Miksi onnettomuudet ovat lisääntyneet?
Mututuntumalla ja omien kokemusten valossa yhdyn moniin edellisiin näkemyksiin siitä, että omien kykyjen yliarvoiminen johtanee usein näihin tapauksiin. Vaellusinnostukseni lähdettyä kunnolla vauhtiin vajaa vuosikymmen sitten kävi alkuun pariinkin otteeseen niin, ettei esim. se avotunturikaan sitten loppupeleissä aina ollut kaikissa sääolosuhteissa ja reittien ulkopuolella niin anteeksiantavainen suunnistusympäristö kuin mitä olisi olettanut ekoihin selkeän sään reissuihin nojaten. Näistä oppi eikä koskaan ollut todellista hätää, mutta on helppoa nähdä, että ripauksella huonoa tuuria (varusteiden hukkumista, loukkaantumisia, yms.) olisi toisinkin voinut käydä.
Minä ole kerran elämässäni käynyt Haltin huipulla, ei ollut varavaatteita mukana huipulle mutta päällä oli melko lämmin vaatekerta ja mukana oli evästä ja juotavaa. Telttamme olivat muistini mukaan kuvan kivikasan vasemmalla puolella olevan vesistön tuntumassa. http://aksa.fi/wp-content/uploads/2014/ ... 24x768.jpg (satunnainen kuva netistä poimittuna)
-
Inari74
Tämän kirjoitin tasan 2 viikkoa ennen tätä pelastusoperaatiota. En ole tietääkseni ennustaja, mutta pelottavan lähelle taisi osua?Inari74 kirjoitti:Jotenkin tuntuu että tämä nykyinen "retkeilyhypetys" ei ole pelkästään hyvä asia. Paljon näkee kirjoituksia jossa ollaan menossa kovalla tohinalla vaeltamaan, vailla mikäänlaista kokemusta. Toki jokainen aloittaa harrastuksensa joskus, mutta tässä tuntuu unohtuvan vanha viisaus: "tyvestä puuhun noustaan".
Laitetaan Fjellun Kebit niskaan, Osprey selkään, parhaat vaelluskengät jalkaan ja Haltia valloittamaan. Onhan se trendikästä, suunnistustaidosta viis ja onhan siellä kämppiä missä nukkua...
Hyvä ja terveellinen harrastus, mutta tuolla asenteella myös vaarallinen. Kohta alkaa sattumaan myös nuoremmille, se on varma asia. Onneksi itse aloitin harrastamisen jo lapsena kotimetsissä, mustat kontiot jalassa, opeteltiin lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia ja siitä pikkuhiljaa pidemmille reissuille. Ja nyt olen siinä vaiheessa, että teen talvireissuja yksin teltassa yöpyen.
Tämän kehityskaaren haluavat trenditietoiset kolmekymppiset nykyisin oikaista ja se tietää ongelmia jossain vaiheessa. Yksi vaellus merkityllä reitillä kerran vuodessa, ei juuri kokemusta kartuta enää aikuisiällä. Ja sitten kuitenkin puhutaan "kokeneista vaeltajista", kun 10 vuoden päästä sattuu tapaturma, jopa kuolemia.
Kuulostaa tosiaan oudolta, jos apua soitetaan huonon näkyvyyden ja kovan tuulen takia. Eikö lie tuolla ole ihan normaali sää siellä...Puhelimien kuuluvuus taitaa olla liiankin hyvä, kun helikopterin voi soitella, kun alkaa hatuttaa. No kommentointi perustuu lehtijuttuun ja totuus voi olla muutakin.
Alkaakohan kohta autiotuvilla kokemusten vaihto näin: "Se oli se reissu, kopteri haki meidät Haltilta..."
Alkaakohan kohta autiotuvilla kokemusten vaihto näin: "Se oli se reissu, kopteri haki meidät Haltilta..."
-
mettäantero
- Viestit: 2522
- Liittynyt: 12 Heinä 2013 21:22
Miten pimeys voii yllättää Lapissa lokakuussa, kun se ei yllätä etelämpänäkään, jossa päivä sentään on pitempi! No taitaa olla toimittajan sanavalinta.
Yleisin syy onnettomuuksiin taitaa olla omien voimien ja kykyjen yliarviointi ja luonnonvoimien aliarviointi sekä tietämättömyys ja kokemattomuus paikallisista sääolosuhteista kunakin vuodenaikana. Myös kartan ja kompassin puute tai niiden käytön osaamattomuus ovat yksi syy. Osaamattomuutta se on sekin, että jos on mukana kartta, niin se kaivetaan esiin vasta sitten kun ei tiedetä missä ollaan.
Yleisin syy onnettomuuksiin taitaa olla omien voimien ja kykyjen yliarviointi ja luonnonvoimien aliarviointi sekä tietämättömyys ja kokemattomuus paikallisista sääolosuhteista kunakin vuodenaikana. Myös kartan ja kompassin puute tai niiden käytön osaamattomuus ovat yksi syy. Osaamattomuutta se on sekin, että jos on mukana kartta, niin se kaivetaan esiin vasta sitten kun ei tiedetä missä ollaan.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...