Harhailuni UKK-puistossa

24.10.2007 11:13

kuvia


MA 24.9.07 SUOMUNRUOKTU

15 km taivallusta takana ja jalat kiittää levosta. Tuvalla riittää kulkijaa, nyt meitä on jo kahdeksan. Ihan kivasti kuitenkin tänne sovitaan, vaikka tupaa onkin hieman remonteerattu; laverit on jaettu selkeästi neljään palaan, keskellä on askelmat ylös. Hieman epäkäytännöllistä.
Kiilopään tunturikeskukselta ylös noustessani pilvet ympäröivät minut ja näkyvyyttä oli pahimmillaan vain muutaman latumerkin verran. Siinä ei paljoakaan maisemia ihailtu. Ja paras ruskakin on jo mennyt ohi, Rovaniemellä sai vielä loistoa ihailla, mutta täällä ei enää paljon ole lehtiä koivuissa. Onneksi maa on vielä kauniin purppuran ja violetin sävyttämä.

TI 25.9.07 TUISKUKURU

Jälleen 15 km taivalta takana, mutta tuntui monin verroin raskaammalta kuin eilen. Sää oli ankean harmaa, vettä tuli muutaman pienen pisaran verran. Etelän-lännen puoleinen tuuli on ollut hyvin navakka – hyvä että puuskissa pysyi painavan rinkan kanssa pystyssä. Very Happy Lähtiessäni aamupäivällä mittari näytti +10 °C.

KE 26.9.07 HAMMASKURU

Vihdoin saavuin monen kilometrin jälkeen Hammaskuruun. Jalat saivat ansaitun lämpimän kylvyn ja pehmeät villasukat. Sää ei tänäänkään suosinut maisemaihailujani, vettä satoi aina Luirolta tänne asti. Tuulikin oli paikoitellen navakkaa, muttei mitään viime yön puhureihin Tuiskukurussa! Lämpötila jälleen n. 10 °C.
Polku katosi ennen Kärpäjärven tulipaikkaa (sitä, johon rakennetaan laavu), mutta kaikkien kuuden aistin voimin sain sen uudelleen löydettyä. Olin ilmeisesti jo jonkin aikaa kulkenut poronpolkua pitkin. Tapaamani pariskunta nimittäin vakuutti polun olevan aivan selkeä Hammaskurusta Luirolle.

TO 27.7.07 HAMMASKURU

Vietin luppopäivää Vuomapään ja puidenhakkuun merkeissä. Sää oli viileä, 5 °C, mutta aurinko on silloin tällöin päässyt pilkistämään pilvien lomasta. On muuten aivan todella maukkaita mustikoita Vuomapään alemmilla rinteillä.

PE 28.9.07 TAHVONTUPA

Tänään tuntui olevan oikea epäonnen päivä. Onnistuin heti taipaleen alussa hukkaamaan polun. No eipä siinä mitään, arvioin suunnan ja lähdin tarpomaan. Ajattelin olevani polun yläpuolella, joten loivasti rinnettä alaspäin kohti Siulavaaraa. Olinkin ollut polun alapuolella ja ihmetyksekseni päädyin Viepperhautapalon rinteille. No, siitähän olikin jo helppo löytää polku.
Seuraava sekoilu reittien kanssa tapahtui Siulanruoktulta lähdön jälkeen. Kiersin pienen mäen polkua pitkin pohjoispuolelta. Etelän puolelta tulevaan polkuun kulkemani polku yhtyi puron läheisyydessä. Siinä mäkeä kiertäessä ja puroa ylittäessäni onnistuin sekoittamaan suuntavaistoni aivan täysin! Lähdin polkua pitkin tulosuuntaan. Onneksi suht. nopeasti huomasin Jaurujoen virtaavaan väärään suuntaan. Ei muuta kun kompassi esiin ja varmistus asiaan, väärään suuntaan menossa.
Onnistuin myös tänään kaatumaan kolmesti. Kaksi kertaa löin polveni oikein kunnolla ja metsässä kaikui perkele. Muistoksi jäi sinertävä polvi, ei onneksi muuta.
Vastoinkäymiset kuitenkin loppuivat siihen kun lopulta päädyin tuvalle. Sauna lämpeni hetkessä, samoin tupa. Nyt on ihanan puhdas ja raikas olo kunnon löylyjen jälkeen. Tahvon uuden saunan löylyt ovat siis oikein makoisat, suosittelen!
Tänään sää oli hyvin vaihteleva. Herätessäni paistoi aurinko, mutta pian lähdettyäni pilvet verhosivat taivasta. Lensipä sieltä muutama rae ja pisarakin niskaan. Nyt näyttäisi kuitenkin tulevan jälleen selkeä yö – kuten oli viime yökin.

LA 29.9.07 ANTERINMUKKA

Aamulla heräsin hyvissä ajoin; Kämpän portailta katsoessani mäntyjen lomasta pilkotti kauniin sininen taivas ja nuoret auringon säteet saivat hongat hehkumaan punaisenaan. Aamutoimet sain valmiiksi nopeasti ja lähdin nousemaan honkien keskeltä kohti Vongoivaa mittarin vielä pysytellessä nollan alapuolella. Ylitin maassa makaavia – aikaisemmin kuolleen harmaita – keloja. Nyt ne kimmelsivät aamuauringossa kuin hopea. Polku kulki puroa mukaillen, 40 metriä ylempänä. Toisinaan syke nousi jo pelkästään alas katsoessa: jos jalka nyt lipeäisi…
Lopulta polku johdatti minut tunturipaljakkaan. Polku loppui ja olin omillani. Silmäni katsoivat karttaa, ympäristöä, karttaa. Yritin päättää helpoimman reitin Vongoivalle. Päätin kiertää suurimmat rakat, nousta ensin satulalle ja siitä kohti huippua. Nousu oli raskas rinkan yhä painaessa lähemmäs 25 kiloa. Vihdoin edessäni näkyi kivikasa – itse asiassa kaksi. Rinkka pois selästä ja katse horisonttiin.
Ympärilleni avautuvat näkymät olivat uskomattomat. Taivas oli pilvetön, aurinko porotti etelästä. Joka puolelle katse kantoi kilometrien ja taas kilometrien päähän. Näin Venäjän tuntureita, alueita, joihin karttani ei ulottunut. Näin etelän metsät ja suot. Näin lännen tunturit ja pohjoisen paljakat. Olisin voinut jäädä siihen vielä tunniksi, kahdeksi tai kolmeksi. Mutta olin vasta tullut pienen osan, edessä oli vielä toista kymmentä kilometriä taivallettavana.
Matka jatkui. Laskeuduin alas, nousin ylös. Vesi alkoi olla lopussa. Katse haravoi karttaa, ympäristöä, karttaa. Missä olisi helpointa pitää ruokatauko, laskeutumatta liian alas. Sopiva puron latva löytyi, ja söin gourmet aterian: ranskalaista sipulikeittoa sekä hapankorppuja. Vielä vähän rusinoita palanpainikkeeksi, ja pullo täyteen kylmää, raikasta vettä. Sauna sai jälleen liikettä jalkoihin. Nousin ylöspäin; 10, 20, 30, 100 metriä.
Vihdoin saavutin Siliäselän kiitoradan. Ei enää jyrkkiä nousuja, matka taittui nopeasti. Karttaan merkitty harmaa alue, kallio, ei osoittautunut aivan sellaiseksi kallioksi, mitä kuvittelin. Tasaisen pinnan sijasta edessäni avautui irtolohkareiden ja syvien rakojen rikkoma kivipinta. Päätin kulkea hieman sivummassa, variksenmarja mättäillä. Hetkessä saavuin Siliäselän huipulle, josta eteeni avautui tuntureiden ja vaarojen syleilemä Anterijoki. Saatoin jo haistaa saunan; enää yksi rinne alas.
Lähdin laskeutumaan kosteaa rinnettä reippaassa tahdissa. Jos nousisin Pikku Reutupään rinteille, ei olisi varmaan näin kosteaa. Kuljin mäntyjen joukossa Rovapään huipun johdattaessa minua. Vihdoin aloin kuulla veden pauhua. Nyt ei voi olla enää pitkälti! Laitoin lähes juoksuksi. Sininen virta avautui edessäni. Vielä pitää jaksaa ottaa kengät pois. Vaihto sandaalehin ja hyiseen veteen.
Vastarannalla en jaksanut vaihtaa enää raskaita kenkiä jalkaani, eteenpäin kohti Keskon majaa. Matkaa oli jäljellä enää alle kilometri. Ei enää kauaa, kohta pääsen saunaan. Näin grillikatoksen ja kämpän. Ilta-auringon viimeiset säteet saivat saunan edustan kimaltamaan kultaisena, olin saavuttanut määränpääni. Mutta tänä iltana olen aivan liian väsynyt miettiäkseni saunomista, ehkä huomenna.

SU 30.9.07 ANTERINMUKKA

Jäin tähän sitten viettelemään luppopäivää, olihan se pakko saunaan mennä, kun on kerran mahdollisuus. Pulahdin totta kai jokeen, hyyytävän kylmää. Mutta tulihan virkeä olo ja veri lähti kiertämään. Seuraavan viikon suunnitelmat on kyllä aivan auki. Mitäköhän sitä keksisi!? Ehkä huominen näyttää mihin suuntaan nokkansa kääntää. Tuntureille en ihan vielä ole valmis lähtemään uudestaan, nousut oli rinkan kanssa kuitenkin sen verran raskaita…

MA 1.10.07 MUORRAVAARAKKA

Tänään oli lyhyt taival, vain Anterista tänne. Sää oli pilvinen ja ylhäällä kosteus tiivistyi pisaroiksi. Piti iltapäivällä mennä Ukselmapäälle, mutta koska sää ei muuttunut miksikään, jäi reissu tekemättä. Huomenna jatkan sitten Jyrkkävaaraan.
Tänään näki jälleen ihmisiä. Tuvalle saapui pari pirkanmaalaista vaeltajaa, joiden kanssa pelattiin korttia. Mukavia olivat.
Täällä Muorrassa ötököitä riittää, vaikka onkin jo lokakuu. Muurahaisia, hyttysiä, kärpäsiä ja jotain pieniä mustia lentäviä pörriäisiä. En tiedä onko mäkäräisiä, eivät pistäneet.

TI 2.10.07 JYRKKÄVAARA

Tänään ei vaellusintoa ollut missään. 16 kilometriä tuntui tuskaiselta eikä vähiten monien kosteiden alueiden takia. Jos olisin jaksanut, olisin noussut ylemmäs kävelemään. Lopulta kuitenkin saavuin perille. Eipä kovin kummoista vaikutusta ympäristö tehnyt, lampikin on lähinnä luotaantyöntävä. Yöllä en kyllä sen lähelle mene!

KE 3.10.07 SARVIOJA

Tänään oli jälleen lyhyehkö päivä, vaikka jo tämäkin taivallus tuntui riittävältä. Mihin lie kaikki into nyt kadonnut?! No ehkä huomenna jälleen jaksaa, kun on mitä tavoitella: sauna. Ja joka askeleella mennään lähemmäs kotia. Alkaa kieltämättä olla jo ikävä…
Varaustuvan puolella on kaksi todella ystävällistä miestä, tarjosivat ihanaa keittoa – ei olisi uskonut että kuivamuonasta saa niin hyvää! Auttoivat myös puiden pilkkomisessa, he pilkkoivat ja minä kannoin sisälle. Sujui vähän nopeammin kuin yksin.
Tänään sää oli pilvinen, ja äsken taisi tihkuttaa tai sataa räntää. Ihanaa.

TO 4.10.07 LUIROJÄRVI

Tänään sai taas vilistää tunturissa, polkujen ulkopuolella. Reitti oli todella palkitseva. Tulin Sarviojalta Paratiisikurun, Siliäselän ja Pälkkimäojan kautta tänne Luirolle. Paratiisikuru oli kyllä hieno paikka, mutta varmasti monin verroin kauniimpi hieman vähemmän pilvisenä/sateisena päivänä ja lehtien ollessa puissa. Lintuja siellä riitti.
Noustessani Siliäselälle pilvet ympäröivät minut täysin, näkyvyys oli olematon. Naapureiden neuvon mukaan olin kuitenkin ottanut suunnan kompassilla ennen nousua, ja kompassiin luottaen nousin ja laskin. Jalat olisivat melkein väkisin vieneet toiseen suuntaan, mutta kompassiin piti luottaa. Onneksi luotin, tunne oli uskomaton kun vihdoin pääsi pois pilvestä ja edessä avautui näkymät Luiron laaksoon ja Joukhaispäälle. Tuntui taas siltä, että olin jonkin omista rajoistani ylittänyt.
Eilen illalla oli hauska seurata myyrien touhuja tuvassa yläpetiltä. Ne seikkailivat pöydällä ja tutkivat tarkasti kaikki siinä olevat tavarat. Onneksi rinkka sai olla rauhassa, vaikka lattialla olikin. Puuseesta sain pelastaa aamulla yhden harmaaturkin, kun se oli joutunut ämpäriin. On ne vaan mielestäni suloisia pikkuotuksia. Smile

PE 5.10.07 KUSTUNLAMMENLAAVU

Hrr… On hieman viileä. Mitäköhän mittari sanoo?
Tänään askel nousi kevyenlaisesti, alkaa jo tuntea Kiilopään läheisyyden; enää 20 kilometriä. Ensi yö menee varmaan myös laavussa, Suomunlatvalla. Jos siis tästä yöstä hengissä selviän. Ei vaan, onhan tämäkin ihan mukava kokemus. Tunnelma on hieno: nuotio, selkeä taivas, yksitellen syttyvät tähdet.
Tänään UKK-puistokin taisi huomata, että olen jo poispäin lähdössä. Sain kiitokseksi nähdä elämäni upeimman sateenkaaren – tai ainakin upeimmissa maisemmissa: Olin juuri noussut Tuiskukurusta rinnettä ylös. Käännyin katsomaan taakseni ja näin sen. Tuiskukurusta nousi kohti taivasta sateenkaari, taustallaan Ampupäiden rinteet. Parempaa lähtöä kohti sivistystä en olisi voinut toivoa.

LA 6.10.07 SUOMUNRUOKTU -> SUOMUNLATVA

Vihdoin alkaa lämmetä. Viime yö oli siis todella viileä = KYLMÄ! Tänne päästyäni yhdentoista kieppeillä mittari näytti muutamaa astetta plussan puolella. Yöllä oli varmaankin pakkasta, sain nauttia aivan selkeästä tähtitaivaasta.
Vaikka olisi kuinka kylmä niin en suosittele makuupussin kanssa avaruushuopaan kääriytymistä, kavala kastepiste iskee! Very Happy Nyt sitten kuivattelen makuupussia ja vaatteita kämpässä; tarkoitus on jatkaa ensi yöksi Suomunlatvan laavulle. Siitä ei sitten ole kuin kymmenen kilometriä Kiilopäälle.
Tuvalla majailee varsin sekalaisen oloinen ulkomaalaisporukka: puhuivat englantia ja jotakin muuta kieltä keskenään. Lähtivät saapuessani päiväretkelle jonnekin. Oli aikamoiset varusteet, osalla farkut jalassa. No mikäpä siinä sitten…
Aamulla alkoi kerääntyä pilviä taivaalle, mutta nyt näyttää siltä, että voisi jopa ehkä seljetä.

SU 7.10.07 KIILOPÄÄ

Viimeiset kilometrit taittuivat nopeasti ja laulu vain raikasi rinteissä, kun tarvoin viimeisellä etapilla. Oli taas pilvinen sää, jälleen jäi näkemättä Kiilopään maisemat. No, tuskinpa ne kuitenkaan olisi voittoa vieneet jo näkemistäni maisemista.
Viime yö oli jälleen tähtikirkas, mutta tällä kertaa nukuin sikeämmin – kiitos kunnon pukeutumisen! Kaikki mukana olleet vaatteet päällä. No, ei sentään ihan kaikki: kolmet alushousut ja yhdet sukat jäivät vielä rinkkaan. Illalla nuotiolla tähtien alla oli hieman haikea mieli, mutta aamun kohmeisessa tunnelmassa lähtö ei tuntunut yhtään hullummalta idealta.
On jälleen yksi ikimuistoinen reissu takana, on hyvä palata kotiin mieli täynnä mukavia (ja toki myös niitä ei niin mukavia, mutta sitäkin opettavaisempia) muistoja. Pian sitä alkaa jo pohtia seuraavaa reissua; minneköhän lähtisin, ja koska?! Ehkä menen käväisemään Evolla joulukuun alussa…

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=871

Sivu 1 Yht. 1
Kirjoittaja Viesti
Ölliäinen

Liittynyt: 15 Hel 2006
Viestejä: 804

LähetäLähetetty: 25.10.2007 9:49    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Jopas ol mukavata luettaavvaa.

Arvoo vuan mikä kutina on ollu syyskuun alusta lähtien (olin ite Sokostilla) tuolla häntäluussa...Vongoiva on ruvennu huutelemmaan mulle kaukasuuvesta ja Koilliskairan kartta on iltalukemisina ussein.

Ja juttusi senku lisäsi kaipuuta tunturinkuppeeseen.

Lopullisesti seonnut U-Ölliäinen

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Nachos man

Liittynyt: 12 Tam 2006
Viestejä: 812

LähetäLähetetty: 25.10.2007 21:44    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Mukavaa tarinaa oli sinulla. Kiitos kun jaksoit naputella.
Mene sinne Evollekin ja kattele rauhassa.
Pyrkisin sinne itekin mutta työtä työtä..

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kaarnikka

Liittynyt: 23 Tam 2006
Viestejä: 131
Paikkakunta: Vaasanseutu

LähetäLähetetty: 25.10.2007 22:18    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Kiitos tarinasta, oli mukava kulkea virtuaalisesti mukanasi Very Happy ja niin tutut maisemat vilahtelivat ohi. Otitko valokuvia? jos otit, niin laitathan näytille...

Kaunista syksynjatkoa
t Kaarnikka

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Ellen

Liittynyt: 26 Hel 2007
Viestejä: 213

LähetäLähetetty: 26.10.2007 21:35    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Niitä kuvia on tuolla linkin takana, heti jutun alussa. Alkaa omakin veri vetää taas pohjoiseen kun palaa menneeseen reissuun.

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
eero

Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 49

LähetäLähetetty: 27.10.2007 17:49    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Joo, kiitos upeasta tarinasta. Sitä lukiessa tuntui kuin olisi ollut mukana. Tuttuja paikkoja mutta oli siinä muitakin reittejä. Mieleen tuli tietysti omat reissut ja niiden myötä haikeus. Pitäisi taas päästä...
Suunnitelmissa on tehdä seuraava retkeni ensi kesänä, kesäkuussa tai syksyllä, Vongoivan suuntaan, joten siksikin oli mukava lukea matkastasi.

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kaarnikka

Liittynyt: 23 Tam 2006
Viestejä: 131
Paikkakunta: Vaasanseutu

LähetäLähetetty: 31.10.2007 18:01    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Sorry... siellähän se kuvalinkki on ihan nätisti tarinan alussa ... en vain huomannut kun kahlasin niin innokkaana juttuasi läpi.

Mukavia maisemia....

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
kuutamofoxi

Liittynyt: 10 Hel 2006
Viestejä: 74
Paikkakunta: Hattula

LähetäLähetetty: 17.11.2007 23:56    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Hieno kertomus. Mainitsemasi ulkomaanelävät tulivat meitäkin vastaan porokämpän ja Kiilopään välillä. Melkoisessa varustuksessa tosiaan. Yhdellä oli vain vesipullo mukana. Kuvittelimme heidän menevän päiväretkelle porokämpälle...

Kuvat aiheuttavat aina haikeuden (ja kartan rapistelua).

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Jonte

Liittynyt: 16 Hei 2008
Viestejä: 50
Paikkakunta: Vantaa

LähetäLähetetty: 12.08.2008 18:03    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Matkakertomuksia ja -päiväkirjoja on mukava lukea. Etenkin, kun niissä on tuttuja paikkoja Smile

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla MSN Messenger
Näytä edelliset viestit: