkunnassani erään Arvin luona niin Arvi lateli noita muunnoksia joka lauseeseen ja ihmetteli kun Paavolla ei ilmekään värähtänyt. Paavo taas ajatteli, että ihmeellistä tämä Pohjois-Karjalan murre kun ei meinaa mitään ymmärtää. Otettiin illan mittaan niksiöljyä ja Paavokin pääsi pikku hiljaa "murteesta" jyvälle ja Arvikin huomasi ettei hää olekaan ihan pöljä.

[naavahauki]

KaasuTrangia ei nokea pannua, mutta mielestäni se on paras sumpinpihautuskapine. Viinapolttimella Trangia nokeaakin pannua, jolloin kelpaa otsikon aiheeseen...
Paras pannukahvihan valmistetaan näin
Kiehautetaan vesi.
Lisätään kouralla annostellen sopiva määrä kahvinporoja.
Lämmitetään uudelleen kunnes kahvi melkein tulee nenästä.
Tuli pois ja jätetään kahvi uuttumaan niille sijoilleen. Trangian tuulisuoja on erinomainen paikka kahville uuttua!
5 minuuttia vähintään, 10 minuuttia on parempi uuttumisaika. Pidempäänkin voi antaa olla jos keli sallii (ja kylmässä voi tarpeen vaatiessa antaa vähän lisälämpöäkin) mielestäni maku vain paranee.
Sitten nokka kaadetaan puhtaaksi, joko maahan tai halukkaan kuksaan/kuppiin.
Ja ei kun naattimaan pihautetusta sumpista.

[tst]

^Sama tyyli käytössä, mutta nuotiolla ja kun tuossa sammutetaan liekki tuli niin notskilla tietysti kahvikaisan siirto nuotion reunuskiville. Nyt täytyy testata lievä hämmentäminen siirtämisen yhteydessä hehkuvalla puukepillä.

[hannes]

Pannukahvista tulee entinen vientituotteermme terva mieleen.
Toinen vaihtoehto on kirkkaat lapin vedet: näkyy pohja. Eli liian paksuksi ja kitkeräksi keitetty tai niin laihaa että pohja kupissa näkyy. .

Siinä kun porukka nuotion ympärillä istuu ja kokin silmä välttää, kaataa yks ja toinen kupin sisällön sammaleeseen.

Kerran join hyvää pannukahvis mutta sekään ei ollut minun keittämä.

[honkamukka]

Kuten ylempänä, niin samoin kaasu trangialla pääosin keittelen.

Tuota kahvin kuohautusta en tee, kun sillä saadaan kitkeryys esiin.
Eli minun tapani; vesi kiehautetaan pannussa, kaadetaan sopiva määrä kahvinporoja joukkoon. Sitten selataan muutaman kerran kuksalla, tai kuten minä, Airamin termoksen mukilla. Samalla tulee tarkistettua väri, kun en mittaile kahvin porojen määrää, vaan kaadan sopivan näköisen keon purkistani. Kahvin annetaan hetken tekeytyä tuossa keittovälineen suojissa ja kaadetaan nokkaporot ja vähän enemmänkin mukiin ja takaisin pannuun. Siinä näkee selkiytymisasteenkin samalla.
Kahvista tulee pehmeän makuista nautittavaksi, mutta kukin parhaimmaksi kokemallaan tavalla.

[hannes]

Minulle opetettiin pannukahvin teko näin: kun vesi on kiehunut kaadetaan kahvinporot kukkulaksi päälle, josta se jonkin ajan päästä kopautetaan leukulla alas.
Vähän aikaa odotetaanja pannun nokka tarkistetaan.

Leukua vielä pyöräytetään loitsuksi ilmassa ennen kopausta....

[Aaro]

Vaellusta odotellessa voi kahvimukin pohjalle laittaa pari hyppysellistä puruja ja kaataa päälle kiehuvaa vettä tai päinvastoin. Leukua voi heilutella, jos ei näy ulkopuolisille eikä vaaranna muita ja pyöräyttää.

[naavahauki]

Pannukahvi on ehdottomasti pehmein kahvi. Ei kitkeryyden häivääkään verrattuna kahvinkeittimillä suodatinjauhatetuista poroista pihauteltuihin.
Mielestäni pieni lämmitys porojen lisäyksen jälkeen ("kuohautus") auttaa poroja uppoamaan veteen ja näin vähän nopeuttaa uuttoa.

[Ursus]

Eikö joskus ole pannukahvin kiehauttamisen jälkeen syntynyt kuohu säikäytetty pohjaan kylmällä veden lorautuksella?
Itsellä on tapana pudottaa pannu muutamaan kertaa kovaa alustaa vasten ja hetken seisottamisen jälkeen kaataa nokkaporot nuotioon.

[diver]

Karkaisuvedeksikin tuota kutsutaan.