Heitetty reissu

[Eräkulkuri]

Jaksamista! Katsoin tänään telkkarista Monsenin retkiohjelman ja nuorempi veljensä sai kammiovärinän kesken retken. Oli saanut saman aiemminkin ja osasi olla senkin takia varovainen. Nukuttuaan tiesi ettei ole järkevää jatkaa reissua, paikallinen pelastushelikopteri hakikin hänet kohta sairaalaan.

No tuosta minäkin sain idean tänne kirjoittaa.

[Hanu]

Kiitos Eräkulkurile upeista kirjoituksista heitetyistä reissuista! Hyviä päiviä myös eteenpäin nykyisissä raameissa!

Itsekkäästi ajatellen nopea loppu retkellä voisi olla hieno tapa poistua tästä maailmasta. Mahdollisille mukana oleville tai omaisille se olisi taas kauheaa...

[tst]

Parempi ettei eteisvärinä tule ensimmäistä kertaa reissun päällä sillä sen oireet ei näemmä ole aina selviä. Elikkä parempi, että yleensä ymmärtää ettei kaikki ole ok. Itellä havaittu sivuääni sydämessä joka ei kuulema ole haitallinen. Joskus sydän muljahtelee ja ottaa ihan omia aikojaan extra kierroksia, mutta noita ei olekaan ollut pitkään aikaan. https://www.google.com/search?q=eteisv% ... e&ie=UTF-8

[Metsän Omena]

Jaksamista! Katsoin tänään telkkarista Monsenin retkiohjelman ja nuorempi veljensä sai kammiovärinän kesken retken. Oli saanut saman aiemminkin ja osasi olla senkin takia varovainen. Nukuttuaan tiesi ettei ole järkevää jatkaa reissua, paikallinen pelastushelikopteri hakikin hänet kohta sairaalaan.

Kammiovärinän?
Olisiko kuitenkin ollut vain eteisvärinä.

Itse olen saanut vaelluksella muutaman kerran joitakin tunteja kestävän eteisvärinän ja eteislepatuksen, pisimmillään reilu puoli vuorokautta, palannut normaaliin sinusrytmiin juuri nukahtamisella ja vaellus jatkunut normaalisti. Jos ei normalisoidu, kannattaa rytmi parin päivän sisään siirtää sähköisesti, jottei joudu veren hyytymistä estävälle lääkitykselle. Värinä on yleensä helpompi tunnistaa epäsäännöllisestä sykkeestä kuin lepatus joka on kerrannainen tasarytmi.

[tst]

Jep, eteisvärinä oli.

[Eräkulkuri]

Jaksamista! Katsoin tänään telkkarista Monsenin retkiohjelman ja nuorempi veljensä sai kammiovärinän kesken retken. Oli saanut saman aiemminkin ja osasi olla senkin takia varovainen. Nukuttuaan tiesi ettei ole järkevää jatkaa reissua, paikallinen pelastushelikopteri hakikin hänet kohta sairaalaan.

Kammiovärinän?

Minäkin katsoin tuo Monsenin ohjelman. Siinähän kyse oli sydämen eteisvärinästä, joka ei sinällään ole vaarallista. Minun kohdallani kyseessä oli kammioperäinen rytmihäiriö eli takykardia, joka lamaannutti tyystin eikä edes kontalleen jaksanut nousta. Sain soitettua 112, mutta sijaintipaikka oli täysin tietöntä korpea. Siksi helikopteri oli ainoa mahdollisuus.

Tästä on jäänyt alitajuntaan sellainen muistijälki, että aina kun kuulen nuo Utista lentävät armeijan helikopterit, niin muistot palaavat mieleen.

Eräs opetus oli se, kun helikopterin lentäjä kertoi olleen melkein mahdotonta erottaa minua metsästä ylläni olevan maastopuvun vuoksi. Siksi suosittelen jonkun värikkään "avaruuslakanan" tai kääntövuorisen vaatetuksen käyttämistä, vaikka ei huomioväreistä pitäisikään.

[Metsän Omena]

^Joskus yksin vaeltaessa sitä miettii, että ennalta-arvaamaton äkkikuolema vaelluksella olisi hyvä tapa lähteä. Sellaisessa elämäntilanteessa, ettei läheisten elämä siitä hankaloidu ja sen verran iäkkäänä, ettei läheisten suru ole liian suuri. - Huomioväreistä. Suunnittelin aikanaan Haltille vaellusrepun, jonka selkää vasten tuleva osa on oranssi. Idea oli se, että kun kantolaitteen riisuu selästä ja käyskentelee ilman reppua, löytää helpommin takaisin sen luokse. Kulkiessa oranssi osa ei paista, vaan on piilossa selkää vasten.

[tst]

Kuva meikäläisen ensimmäiseltä reissulta. Tässä tullaan takaisin kohti vihreää telttaa joka maastoutuukin tähän maisemaan mainiosti eikä sitä löydettykään kuin vasta harhailtuamme vastarinteen polkua kohtuu pitkän matkaa väärään suuntaan ja sitten takaisin. Ryhmän vetäjä Petri kertoi, että häneltä unohtui laittaa teltan harjalle valkoinen kangas merkiksi joilloin teltan olisikin varmaan nähnyt takaisin tullessa. https://aijaa.com/6ptjus

[Metsän Omena]

Kuva meikäläisen ensimmäiseltä reissulta. Tässä tullaan takaisin kohti vihreää telttaa joka maastoutuukin tähän maisemaan mainiosti eikä sitä löydettykään kuin vasta harhailtuamme vastarinteen polkua kohtuu pitkän matkaa väärään suuntaan ja sitten takaisin. Ryhmän vetäjä Petri kertoi, että häneltä unohtui laittaa teltan harjalle valkoinen kangas merkiksi joilloin teltan olisikin varmaan nähnyt takaisin tullessa. https://aijaa.com/6ptjus

Kuvanottopaikkasi välittömässä läheisyydessä on suojaisa luolasija yöpymistä varten ilman telttaa.
https://aijaa.com/QqGJRl

[tst]

^Muistin, että olet kulkenut tuosta. Silloin kun oiottiin tuosta kohti telttaa niin ei ollut vielä tuota polkua. Jos tulee vielä käytyä tuolla niin pitääpä katsastaa merkkaamasi paikka.

[Metsän Omena]

^Muistin, että olet kulkenut tuosta. Silloin kun oiottiin tuosta kohti telttaa niin ei ollut vielä tuota polkua. Jos tulee vielä käytyä tuolla niin pitääpä katsastaa merkkaamasi paikka.

Valokuvan kartan maastotyö on tehty 1953-55. Luolasijan olen merkinnyt 1989. Toisen ja viimeisimmän kerran siellä olen käynyt 2000 tai 2001.

[tst]

Oma kuva v. -90. Löysin paikan linkin kartalta, voi olla että luolan suuaukon kohdalla on ilmakuvassa pieni lumilaikku. https://kart.finn.no/

[Micke]

^Kävittekö katsomassa Akanlahden tukinsiirtolaitoksen rännin päätä?

Ei käyty kun ei tiedetty sellaisesta mitään, varmaan olisimme poikenneet jos tietoa olisi ollut. Nyt käännyimme Pirttiperänrimpien jälkeen länteen. Purnulammilla näimme kalapadon tms jäänteet järvessä.

[Jouni]

https://retkikartta.fi/?mapId=43918

Kainuun ja Koillismaan retkeilyoppaassa kerron tuosta. Akanlahden transportteri nosti tukit 6,8 metrin korkeuteen ja siitä sitten puisella rännillä (ja yhden lammen yli uittaen) Livojärveen. Nimenomaan melojalle mainio paikka käydä haistelemassa historiaa rännin päässä. Maitse ei oikein pääse kätevästi, autoilu häiritsisi kesämökkiläisiä.

Eli kyse oli siitä, että Akanlahdesta eli Yli-Kitkasta vesi virtaa Venäjälle ja Livojärvestä Suomen puolen sahoille.

[luuppi]

^Joskus yksin vaeltaessa sitä miettii, että ennalta-arvaamaton äkkikuolema vaelluksella olisi hyvä tapa lähteä. Sellaisessa elämäntilanteessa, ettei läheisten elämä siitä hankaloidu ja sen verran iäkkäänä, ettei läheisten suru ole liian suuri. -

Tuollaisia ajatuksia... Esim. Matsi karhun kanssa. Ainakin olis saappaat jalassa.
Hyvä tilaisuus tuli Romaniassa. Olin edennyt aukiolle, mutta kumarruin ottamaan tavaraa maahan lasketusta päivärepusta.
Reppu selässä ja juomapullo kädessä otin n.. 5 askelta kun huomasin, että karhu, joka varmaan myös oli tarkistanut tilanteen ennen etenemistä metsästä, oli minusta 25 m vasemmalla ja meillä oli kurssi samaan pisteeseen.
Jotain piti tehdä, joten sanoin "Karhu"
- se käänsi päänsä (molemmilla tuuli selän takana) ja jos ymmärsin sen katseen oikein, niin hän sanoi "kuka V se sinä olet"?
- minä kädet ylös, laajalle, jalat myös haaralleen
- kun se oli osoittanut ymmärtävänsä suomea,niin sanoin että eikös olis hyvä että lähdemme molemmat omille teillemme
Niin se vaan korskahti kuin hevonen, nousi takajaloilleen ja kun mitään kummempaa ei näkynyt, niin kallistui tulosuuntaansa,ja kipitti pois

Sanomattakin selvää, että kun olimme olleet törmäyskurssilla ja ehkä Se oli jokonkin menossa, niin minä tein 180 asteen käännöksen
... Ja ostin seuraavasta kaupungista Bear Spray ' n

Kuulemma 6000 nallevaaria siellä. Metsät tiuhoja,joten sanotaan että lentolaskennat reilusti alakanttiin (?)