Tunnelmointia

[jääleinikki]

Ei kai se myöhäistä olisi vieläkään.

[Ursus]

^Sitä toivokaamme, eli voimia ja riittävää terveyttä Eräkulkurille, että jaksaisi kirjoittaa ihan julkaisukuntoon noita tunnelmointejaan.

[honkamukka]

Elin lukiessa vahvasti mukana vaellusta. Vuodenvaihde on hienoa aikaa luonnossa.

Viikko peseytymättä toi mieleen kokelaana Rovajärven ampumaleirin marrras-joulukuun vaihteessa. Sunnuntaina kotona saunassa ennen kasarmille paluuta samana iltana. Aamulla junaan ja vuorokausi junassa Misiin. Saman tien heittimet ensimmäisiin asemiin ja ammunat alkoi. Joka päivä uusiin asemiin ja ammuntaa seuraavan viikon torstai iltapäivään asti, jonka jälkeen pikaisesti sotilaskodissa ja Misissä junaan. Oli maanläheiset tuoksut vaunussa, kun n.40 sotilasta riisui maastopuvut ja oikaisi laverille. Kaikki 11 vuorokautta peseytymättä ja harva varmaan juurikaan vaatteita oli vaihtanut. Jäänyt muistiin, että sukat eivät haisseet enää hielle, vaan ennemminkin kostealle mullalle. Muuten ihan leppoisa reissu.

Tuohon Hanun kertomukseen, niin itse olin Rovajärvellä pariin kertaan. Kesällä viisi viikkoa ja talvella, maaliskuisilla keleillä kaksi. Talven reisu kaminalämmitteisessä karjavaunussa mennen tullen. Misin asemalta purut ja lastaukset. Kaksi viikkoa teltassa ja kerran pääsimme saunomaan Rovajärven parakeille. Ennen saunomista olimme Tarvajärven ohjelmassa mukana ja tietysti harmitti, kun emme heti päässeet sotkun munkeille.
Aika paljon ruutia paloi näillä ampumaleireillä. Talvella ruokahuolto oli hiukan huono, kun asemapaikkamme ja tien väli oli granaattien lentoratojen tautta kulkukiellossa. Tulenjohtue oli hetkittäin kahvin ja vanikan voimilla toimiva, mutta pärjättiin.
Nyt saataisiin iltapäivälehtiin isot otsikot, nuorten miesten huonosta kohtelusta.

Ps. Täytyi korjata tuo kulkupelimme asianmukaiseksi. Härkävaunu, karjavaunu, molemmat käy. Laverit kahdessa tasossa ja alalaverin perillä sanoivat huurtuneensa noilla keleillä. Ylemmällä tarkeni paitasillaan, kun kipinä hoiti hommansa.

[diver]

Rovajärveltä muistoja kesältä ja talvelta myös täällä.Karjavaunussa Kajaanista.

[amatööri]

Hiukkavaarasta tuolla kuljettiin talvella useampikin reissu härkävaunuissa. Syyrakinmaan pst radalla ja Sarriojärvellä. Kerran talvireissu kertaamassa samoilla paikoilla.Silloin härkävaunussa Kauhavalta Misiin ja takaisin tullessa purku Sjoella.Toinen lähtö Lapualta ja purku Kuortaneella,kyyti sama ja paikatkin lähes samat,talvella myös.Hienoja reissuja.
Kaikki 1980 luvulla...

Kyllä nuo Eräkulkiurin tarinat näkisi mieluusti koottuna kansien väiin vaikka mielimaastot onkin eri.

[naavahauki]

Kertomus, mihin ei tarvinnut keksiä lisukkeita.
Kiitos taas kerran.

Kuten edellä kerroin, nuo tarinat ovat vanhoja silloin tuoreeltaan kirjoitettuja. Tuo vuodenvaihteen juttu on julkaistu v. 2010 verkkolehti Oudassa. Vieläkö muistatte Oudan? Siinä taisi olla toimituskunnassa täälläkin tutut nimimerkit, oliko tyy ja mahdollisesti boumekin. Joulun tarinan kirjoittelin Erä lehteen jo 1900-luvun puolella.

Laitoin ne tähän hieman muokattuna mm. valokuvien osalta ja siksi, että ne ovat ajankohtaisia nyt Joulun ja Uuden Vuoden alla.

Nonniin...ihmettelin jo, että kenellä se pää happanee kun tuntuu lukevansa jo kertaalleen luettua tarinaa
Se on varmaan tuokin eräkulkurin Oudassa julkaistu kertomus ollut yhtenä syynä omaan Lapissa vierailuhaluuni.

[OS]

Rovajärveltä muistoja kesältä ja talvelta myös täällä.Karjavaunussa Kajaanista.

Rovajärveltä oli luultavasti tämäkin varusmieskuljetus ollut tulossa.
https://www.kaleva.fi/junasta-pudonnut- ... #kommentit

Ja tämä ei ole missään nimessä kannanotto Eräkulkurin hienoon muistelukseen.

[Heikki]

Vuonna 1960 ensimmäinen lapin reissu juurikin Rovajärvelle. Hämeenlinnasta karjavaunulla. Viikko menomatkaan, viikko perillä ja taas viikko takaisintuloon. Pyöriä kannettiin tuo keskimmäinen viikko. Niitä tuli vähän sääli jotka kantoivat raskasta sinkoa tuon viikon. Pari kertaa käytiin sinä kesänä pyörillä Niinisalossa. Kuntoa oli ja voimaa. Nyt ovat vain hienot muistot jäljellä.

[Eräkulkuri]

Katselin tuosta ikkunasta ulos ja siitä näkyi kaistale taajamametsää. Muistelin, millaista mahtaa olla "oikeissa metsissä" Repoveden takamailla, kun sinne ei enää ole pääsyä. Siksi laitoin tähän muutaman kuvan menneiltä ajoilta.

VANHAN METSÄN SUOJASÄÄ

Puhtaan valkoinen tykkylumen kuorruttama huurteinen metsä on karistanut harteiltaan paksun lumen, joka yksittäisinä paakkuina putoilee vielä puiden oksilta. Metsämaisema on harmaa ja sateen jälkeen kosteasta metsästä nousee usvaa, joka tiivistyessään muodostaa sumua. Sitten taas sataa vuoroin vettä ja räntää. Räntähiutaleet leijailevat suurina tuppoina peittäen näkyvyyden lähes kokonaan. Sade kastelee jälleen metsän ja vesi muodostaa havupuiden oksistoon pieniä neulashelmiä, jotka pisaroina tippuvat alas lumelle. Hanget ovat tiivistyneet kauttaaltaan ja huvenneet paikoin vähiin. Metsässä on märkää. Olosuhteet erämaassa vaikuttavat todella kurjilta, mutta ehkäpä vain ihmisen kannalta katsottuna. Metsän asukkaille märkä suojasää on helpotus ankariin pakkasiin nähden. Se antaa viitteen odottavasta keväästä ja voi laukaista lintujen soidinvireen. Mutta kevät antaa vielä odottaa itseään.

[Hanu]

Tuollainen varhaisen kevään märkä päivä on inhottava päivä metsässä. Toisaalta siinä todellakin on jo kevään tunnelmaa. Eräkulkurin kirjoituksista tulvahti mieleen monta muistoa tuollaisista olosuhteista metsässä. Jalkaisin syvälle sohjoon vajoamisia. Rämpimistä suksilla. Joskus moottorisahalla hakkuita. Joskus myös laavulla yöpymistä.

[jääleinikki]

Eräkulkurin muistelusten ja tunnelmoinnin saattaminen kirjalliseen muotoon oli taas kerran kympinarvoista työtä. Tuollaisessa kelissä oikeassa metsässä on puolensa, rauhaa ja omanlaistansa tunnelmaa. Kiitos.

[diver]

Ne on semmosia"oleskelu"kelejä.

[Eräkulkuri]

Ne on semmosia"oleskelu"kelejä.

Joo, näin on. Oravakin makoilee lämpimässä naavapesässään. Tikkojen vanhat kolopesät ovat turvapaikka ja yösija metsätiaisille. Saattaa niissä yöpyä useampiakin, jos sopu sijaa antaa ja lämpöä. Ei se niin kurjaa ole.

[tst]

Tutkailin jotta onko sinisestä hetkestä omaa säiettä, eipä ollut. Kerran eräs luonto-opas piti pitkän esitelmän tuosta, ainakin hänelle tärkeästä hetkestä ja miten se liittyi taimenen pyyntiin eli sen piti olla paras hetki siihen. Mikäs siinä oli ollessa Kitkajoen varrella laavulla tulilla istuessa ja kuunnellessa esitelmää ja nauttiessa tarjottua konjakkia. Kyllä se hetki meni kalastuksellisesti pitkäksi eli eipä menty silloin eikä ehkä myöhemminkään kalaan. Ainakin Ursukselle hetki on tärkeä, lainaus säikeestä Kyllä elämä on hienoa: "Ursus kirjoitti: ↑03.12.2009 16:29
Pikkupakkanen ja puut kuurassa, eli oli aivan mahtava sininen hetki tänään. Olisi vain kaikilla meillä paljon sinisiä tai ainakin sinivalkoisia ajatuksia." Itelle tunnelmallisimpia hetkiä on illalla tai yöllä tulilla istumiset, oli sitten sininen hetki tai ei. Tässä "yläkosken" kuvassa voip olla sininen hetki. https://aijaa.com/I7WZBL

[Eräkulkuri]

Kun muistelee niitä menneitä vaellus- ja retkeilyvuosia, niin ajatus palaa usein niihin varhaisimpiin aikoihin. Silloin retkeilyvarusteet olivat alkeellisia verraten nykyiseen ”kilpavarusteluun" niiden osalta. Vaatetuksena oli usein arkivaatteet, kuten farkut tai armeijan sarkahousut, anorakki ja neulottu villapaita sekä tietysti kotitekoiset villasukat. Samoin oli ruoan kanssa, säilykelihaa ja makkaraa sekä leipää, perunoita ja makarooneja. Heti kun läksit metsään, niin yhteys muuhun mailmaan katkesi, ei ollut kännyköitä.

Myös leiriytymisvarusteet olivat yksinkertaisia, kuten puuvillapohjainen harja- tai kupoliteltta. Itse olin mieltynyt avomajoitteisiin, laavuun tai louteeseen. Teltta oli mukana vain Lapissa räkkäainana. Värkkäsin näitä laavuja useita itsekin ja louteita oli eri versioita. Silloin makuupussin korvikkeena oli usein vain kangaspeite. Talvipakkasilla ”lämpöpatterina” oli rakotuli, muulloin vain nuotio laavun tai louteen edustalla. Mukavaahan se oli makoilla yötulien lämmössä, vaikka kyllähän kaikki kamppeet haisivat reissun jälkeen väkevästi savulle.

Laitan tähän muutaman vanhan paperipohjaisen valokuvan ”rakotuliajoilta”, jotka skannasin kameralla digitaaliseen muotoon.