Kotaretkeily
^ Hieno video Varg!
---
Tuli taas harjoiteltua vaelluskodan lämmitystä Juuvilla. Nyt käytin polttopuuna koivuhaloista tehtyä pilkettä. Sahailin ensin halot sopivaan kokoon ja jätin aika paksuiksi, ja totesin että paksut puut eivät tuossa keittimessä toimi. Tai toimii mutta silloin ei toimi lämmitys. Uusia puita pitää laittaa vanhojen päälle eivätkä ne syty heti. Paras on kun puut ovat pituudeltaan suojaverkon yläosaan mutta eivät paljoa vanilijatankoa paksumpia, jos ollenkaan. Silloin uudet puut voi lisätä vanhojen viereen ja syttyminen tapahtuu heti, lisäksi puhallin voi ollla pienellä teholla koska puu on juuri hollilla. Pinotuilla puilla puhaltimen pitää olla suuremmalla teholla koska sen pitää puhaltaa ylöspäin, ei hyvä.
Liepeet asettelin erittäin huolella ja kiinnitin myös huomiota poistoilma-aukon kokoon. Huppua ei tarvitse nostaa kuin Juuvin mentävän reijän verran. Se on tietysti puukohtainen juttu miten suurellaan sen tarvitsee olla, mutta liian avonaisena huppua ei kannata pitää ettei lämpö karkaa.
Lämpömittarin ripustin seinälle ensimmäiseen varustelenkkiin joka oli hieman yli metrin korkeudessa. Lämpöä ulkona yöllä oli alimmillaan hieman alle kymmenen astetta, kodassa mittari näyttyi tasaisestai 48-50 astetta. Seisomakorkeudella oli saunan lämpötila. Märät vaatteet saa kuivattua kyllä hetkessä.
---
Tuli taas harjoiteltua vaelluskodan lämmitystä Juuvilla. Nyt käytin polttopuuna koivuhaloista tehtyä pilkettä. Sahailin ensin halot sopivaan kokoon ja jätin aika paksuiksi, ja totesin että paksut puut eivät tuossa keittimessä toimi. Tai toimii mutta silloin ei toimi lämmitys. Uusia puita pitää laittaa vanhojen päälle eivätkä ne syty heti. Paras on kun puut ovat pituudeltaan suojaverkon yläosaan mutta eivät paljoa vanilijatankoa paksumpia, jos ollenkaan. Silloin uudet puut voi lisätä vanhojen viereen ja syttyminen tapahtuu heti, lisäksi puhallin voi ollla pienellä teholla koska puu on juuri hollilla. Pinotuilla puilla puhaltimen pitää olla suuremmalla teholla koska sen pitää puhaltaa ylöspäin, ei hyvä.
Liepeet asettelin erittäin huolella ja kiinnitin myös huomiota poistoilma-aukon kokoon. Huppua ei tarvitse nostaa kuin Juuvin mentävän reijän verran. Se on tietysti puukohtainen juttu miten suurellaan sen tarvitsee olla, mutta liian avonaisena huppua ei kannata pitää ettei lämpö karkaa.
Lämpömittarin ripustin seinälle ensimmäiseen varustelenkkiin joka oli hieman yli metrin korkeudessa. Lämpöä ulkona yöllä oli alimmillaan hieman alle kymmenen astetta, kodassa mittari näyttyi tasaisestai 48-50 astetta. Seisomakorkeudella oli saunan lämpötila. Märät vaatteet saa kuivattua kyllä hetkessä.
Kuva liepeistä:
Liepeiden päälle pitää lisätä myös painot, jos yhden liepeen jättää painottamatta nousee se lämmityksen aikana noin viisi senttiä korkealle.
Onko kukaan ommellut liepeitä yhteen? Sellaista suunnittelin, liitos jäisi laskokselle lipeiden alle. Näin tuloilma olisi paremmin hallinnassa vaikka joku kulma maaston epätasaisuuden vuoksi jäisi korkeammalle. Hupun säätönarut voisi viedä pienten purjerenkaiden läpi...
Liepeiden päälle pitää lisätä myös painot, jos yhden liepeen jättää painottamatta nousee se lämmityksen aikana noin viisi senttiä korkealle.
Onko kukaan ommellut liepeitä yhteen? Sellaista suunnittelin, liitos jäisi laskokselle lipeiden alle. Näin tuloilma olisi paremmin hallinnassa vaikka joku kulma maaston epätasaisuuden vuoksi jäisi korkeammalle. Hupun säätönarut voisi viedä pienten purjerenkaiden läpi...
Se on kai ruotsalaisten tapa. Sama tyyli näyttää olevan Hilleberg the Tentmakerilla:luuppi kirjoitti:Ne oli kylla veitikka videoita. Ensin:
-siis , kiilat nojaavat teltasta poispain
- sitten: alumiinikiiloja lyodaan sisaan aina kivella (siis jos niista haluaa paasta nopeasti .
http://www.hilleberg.se/sites/default/f ... -LoRez.pdf
Esim. s. 6.
Nyt on ensimmäinen Kotavaellus takana ja paljon tuli opittua uutta tästä lajista.
Aiemmin ketjussa olevaan omaan varustelistaan tuli vain pieniä muutoksia, mukaan lähtivät lisäksi puulusikka, pyykkinarua, avovaimo ym. pientä. Myös makuualusta kombo vaihtui, näppylähanskojen tilalle otin nahakiset työhansikkaat jotka osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi.
Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen, yöllä oli kuutamo ja Juuvissa paloi koivupilke, sattui olemaan auton perässä joten laitoin rinkan kylkeen. Reissu lähti hyvin käyntiin.
Seuraavana päivänä tuli raju sään muutos, vettä räntää ja lunta satoi kaikista suunnista, tunturissa jopa alhaalta ylöspäin. Kesken päivää teimme lyhyeksi tarkoitetun pysähdyksen puuttomalle alueelle, sää kuitenkin huononi entisestään joten päätimme yöpyä samoilla sijoilla. Alkoi lämmityspuiden kerääminen.
Maasta löytyi vain märkää/lahoa koivua, sitä kerättiin.
Hämärän laskeuduttua alkoi kodan lämmitys. Alussa pienempää koivua ja sittten vähän paksumpaa kun ohuempi loppui. Savuraja laskeutui uhkaavasti kunnes saavutti lattian rajan, ei auttanut kuin raottaa ovea. Savu ei kuitenkaaan lähtenyt mihinkään ja Juuvi tuotti sitä koko ajan lisää. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kantaa keitin pihalle, kekäleiden tyhjennys ja äkkiä takaisin kotaan.
Tämän jälkeen piti kaivaa kaasukeitin esille, Bilteman kaasu tuli vaivoin kanisterista ulos mutta pitkän odottelun jälkeen saatiin vesi kiehuvaksi. Lämpötila oli nollan tietämissä. Tässä kohtaa reittisuunnitelma muuttui. Loput leiripaikat pyrimme valitsemaan suojaisista mäntyvaltaisista rinnepaikoista purojen läheltä, tämä kannatti. Maasta kerätyt keloittuneet männynoksat ovat parasta poltettavaa! Lämpöä riittää ja savua ei tule nimeksikään. Edes keskisalko ei nokeentunut yhtään. Puron reunoilta oli myös helppo löytää sopivankokoisia kiviä liepeiden painoksi. Huom. Palautimme kivet aina takaisin paikoilleen! Jokainen leiripaikka oli lähtiessämme samassa kunnossa kuin tullessamme.
Viimeisenä iltana yövyimme puiston perusosassa ja sääntöjen mukaan, merkityllä nuotiopaikalla. Otin ensimmäisenä puuhäkistä mäntyhalon, siitä tulikin pilkettä muovipussillinen. Kosteanakin mänty paloi kohtuulliseti mutta tuotti pitkänä savua aika lailla, lyhyempänä pätkänä savun muodostus väheni. Mänty kipinöi kuitenkin niin paljon että päätin vaihtaa poltettavan puun haapaan? Kostea haapa paloi kohtuullisesti, savuraja oli kuitenkin vain hieman yli pään korkeudessa. Savurajaa on helppo seuraa otsalampulla, nostaa vain otsalamppua korkeammalle niin kauan kunnes savuraja tulee vastaan.
Kelottuneilla männynoksilla savurajaa ei ollut ollenkaan, eivätkä ne kipinöineet yhtään! Seuraavat kotareissut pohjoiseen teemmekin juuri tätä ihmeoksaa seuraillen.
Vaelluskodasta:
Kota kondensoi +0-5 asteen lämpötiloissa voimakkaasti, tästä ei ole kuitenkaan mitään haittaa. Kondenssivesi valuu
liepeiden päälle lätäköiksi. Tai on siitä yksi haitta, omia varusteita ei voi käyttää liepeiden painona koska ne kastuisivat. On käytettävä kiviä. Kivien on oltava riittävän painavia, liepeiden on painuttava kanervikossakin maahan asti. Muuten kylmässä ja tuulessa kota ei ole ollenkaan miellyttävä oleskella eikä lämmitys onnistu.
Sateessa ja tuulessa kota pitää kiinnittää myrskynaruilla myös alemmista kiinnityskohdista. Muuten tuuli puistelee kangasta ja kondensiovesi lentää ympäri kotaa.
Kodan sisäpuolela olevat ripustusllenkeistä tiputti yhtenä yönä vettä makuupussien päälle, luultavasti kondensiovettä, tähän pitää keksiä ratkaisu. Ehkä poistan koko lenkit.
Kun kaikki natsaa, liepeet on saatu kunnolla maahan kiinni ja Juuvissa palaa maasta kerätyt keloittuneet männynoksat, on mukavampaa majoitetta syksyn pimeisiin, kylmiin ja sateisiin iltoihin vaikea kuvitella. Lämpöä ja tunnelmaa riittää.
Aiemmin ketjussa olevaan omaan varustelistaan tuli vain pieniä muutoksia, mukaan lähtivät lisäksi puulusikka, pyykkinarua, avovaimo ym. pientä. Myös makuualusta kombo vaihtui, näppylähanskojen tilalle otin nahakiset työhansikkaat jotka osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi.
Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen, yöllä oli kuutamo ja Juuvissa paloi koivupilke, sattui olemaan auton perässä joten laitoin rinkan kylkeen. Reissu lähti hyvin käyntiin.
Seuraavana päivänä tuli raju sään muutos, vettä räntää ja lunta satoi kaikista suunnista, tunturissa jopa alhaalta ylöspäin. Kesken päivää teimme lyhyeksi tarkoitetun pysähdyksen puuttomalle alueelle, sää kuitenkin huononi entisestään joten päätimme yöpyä samoilla sijoilla. Alkoi lämmityspuiden kerääminen.
Maasta löytyi vain märkää/lahoa koivua, sitä kerättiin.
Hämärän laskeuduttua alkoi kodan lämmitys. Alussa pienempää koivua ja sittten vähän paksumpaa kun ohuempi loppui. Savuraja laskeutui uhkaavasti kunnes saavutti lattian rajan, ei auttanut kuin raottaa ovea. Savu ei kuitenkaaan lähtenyt mihinkään ja Juuvi tuotti sitä koko ajan lisää. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kantaa keitin pihalle, kekäleiden tyhjennys ja äkkiä takaisin kotaan.
Tämän jälkeen piti kaivaa kaasukeitin esille, Bilteman kaasu tuli vaivoin kanisterista ulos mutta pitkän odottelun jälkeen saatiin vesi kiehuvaksi. Lämpötila oli nollan tietämissä. Tässä kohtaa reittisuunnitelma muuttui. Loput leiripaikat pyrimme valitsemaan suojaisista mäntyvaltaisista rinnepaikoista purojen läheltä, tämä kannatti. Maasta kerätyt keloittuneet männynoksat ovat parasta poltettavaa! Lämpöä riittää ja savua ei tule nimeksikään. Edes keskisalko ei nokeentunut yhtään. Puron reunoilta oli myös helppo löytää sopivankokoisia kiviä liepeiden painoksi. Huom. Palautimme kivet aina takaisin paikoilleen! Jokainen leiripaikka oli lähtiessämme samassa kunnossa kuin tullessamme.
Viimeisenä iltana yövyimme puiston perusosassa ja sääntöjen mukaan, merkityllä nuotiopaikalla. Otin ensimmäisenä puuhäkistä mäntyhalon, siitä tulikin pilkettä muovipussillinen. Kosteanakin mänty paloi kohtuulliseti mutta tuotti pitkänä savua aika lailla, lyhyempänä pätkänä savun muodostus väheni. Mänty kipinöi kuitenkin niin paljon että päätin vaihtaa poltettavan puun haapaan? Kostea haapa paloi kohtuullisesti, savuraja oli kuitenkin vain hieman yli pään korkeudessa. Savurajaa on helppo seuraa otsalampulla, nostaa vain otsalamppua korkeammalle niin kauan kunnes savuraja tulee vastaan.
Kelottuneilla männynoksilla savurajaa ei ollut ollenkaan, eivätkä ne kipinöineet yhtään! Seuraavat kotareissut pohjoiseen teemmekin juuri tätä ihmeoksaa seuraillen.
Vaelluskodasta:
Kota kondensoi +0-5 asteen lämpötiloissa voimakkaasti, tästä ei ole kuitenkaan mitään haittaa. Kondenssivesi valuu
liepeiden päälle lätäköiksi. Tai on siitä yksi haitta, omia varusteita ei voi käyttää liepeiden painona koska ne kastuisivat. On käytettävä kiviä. Kivien on oltava riittävän painavia, liepeiden on painuttava kanervikossakin maahan asti. Muuten kylmässä ja tuulessa kota ei ole ollenkaan miellyttävä oleskella eikä lämmitys onnistu.
Sateessa ja tuulessa kota pitää kiinnittää myrskynaruilla myös alemmista kiinnityskohdista. Muuten tuuli puistelee kangasta ja kondensiovesi lentää ympäri kotaa.
Kodan sisäpuolela olevat ripustusllenkeistä tiputti yhtenä yönä vettä makuupussien päälle, luultavasti kondensiovettä, tähän pitää keksiä ratkaisu. Ehkä poistan koko lenkit.
Kun kaikki natsaa, liepeet on saatu kunnolla maahan kiinni ja Juuvissa palaa maasta kerätyt keloittuneet männynoksat, on mukavampaa majoitetta syksyn pimeisiin, kylmiin ja sateisiin iltoihin vaikea kuvitella. Lämpöä ja tunnelmaa riittää.
-
tyy
luteen (luetta murresana) kanssa ei olo tule yksinäiseksi. Nämä satiaiset alkavat vissiin yleistyä Suomessa. Taas.tyy kirjoitti:Varmasti. Pelkällä yhden hengen teltalla retkuilu ei ole minunkaan mieleeni, siksi kannan sen lisäksi aina myös luetta.Vesseli kirjoitti:Kyllä se yhdenhengen teltassa makoilun voittaa!tyy kirjoitti:^kuulostaa kodikkaalta!
Kota on kyllä varsinkin syksyllä houkutteleva vaihtoehto.
Ei oo häränpäivää!!
Ajattelin hommata tällaisen retkisängyn. Painaa kevyempänä version 900 grammaa ja kantaa vielä sadan kilon kuorman.
Maavaatteessa voisi tinkiä ja jättää toisen makuualustan pois, kokonaispaino ei nousisi paljoakaan.
Idea tässä ostoksessa olisi se että risukeittimelle tuleva korvausilma sujahtaisi alitse. Ajaisi vähän kastevaatteen virkaa, mutta käänteisesti.
Maavaatteessa voisi tinkiä ja jättää toisen makuualustan pois, kokonaispaino ei nousisi paljoakaan.
Idea tässä ostoksessa olisi se että risukeittimelle tuleva korvausilma sujahtaisi alitse. Ajaisi vähän kastevaatteen virkaa, mutta käänteisesti.
