Tunnelmointia

[KaukoAntero]

Mites ketjun avauksesta on päädytty jänkkäykseen sodasta?

Kauko

[diver]

Eikös ukraina ole tehnyt drooni iskuja aika syvälle venäjän puolelle?Lentotukikohtiin ja öljynjalostamoihin Pietaria myöten.Nämä tosin omaa valmistetta olevin lennokein.

[omat polut]

^Iskut ovat jääneet liian yksittäisiksi, pitäisi olla melkein päivittäisiä, jotta perus epävarmuus ja siten kyllästyminen sotaan syntyisi.

[tst]

Viikko sitten pohjoisessa oli turhankin hienot ilmat, mutta yöllä sopiva lämpö.

[amatööri]

Ja minulle länsisuomalaisena, Pohjanlanden rannikolta, koko karjala on yks hailee. Kyllä se on täältä katsottuna enemmän venäjää kuin Suomea. En ole koskaan tuntenut karjalaista kulttuuria omakseni. Ja koko nykyinenkin itä-Suomi on minulle tuntematon, ei vain ole mikään houkuttanut sinnepäin.
Joten voin kyllä uskoa että tänne tulleita evakkoja katsottin karsaasti.

Tämä särähtää silmään...ehkä väki rannikolla suhtautui evakkoihin näin enenmänkin.Onhan näistä toki ollut juttua ennenkin. Täällä EeePeellä oli asia monestikin toinen.

Henkilökohtaisesti on vieläkin kosketus evakkoihin edelleen mielessä. Äitini ollessaan parikymppinen toimi lapsenvahtina evakkoperheen lapsille ja nämä ovat olleet ainakin kiitollisia tullessaan näille lakeuksille ja tulleet kohdelluiksi hyvin. Kautta vuosikymmenten äitini ja nämä lapset tai ainakin yksi heistä olivat yhteydessä aina siihen asti kun äitini joutui hoivakotiin 93 v ikäisenä ja tämä rouva Helsingistä on myös muistanut omaa jälkikasvuani pikku lahjoilla vuosien mittaan ja vieraillut meilläkin viime vuosikymmenellä.Vanhin siskoni on käy kyläilemässä tämän jo ikääntyneen rouvan luona ja pitävät edelleen yhteyttä vaikka sairaudet jo vaivaa.Myös aion osoittaa osanottoni rouvan jälkikasvulle kun rouvasta aika jättää.

Kaikista ei tarvi tokikaan tykätä mutta voi kuitenkin kohdella ihmisiksi.

[Ursus]

^Tuo viimeinen lause sopii kaikille heimoon tai kansallisuudesta riippumatta.
Eiköhän ihmiset yleensä ole yksilöitä, eli niputtaminen tyyliin karjalaiset ovat sellaisia ja savolaiset sellaisia on typerää.
Tietynlaisia kirjoiittamattomia sääntöjä tai käytösnormeja voi eri paikkakunnilla olla, mutta ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia kaikkialla.
Onhan se mukavaa kuulla Kuopion torilla lupsakkaa savolaista kauppiasta, tai vaatimattomuutensa mahtailevalla puheella hyvin salaavaa eteläpohjalaista jne. Erilaiset murteet ja tavat ovat rikkautta.
Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 näkyy sekin kyllä vielä joisssain asioissa, mutta niistä toiste.

[Eräkulkuri]

Palaan tässä tuohon alkuperäiseen otsikkoon: "Tunnelmointia".

VANHAN METSÄN TALVI

Vanha metsä on nähnyt ja kokenut monet talvet. Pohjolan luonnonmetsien hidaskasvuiset puut kestävät tuulet ja tuiskut paremmin kuin kasvatusmetsien avohakkuiden jälkeen istutetut ”läskipuut”. Talvisin pohjoisten metsien puihin kertyy täkkälunta. Oikea täkkälumi muodostuu hitaasti pitkin talvea pakkashuurun tiivistyessä puiden latvoihin ja oksistoon. Etelämpänä Suomessa täkkälumeksi on alettu kutsua märkää lunta, joka sataa usein kerralla lumituiskun myötä ja katkoo oksia. Koivut ovat sitkeitä ja taipuvat kaarelle.

Pakkaskaudella puut paukkuvat, kun niiden solunesteet jäätyvät. Niiden kasvu on pysähtynyt ja metsän elämä hiljentynyt. Kesäasukkaat ovat muuttaneet etelän lämpöön ja osa on jäänyt horrostamaan talvipesäänsä. Vain parhaiten pohjoiseen luontoon sopeutuneet eläimet sinnittelevät talven kourissa. Päivä on lyhyt ja pitkälti on pimeää. Vasta satanut lumi paljastaa kuitenkin yölliset tapahtumat. Se on luonnon kirja, josta voi lukea metsän salaista elämää.

Kevättä kohden yöt lyhenevät ja päivät pitenevät. Vanhassa metsässä suuret puut ovat varistaneet havujen neulasia ja lumen painosta katkenneita oksia, jotka hankien huvetessa ovat värjänneet valkean lumen likaisen näköiseksi. Kevättalvella erämaa alkaa elää. Tikat rummuttavat ja korpit aloittavat pesinnän. Vanhoissa metsissä asustavat metsot aktivoituvat. Päinvastoin kuin monet muut metsän eläjät metsot pitävät soitimensa vähin äänin salojen kätköissä vanhan metsän siimeksessä. Lumien sulaessa uusi elämä alkaa ja metsä on täynnä elämää. Vanhan metsän puut virkistyvät ja aloittavat kasvunsa, uusi elämä alkaa ja luonnon kiertokulku jatkuu.

[diver]

Liekkö tässä nyt murrealue eroa kun en ole täkkälumesta koskaan kuullut.Aina puhuttu tykkylumesta.

[Nuortti]

Liekkö tässä nyt murrealue eroa kun en ole täkkälumesta koskaan kuullut.Aina puhuttu tykkylumesta.

Minulle niinikään täkkälihat on tuttu kuten tykkylumi.

[Aaro]

Onko alimmasta kuvassa saukon jäljet ( Jaurun pohjoisrannalla). Tullut siellä niin moneen kertaan kevään heräämistä seurattua.

[Eräkulkuri]

Onko alimmasta kuvassa saukon jäljet ( Jaurun pohjoisrannalla). Tullut siellä niin moneen kertaan kevään heräämistä seurattua.

Jäljet ovat kyllä saukon, mutta kaikki kuvat ovat Repoveden latvoilta.

[omat polut]

Tykkylumi, täkkäliha ja takkaporo.

[Eräkulkuri]

Tykkylumi, täkkäliha ja takkaporo.

Täkkälumi, läskipuu ja vellihousu.

[Nuortti]

Maitoparta

[Eräkulkuri]

ERÄS JOULU ITÄKAIRASSA

Jokunen Joulu ja vuoden vaihde on tullut vietettyä Itäkairassa. Siellä jos missä voi kokea joulunrauhaa. Muistan erään yksinäisen Joulun Peuraselän kämpällä. Silloin oli kova pakkaskausi ja pehmeää lunta oli tuiskuttanut niin paksulti, että Härkämurustalta ”hengenahdistusmäenkin" sai laskea suksilla suoraan jarruttelematta Jaurulle asti. Pakkasta oli rajusti. Kun laskin alas Härkämurustalta Jaurun syvään laaksoon, tunsin huopakumppareiden muuttuneen aivan jäykiksi. Tajusin, että Jaurun laakson pohjalla oli niin kylmää, että Naali kumppareiden kostuneet huovat olivat jäätyneet panssariksi. Peuraselän kämpällä mittasin pakkasta lähes -40 C. Härkämurustan päällä lienee ollut huomattavasi lämpimämpää kuin syvällä Jaurin pohjalla.

Jo iltapäivän hämärtyessä kotiuduin tyhjään ja kylmään Peuraselän kämppään, kaadoin termarista loput höyryävät vedet ja sekoitin mustikkajauhetta kuppiin. Jälleen samat jo rutiiniksi muodostuneet toimenpiteet, kamiinan tyhjennys vanhoista palamisjätteistä, tulet sinne ja vedenhakuun. Sitten kämpän lämpiämistä odotellessa polttopuiden tekoon. Kun sisällä oli lämpötila jo plussan puolella, oli mukavampi laittaa ja syödä murkinaa, jotain valmista pussiruokaa lämpimään veteen haudutettuna ja kahvia päälle.

Yö oli pitkä ja pimeä. Aamulla pakkasta piisasi ja kuu kajotti matalalla jokilaakson metsän yllä. Aiemmin illalla oli kiiluvan kirkas tähtitaivas ja revontulien loimotus kuutamon valaistessa Jaurun syvää jokilaaksoa, joka muutoin on näin sydäntalvella pimeä ja kylmä paikka. Pakkaskaudella kylmä ilma valuu laakson pohjalle eikä sinne näy etelästä kajottava aurinko ennen kuin joskus kevättalvella, kunnes se nousee Härkämurustan rinteen takaa sen yläpuolelle.

Jauru on todellinen erämaajoki, joka virtaa kohti Venäjää syvällä laaksossa kaartuvien, naavaisten ikikuusten katveessa. Jauru eli Jauri tulee nimestä javri eli järvi. Kyseessä on siis järvijoki, mikä paljastuukin katsomalla karttaa riittävän etäältä Venäjän puolelta. Jauru on myös siitä erikoinen joki, että siinä on lukuisia saaria etenkin itärajan tuntumassa ja sen takana.

Kirjoittelin päiväkirjaani jotenkin tähän tapaan: ”Täällä joulupukin asuinsijoilla jouluevankeliumin voisi aloittaa sanoilla: Ja tapahtui Korvatunturin kairassa… Mutta, kun siellä ei oikeasti tapahtunut yhtikäs mitään. Illat ja yöt olivat pimeitä pitkälle aamupäivään asti. Valoisaa oli vain muutama hämärä tunti. Syvä hiljaisuus kertoi sen autiuden, mikä ympärillä vallitsi. Vaikka ulkona oli kylmää ja pimeää, niin sisällä kämpässä oli kodikkaan lämmintä. Päivällinen lumituisku oli laantunut ja taivaan iso luuta oli lakaissut hiihtojälkeni näkymättömiin, olin kuin herran kukkarossa. Siellä Peuraselän kämpällä ajattelin, millainen joulusesonki ja vilske kaukana ihmisten maailmassa vallitsi, kun kiireiset ihmiset toivottivat toisilleen Joulun Rauhaa. Mutta, siellä Peuraselän kämpällä, siellä Korvatunturin kairassa oli oikeasti Joulun Rauhaa." Se kontrasti oli todella raju.

Joulun jäkeisenä aamuna lähteminen Jaurulta tuntui ajatuksena yhtä vastenmieliseltä ja raskaalta kuin nousu rinkan ja pulkan kanssa syvältä jokilaaksosta Härkämurustan päälle. Jaurulta lähtö oli ikään kuin luopumista.Aina kun lähdet Jaurulta, lähdet poispäin erämaasta, mutta toisaalta - pitää lähteä jotta voi taas palata. Nämä ovat olleet mottoni, jotka olen joskus aiemmin tallentanut kämpän vieraskirjaan. Kävin vielä edellisenä päivänä hiihtämässä umpiseen latua valmiiksi ylös Härkämurustalle. Sitten Joulun jälkeisenä aamuna oli edessä puolitoista tuntia kiskomista ja puuskuttamista ja olin Härkämurustalla. Siitä sitten 20 km yhtä mittaista laskevaa maastoa Kemihaaraan.

Taas oli yksi lapinreissu tehty.