vesistöjen ylitys

vanha akka
Viestit: 129
Liittynyt: 02 Touko 2007 22:09
Paikkakunta: eteläinen Suomi

vesistöjen ylitys

Viesti Kirjoittaja vanha akka »

Seurasin ystäväni kanssa mielenkiinnolla useiden porukoiden virtaavien vesien ylitys- tapoja ja jäimme miettimään opetetaanko enää vanhaa turvallisena pidettyä tapaa missään.
Aikoinaan Suomen Ladun kouluttaja Lasse Marttiin opetti ylittämään virtaavat joet parittain. Toinen seisoo tukevasti paikallaan, jalat pienessä haara-asennossa ja toinen siirtyy seisojan editse poiselle puolen (käsistä kiinni pitäen )ja sitten taas se äskeinen seisoja siirtyy jne. Se asento on vähän kuin piirileikkiä menis. Ja jos virta on kova niin jalkoja siirretään hitaasti, mahdollisimman lähellä pohjaa pysyen.


Hamppari
Viestit: 118
Liittynyt: 25 Heinä 2006 09:06

Viesti Kirjoittaja Hamppari »

Onhan tuossa ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse lähteä yksin virran mukaan.
Avatar
Sokosti Suomujoki
Viestit: 2405
Liittynyt: 26 Syys 2008 22:37

Viesti Kirjoittaja Sokosti Suomujoki »

Olen liikenteessä yleensä yksin, joten yksin se pitää ylityksetkin tehdä.
Avatar
Louestaja
Viestit: 4312
Liittynyt: 12 Joulu 2006 12:48
Paikkakunta: Vesivehmaa

Viesti Kirjoittaja Louestaja »

Tuo tapa voisi olla hyvä, jos ylitys on pakko tehdä vuolaasta ja syvästä vedestä. Tai pahasta koskesta. Mutta alle polven korkuisessa vedessä ja normaalilla virtaamalla tuo kuulostaa hätävarjelun liioittelulta? Lisäksi tuo hidastaa ylimenoa -> vedessä vietetty aika kasvaa -> jalat turtuu kylmässä vedessä, mitä kautta riskit lisääntyy? :?
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Ben
Viestit: 357
Liittynyt: 23 Touko 2008 13:56

Viesti Kirjoittaja Ben »

Kuullostaa hyvältä vinkiltä silloin kun ollaan menossa riskirajoilla todella vuolaan ja syvän vesistön yli. - Ja kuten S-S sanoi, joku muu pitäisi olla mukana, ilman kaveria konstista ei ole isoakaan hyötyä.
hltmuuu
Viestit: 276
Liittynyt: 14 Loka 2006 16:35
Paikkakunta: Klaukkala

Viesti Kirjoittaja hltmuuu »

Ylitin Luiron kahlaamalla yksinvaelluksellani Neitikäisen laavun kohdalta tullessani Koitelaiselta. Siinä leveyttä n.20-30 m, ja otin rannalta tukevan seipään avukseni.
Sillä koettelin sopivaa kohtaa samalla kun etenin.Muutaman metrin matka oli sellaista että vesi virtasi melkein navan korkeudella.Otin lyhyitä askelia ja tuin samalla alavirran puolelta seipäällä sillä hetkellä kun siirsin jalkaani.Vakiinnutin aina kropan liikkeen jälkeen mutta yritin myös viipymättä eteenpäin. Pääsin uimatta vastarannalle varsin täpärästi mutta kuitenkin.
Korpijaakko
Viestit: 6935
Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
Paikkakunta: Etelä-Karjala
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Korpijaakko »

En ole kokeillut tuota tapaa, mutta mielestäni se kuulostaa paikasta riippuen vaaralliselta tai tarpeettomalta. Monet kirjalliset lähteet kehottavat, että kahlatessa ei saisi pitää kiinni toisesta, sillä silloin uivat molemmat...

Tuossa tavassa on mielestäni se ongelma, että voimakkaasti virtaavassa vedessä rintamasuunnan on oltava suurin piirtein vastavirtaan, jolloin tasapainoa on helppo ylläpitää joustamalla polvista ja kumartumalla virtaa vastaan. Esitetyssä ylitystavassa toisen ylittäjän (kaiketi paikallaan olijan?) on jatkuvasti oltava selkä ylävirtaan, jolloin pieni nykäisy alavirrassa olevan kaverin toimesta kaataa helposti molemmat (varsinkin jos kaverilla on jo valmiiksi huono tasapaino). Jos tukipiste olisi alavirran puolella rintamasuunta liikkuvaa ylittäjää kohti voisin hän tukea virran suuntaan kaatuvaa ylittäjää helposti, mutta liikkuminen olisi ylittäjälle vaikeampaa. Lisäksi esitetty tapa on hidas, jolloin kylmässä vedessä joutuu viipymään pidempään, mikä mielestäni lisää riskiä.

Yhtä kaikki, tapa ei mielestäni kuulosta hyvältä. Jonkinlainen tuki ylittäjälle on toki etu. Itse en ole käyttänyt edes sauvaa, mutta eipä Suomen puolella ole tullut eteen niin pahoja ylityksiäkään, että olisin tarvinnut. Kaverin antama tuki on mielestäni paikallaan rannan lähellä ja jos reitillä on mahdollisesti isoja kiviä joilta käsin voi tukea joutumatta itse virtaan. Kaverin tukemisesta on myös apua jos ylittäjät ovat erikokoisia tai toinen on selvästi voimakkaampi. Tällöin myös heikomman osapuolen rinkan siirtämisestä virran yli voi olla suuri hyöty.

Köysivarmistuksia en ole kokeillut tai kokenut tarpeelliseksi, mutta ehkä isoilla, taidoiltaan vaihtelevilla porukoilla kiinteän tukiköyden virittäminen virran yli voisi olla hyödyksi. Vain toisesta päästään kiinnitetty köysi voi muuten olla vaarallinen, sillä jos kaatunut ylittäjä roikkuu köydessä, voi kova virta painaa hänet helposti veden alle. Tällöin lienee parempi päästää irti köydestä. Köysi voisi kuitenkin palvella tukena, niin että ylittäjä on köyden tukipisteeseen nähden alavirrassa ja köydi pidetään jatkuvasti kireänä.

Itselläni ei ole vakiintunutta tapaa tehdä ylityksiä varmasti turvallisesti ja suhtaudunkin niihin ehkä hieman liian kevytmielisesti. Tiedostan kuitenkin tämän. Yleensä teen subjektiivisen arvion siitä onko ylitys mahdollinen ja kannattaako se tehdä syvemmästä ja vähemmän virtaisesta paikasta vai matalammasta koskipaikasta, kahlaten vai kiveltä kivelle, jne. Kun paikka on löytynyt ja tarvittaessa housut riisuttu (ja gore-kenkien kanssa kengät vaihdettu), ylitetään valittua linjaa pitkin, tarvittaessa rintamasuunta vastavirtaan ja viistosti vastavirtaan ylittätäen. Jalkoja liikutetaan hitaasti lähellä pohjaa. Itse kuulun remmit-kiinni-koulukuntaan eli rinkka on mahdollisimman tukevasti selässä, jotta sen heiluminen ei vaikeuta tasapainossa pysymistä. Toinen koulukunta on erimieltä, mutta omasta mielestäni oma tapani sopii minulle paremmin.

Lisäys: Omat kokemukseni koskevat ylityksiä virtaavassa vedessä, jonka syvyys on korkeintaan puoleen reiteen. Syvemmästä ei ole kokemuksia.
Viimeksi muokannut Korpijaakko, 11 Elo 2009 16:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
hltmuuu
Viestit: 276
Liittynyt: 14 Loka 2006 16:35
Paikkakunta: Klaukkala

Viesti Kirjoittaja hltmuuu »

Omasta kokemuksesta ylityksissä koen rintamasuunnan ehdottomasti suoraan vastarannalle olevan turvallisin. Siinä ensiksikin sivuttain virran kanssa on kohtaava pinta-ala pienempi ja lievä haara-asento pystyy nimenomaan antamaan tukea virran voimaa vastaan.Lisänä tukisauva toimii kolmantena jalkana joka ajoitettuna varmentaa kulkua ja tunnustelee virran pohjan muotoa ja syvyyttä.
Metsän Omena
Viestit: 2486
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Vesillä olosta on jos jonkinlaista ohjetta, muttei ollenkaan syvästä kahlauksesta. Silloin pikkukahlausten käyttäytymistapaohjeet heittävät häränpyllyä. Miten on, käskevät nojaamaan kahluusauvalla ylävirtaan. Ainoa mahdollisuus sen liikutteluun syvässä voimakkaassa virrassa on kuitenkin vain alavirranpuolella. Toisekseen virran alkaessa painaa rinkan alaosaa ei sorjosauliokemppinenkään voi tulla puhtaasti kylkimyyryssä. Pakko mennä viistosti. Kolmannekseen vesi saa olla lämmintä linnunmaitoa ennenkuin siinä kannattaa pareittain vuorotahtia edetä.

Oikeastaan kahlaaminen alkaa siitä kun reittiä valitaan. Se on kaiken a ja o. Vedenjakajilla ei kahlailla. Sitten luetaan tarkemmat asiat. Pienistä puroista syntyy suuri kahlaus, jos niitä ei kahlaa ylempänä erikseen. Joen laskukohdat, niskat ja kivikkohaaraumat ovat kaikille tuttuja helppoja kahlaamoja, mutta miten on kun maastotyyppi ei ole tuttu?

Yleisohjeenahan annetaan että joki on kahlattava siitä mistä se on levein ja matalin. Kuitenkin esimerkiksi Sarekissa on useita paikkoja jossa voimakasvirtainen kymmenen metriä leveä ja metrin syvä vesi kääntyy hetkellisesti kymmenen metriä syväksi ja paikoin vain metrin leveäksi ahtaumaksi kalliossa. Pieni loikka, suuri hermopeli. Kannattaako, sen saa jokainen itse päättää.

Kahlaamistakin voi harjoitella. Järjestää turvalliset olosuhteet vaativaan kahluupaikkaan, niin ei joudu erämaassa ensikertaa sen eteen. Muistan kun rupesimme leikkimielellä kahlailemaan melontaleirin kyljen vahvaa virtaa Nepalissa. Joen nimi oli Sun Koshi tai sinnepäin. Vesi oli hyvin lämmintä, sorapohjaista ja tasaisesti syvenevää. Virran nopeus sellainen ettei siinä pysynyt paikoillaan vaikka kuinka ui. Saimme köykäisimmänkin miehen pysymään kävellen pohjassa rinnansyvyyteen asti kun lastasimme reppuun suuren määrän kiviä painoksi...
abumatic
Viestit: 3109
Liittynyt: 18 Tammi 2006 09:44

Viesti Kirjoittaja abumatic »

Ompulta viisaita sanoja jälleen...

Lasten kanssa käyn itse ensin kahlausreitin läpi, rekisteröin liikkuvat kivet ja puhdistan liukkaat, ja arvioin yleisesti pystyvätkö lapset siitä menemään. Jos pystyvät kannan reput yli, ja sitten yksi kerrallaan yli. Kuljen edellä ja näytän tarvittaessa sentilleen mihin pitää astua. Annan myös tukea tarvittaessa.

Syvissä kahlauksissa (ei lapsia mukana) suurin ongelma on veden noste, siis että loppuu pito, minkä takia vältän nivustasoa syvempiä kahlauksia.
Kom och ät konserverad gröt!
akuusist
Viestit: 493
Liittynyt: 15 Helmi 2007 14:34

Viesti Kirjoittaja akuusist »

Metsän Omena kirjoitti:Vaikka reppu olisi rullattu minimitilavuuteen voi koko tilavuuttakin käyttää hyväksi.
Maksimikoossa tällainen vesitiiviisti suljettu reppu auttaa vesistöjä ylittäessä. Ylävartalo tämän poikittain olevan ponttoonin päälle ja jaloilla polskitaan suvannoista yli. Uiden ei kylmästä joesta ylitse mennä, mutta näin mennään.
Lainaus ketjusta 'kehitä varustetta'. Repun koko oli 110 litraa.

Itselläni on vesitiivis reppu pienempää kokoa. Sen varassa ei uida. Jotenkuten selviää kun kääntää repun mahapuolelle, vetää vyötäröremmin tiukalle jotta sen päällä pysyy ja laittaa makuualustarullan nilkkojen alle kellukkeeksi. Sitten kauhoo käsillä.

Normaalikahlauksissa olen sen sijaan käyttänyt vesitiivistä reppua kolmantena tukipisteenä ylävirran puolella. Helpompi ja ennakoitavampi liikuteltava kuin sauva, eikä tarvitse miettiä onko lantiovyö kiinni vai ei. Toimineeko normaalirepulla ja sadesuojalla?
Metsän Omena
Viestit: 2486
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.


Lapsen kasvaessa voi vaellus vaellukselta ja vuosi vuodelta siirtyä vaativampiin vesiin.
Kuvassa yhdeksän vuotias poika reisisyvyydessä nyt kesäheinävaihteessa Äjnänjohken eli Enanin ylityksessä.
Kuluvana suvena vedet ovat näilla seuduin selvästi alempana kuin edellisenä.
Kevättulvan ripottelemia kahluusauvaksi sopivia puita lojuu joen penkereillä.


Kuva
Alemman käden ote kahluusauvasta mahdollisimman alhaalta läheltä veden pintaa.
Ylemmän käden ote kahluusauvasta siitä missä tuntuu kokonaisuus tukevimmalta.

Kuva
Kahluusauvan on oltava polvea syvemmissä vesissä myös lapsella riittävän pitkä ja tukeva.
varsijousi
Viestit: 1170
Liittynyt: 06 Helmi 2006 22:22

joen ylitys

Viesti Kirjoittaja varsijousi »

"oma kovempi kokemukseni on Rejsajoen ylityksestä pohjois-Norjasta puoli kilometriä kosken ja kanjonin yläpuolelta. Käytin yhtä käsivarren/ranteen paksuista, noin kaksi ja puolimetristä koivun karahkaa, josta pidin molemmin käsin kiinni ja käsien etäisyys toisistaan oli noin 70-80 cm ja keppi ylävirran puolella. Tällä tavoin saa tosi tukevan asennon ylitykseen, aina on kaksi tukijalkaa pohjassa, kun kolmatta siirtää. Vettä virtasi voimakkasti noin nivusten korkeudelle asti, vaellussauva(t) olisi ollut tuossa tilanteessa pelkkä lelu."

Tällaisen kirjoitukseni löysin vanhojen tarinoiden puolelta ja olen edelleen samaa mieltä. Pikahaulla en löytänyt ao. kosken nimeä, jonka yläpuolelta kahlasin, olisko Imfossen, siitä alavirtaan alkaa joka tapauksessa jyrkkäseinäinen kanjoni.
Metsän Omena
Viestit: 2486
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Kuva

Haastavampia jokia kahlatessa olen käskenyt lapselle selvät ohjeet. Pukineiksi vain tiukasti nyöritetyt kengät ja polvisukat, kantamus vesitiiviisti kelluvaksi pakattu, lantiovyö auki, tukeva kahluusauva. Jos kahlatessa kylmettymisen vaara, lisäksi pelkkä kuoripuku päälle. Mikäli virta vie jalat alta, otetaan kantamus käsien alle kellukkeeksi ja polskitaan jaloilla. Ennalta kahluureittiä määrittäessä on hyvä mainita vastarannalta kiintopiste, jota kohden edetä, kuten tässä kahluussa rantatörmästä selkeästi erottuva kanto.



Kuva

Helpompia jokia kahlatessa olen katsonut tiettyjen turvallisuusasioiden tulevan huomioiduiksi, muuten antanut enemmän vapauksia ylitykseen.








Kuva

Pienemmät helposti kahlattavat joet olen antanut lapsen kävellä suoriltaan haluamallaan tavalla ylitse, niin hän on saanut hakea kahluureittinsä ja -tyylinsä oman maun mukaan.

Kuvat kesä-/heinäkuulta. Poika 11 vuotias.
peurakorva
Viestit: 506
Liittynyt: 15 Tammi 2006 18:19
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja peurakorva »

Herran tähen! Onko tuo lapsi vielä hengissä!?

Pari hintelämpää naista on aina polvisyvyydessä tai syvemmässä kahlannut toinen toistaan turvaten.
Vastaa Viestiin