IkiHonka humisee

Matka Helvettiin... ja takaisin [4]

16.05.2006 23:53

Varsinainen suojelualue

Tiistai. Yöllä oli käynyt pakkasen puolella. Auton ovitiivisteet olivat hieman jäätyneet kiinni, huomasin, kun kävin hakemassa aamiaistarvikkeet sisälle. Pää oli vielä hieman arka, mutta olo vaikutti lupaavalta. Eiköhän se tästä iloksi taas muutu.

Nyt ei mentykään enää Pihtijärvelle vaan ajettiin Rajalan kämpälle. Ensin suunnattiin länteen Verkkojärvelle, jossa aikoinaan asusteli Matti torppaansa. Hän pelkäsi tulta ja sammakoita niin, että rakensi hirsiseinien suojaksi vieläkin näkyvät kiviseinät.

Teivaskukkulalla on Laipanmaan ainoat supat. Nehän ovat meille kummallekin tuttuja Hämeestä, joten painettiin samaa hyömyä yli Lamminsuon Elamonjärvelle. Jukkis jäi hieman jälkeen tällä osuudella, mutta tavoitti minut tulipaikalla. Ennen Vähä-Laippaa luonto taas kutsui häntä ja me jatkoimme Siniksen kanssa Iso-Laipalle. Hieman ennen järveä siitä haarautui polku kohden Rajalan kämppää. Tein pikkukivistä polun päähän vajaan metrin mittaisen nuolen osoittamaan eteenpäin, sillä aioin jatkaa alalenkille tekemättä kahdeksikkoa.

Pihtilammilla kokkaillessani lounasta Jukkis soitti. Olivat kääntyneet huomaamatta nuoltani takaisin autoille. Olivat kuulemma kumpikin hieman väsähtäneet. Aikoivat Verkkojärven laavulle. Ok. Menisin sinne, kun kierrokselta palaisin. Kulkiessani Korppivuoren harjannetta totesin kaverini jääneen paitsi parhaasta palasta Laipanmaata. Sieltä löytyi palanen suomalaista kansallismaisemaa.

Koko kierroksella en nähnyt Jukkiksen lisäksi kuin yhden ihmisen siinä, missä reitti kulkee hetken tietä pitkin Vähä- ja Iso Hirvijärvien välisellä kannaksella. Loppumatkasta nousin vielä Tulivuoren rinnettä ja katsastin alueen viimeisen savupirtin rauniot.

Kello osoitti viittä iltapäivällä, kun ehdotin kaverille lähtöä vielä Siikanevalle. Se ohiajaminen ei antanut rauhaa. Sinne piti päästä, vaikka tiesin sen merkitsevän sitä, että kotona oltaisiin vasta yli puolen yön.

Olen kyllä nähnyt useitakin suojelualueita, mutta ei niitä ole kukaan näkynyt aiemmin suojelevan. Mutta nyt...!!! Nyt oli tosi kyseessä. Helvetillinen parakkikylä piikkilankoineen ja varoituksineen, joissa uhattiin ampumisella sekä panssareilla. Nyt oli suojelu kohdallaan Smile Hulikaanit ja vandaalit älkööt vaivautuko.

Pitkoksille päästiin vasta ilta kahdeksalta, kun jouduttiin odottamaan yhden tukkirekan lastaamista. Ei se mitään tukkeja lastannut, vaan jotain isoja laatikoita. Sulki kapean tien, ettei ohitse päässyt. Olihan hieno lenkki mikä tehtiin. Metsäsaarekkeissa kasvoi vanhoja ikihonkia ja välillä aukesi laajat suonäkymät. Kannatti todella lähteä käymään. Jaarikanmaan laavun jälkeen Jukkis jäi taas peränpitäjäksi. Nyt piti alkaa suoriutumaan kotiin päin. Saarihuhdanmaalla, kun katsoin taakseni, niin en nähnyt enää kaveria, vaikka näkyväisyyttä oli 600 metriä suosaarekkeesta toiseen. Arvatkaa yllätyinkö, kun noin puolen kilometrin päässä autoilta tavoitin takaapäin Jukkiksen !!! En ollut poikkeillut missään ja olin pysynyt koko ajan reitillä. Jukkis pirulainen oli oikaissut tietä pitkin päästyään suolta, kun minä puolestani kuljin mutkittelevaa polkua.

Kaikki loppuu aikanaan, kuten tämä minun ja Sinisilmän reissukin. Jukkis alkoi pystyttää telttaa, kun jäi vielä jatkamaan seuraavana päivänä patikointia. Kiittelin kaveria seurasta ja heilautimme vielä kättä hyvästiksi kaasuttaessani paikalta.

Hyvä reissu se oli, vaikka ikävissä merkeissä alkoikin.

-Loppu-

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=190

Sivu 1 Yht. 1
Kirjoittaja Viesti
Tähän päiväkirjamerkintääsi ei ole yhtään vastausta / kommmenttia.
Näytä edelliset viestit:   
Sivu 1 Yht. 1
-
Powered by phpBB © 2001, 2002 phpBB Group
Weblog style by Hyperion
Original style from LiveJournal.