Kvaldurin blogi

Teneriffan muistelot

17.05.2012 17:39



Löysin reissuvihkostani vuoden takaisen reissun muistiinpanot. Jotta ne eivät katoaisi niin helposti, niin naputtelin ne digitaaliseen muotoon reissun muisteloa varten. Videoitahan reissusta löytyy youtubesta muutama kappale tarinan tueksi. Smile

Tuosta pääsee ainakin alkuun: http://youtu.be/TMTnO6lO7wY

Teneriffa, Kanarian saaret

10.5.2011 Saapuminen

Lentomatka meni kohtuullisen nopeasti matkasuunnitelmia tarkistaessa ja nukkuessa. Silti 6,5 tunnin lento tuntuu pitkältä koneessa istuessa. Laskeutuminen tapahtui n. 12:sta aikaan päivällä, heti kun olimme päässeet koneesta ulos ja odottelimme laukkuja, soi puhelimeni ja autovuokraamosta soitettiin, että auto löytyy parkkipaikalta ja avaimetkin oli jätetty saataville. Marssimme tavaroiden kanssa ulos ja sieltä uskollinen C3 ratsumme löytyikin. Pienen askartelun jälkeen saimme matkatavarat konttiin mahtumaan ja pääsimme matkaan kohti saaren pohjois-osia. Päätimme kiertää saaren moottoriteitä pitkin myötäpäivään samalla maisemia tarkastellen. Saimme kulutettua aika kiitettvästi tunteja hommaan ja pääsimme hotellille n. viiden aikaan purkamaan laukkuja.

11.5.2011 Cruz de carmen - Santa Cruz

Jätimme auton La Lagunaan ja lähdimme etsimään sopivaa bussia Cruz de Carmeniin, karttaan oli merkitty selvästi bussiaseman sijainti kaupungissa, mutta siinä nimenomaisessa sijainnissa oli enää rahtiasema ja paikka joka selkeästi oli joskus toiminut bussiasemana, mutta kylttejä uudelle ei ollut missään.. Tallustimme keskustaan ja löysimme turisti-infon joka ystävällisesti opasti meidät oikeaan paikkaan odottamaan linja-autoa. Bussimatka oli kohtuullisen jännittävä sen kivutessa ylös mutkaisia teitä pilvien peittäessä näkyvyyden pidemmälle. Kävelimme bussilta reitin aloituspaikalle, eli Pico Inglesin näköalapaikalle tiheässä sumussa näkyvyden jäädessä alle 50 metrin. Lähdimme etenemään reittiä pitkin harjun päällä kulkevaa polkua josta näköalat avautuivat hitaasti sekä itään, että länteen. Pilvien liike on aika maagista katsottavaa kun ne lipuvat vuoren seinää alaspäin ja nousevat taas seuraavasta ylöspäin. Reittimerkinnät olivat hieman haastavat heti alkumatkasta ja ollessamme liikkeellä ilman GPS:ää, joutui omaa sijaintiin aina välillä hieman epäilemään, erityisesti pilvien peittäessä näkyvyyttä. Seuraavaksi vastaan tuli enemmän tai vähemmän hylätty talo jonka pihassa nähtiin erikoinen episodi kun Antilta lipsahti vastavalosuoja aidan päältä rinteessä olleeseen pusikkoon. Rohkeasti risukon läpi sitä rämmittiin hakemaan ja tuliaisena oli tuore sitruuna sekä pari naarmua.

Talon jälkeen olikin aika ihmetellä, olimme aiemmin nähneet padon viereisen rinteen takana lännessä ja ohjeissa puhuttiin padosta joka piti ohittaa. Koska polku oli hävinnyt kuivaan maastoon ja alhaalla näytti olevan taloja sekä viljelyksiä, päätimme ottaa rinteen vähän ylempää ja etsiä polkua jolla pääsisimme padolle. Jonkin ajan kulkemisen jälkeen päädyimme siihen, että reitti ei voi olla oikea koska polku rupesi loppumaan ja ainoa piikkipusikoissa liikkumaan kykenevät olennot olivat vuohia. Pato ei voinut olla meidän etsimämme pato, vaan kyseessä oli oltava jokin muu. Otimme rinnettä alaspäin sen verran että saimme itsemme takaisin polulle. Kartan ihmettelyn jälkeen katsoimme, että myös valitsemaamme solaa pitkin pääsee haluttuun kohteeseen. Hetken kulkemisen jälkeen alkoivat ohjeet ja näkemämme maisemat ja maamerkit taas osua kohdalleen, joten pienen harhailun jälkeen olimme jälleen reitillä. Loppumatka sujui aika suoraviivaisesti, ainoastaan juuri ennen tietä vastaan tullut mies kahden hevosen kanssa todella kivisessä maastossa ilman satulaa ihmetytti kovasti. Ilmeisesti hän oli ollut täydennysreissulla kylässä. Erityisesti mieleen jäi kostea ja viileä ilma, paljon kasveja, nopeasti katoavat maisemat sekä laaksot. Kasveja olisi ollut kivat tunnistaa tällä retkellä enemmän.

12.5.2011 Mascan laakso ja inkapolku

Mascaan vievä tie on ikimuistoinen, myös pienemmällä autolla puhumattakaan isolla linja-autolla matkustamisesta. Itse kuljimme ensimmäisellä ja seurailimme mutkissa bussien kolmipistekäännöksiä jotta he saivat laitteensa taittumaan jyrkissä mutkissa.

Ajoimme autolla näköalapaikalle josta reitti lähtisi etemään harjun päällä kohti merta. Reitti kulki aika tasaisesti mutkitellen eteenpäin ja maisemat olivat todella huikeat. Välillä polku sivusi rinteen reunoja aika läheltä tuoden jännitystä hieman lisää. Saimme kavereiksemme lauman vuohia jotka selvästi olivat hyvän perässä, mutta todettuaan, että meiltä ei löydy mitään syötäväksi kelpaavaa, päättivät poistua rinteen puolelle ruohikkoon. Saimme jatkettua matkaa vuohiportin jälkeen vielä hetken aikaa, mutta sitten iski uskonpuute omaan tekemiseen ja jouduimme jättämään matkan kesken. Maisemat olisivat varmasti hienot reitin loppupuolellakin, mutta valitettavasti tällä kertaa homma jäi tähän.

Paluumatkalla ajoimme Teiden juurelta ja törmäsimme isoon elokuvaproduktioon joka näytti keskiaikaiselta ja mielenkiintoiselta. Pohdimme, että kyseessä olisi saattanut olla apinoiden planeetta 2 tai jokin muu klassikko jo syntyessään(myöhemmin selvisi, että kyseessä olisi Wrath Of The Titans). Paluumatkalla saimme kokea uutta jännitystä kun Orotavan laaksoon iski sade ja sumu ja tiellä näkyvyys putosi muutamiin metreihin. Vastaan tulleet autot vain ilmestyivät pimeydestä. Pelotti ehkä jopa enemmän kuin koko päivänä.

13.5.2011 Arona

Lähdimme ajamaan kohti saaren lounaiskärkeä kohtuullisen aikaisin koska matkaan oli varattava aikaa. Saavuimme hieman ennen lounasta Aronan kylään jonne jätimme automme. Lähdimme kävelemään kohti Roque del Condea, ensimmäisenä piti käydä läpi pieni Barranco-jumppa joka tulee kyllä Teneriffalla tutuksi. Barranco del Reyn jälkeen pääsimme aloittaman kohti Conden huippua kohti kiipeämisen. Korkeuden lisääntyessä alkoivat tutut pilvet kerääntyä jälleen ympärillemme peittäen jonkin verran näkyvyyttä. Rinne jyrkkeni ylöspäin mennessä kokoajan hieman ja maisemat avautuivat Los Cristianosiin ja Americasin suuntaan. Jatkoimme kävelemistä ylöspäin ja muutaman hetken äherryksen jälkeen olimme ylhäällä katsomassa mäen päältä joka suuntaan. Soitto kotiin kertoi, että Aronassa oli hakattu joltain naiselta pää irti, hieman jännitti kävellä takaisin alas kun ei tiennyt oliko tekijä saatu kiinni. Nukuimme kuitenkin päikkärit ylhäällä ja söimme hieman välipalaa. Laskeutuminen onnistui aika vaivatta ja kuvia tarttui eri kasveista sekä maisemista mukaan aika kasa.

14.5.2011 Lepopäivä

Otimme rauhallisesti ja kävelimme ympäri kaupunkia ja teimme ostoksia. Ohjelmassa oli myös meressä uimista sekä tuliaisten ostelua.

15.5.2011 Teiden rinteet

Nousu ylös kukonlaulun aikaan 05:30, autolla Orotavan kylään ja siitä aamun ensinmäinen bussivuoro kohti Palo Blancoa josta nousu kohti Risco del Miguelia. Tämän päivän voi tiivistää sanoihin ”ei näin”. Harjoitukset oli tehty etukäteen reitin osalta ja kulkureitti selvitelty, mutta hommaan tehtiin viimehetken muutoksia joiden mukaan ei sitten kuitenkaan kyetty menemään. Aloitimme tosiaan bussipysäkiltä ja kartan mukaan reitti näytti hyvinkin selvältä. Lähdimme tallustamaan kohti aiottua polkua, mutta muutaman kilometrin liikkumisen jälkeen olimme saaneet itsemme kartalla sellaiseen paikkaan, ettemme enää olleet varmoja tarkasta sijainnistamme. Into oli kuitenkin kova päästä eteenpäin ja ylöspäinhän on myös eteenpäin. Näin luulimme kun kiipesimme hiekkamäkeä ylös jossa satoi kiviä ja puunrunkoja kunnes vastaan tuli seinä jonka kiipeäminen mukana olleilla varusteilla ei ollut enää mahdollista. Jouduimme kääntymään takaisin ja palaamaan lähtöpisteeseen monta tuntia hukanneena ja vesivarastoja kuluttaneena. Pitkän keskustelun jälkeen päätimme, että otamme bussin, palaamme Orotavaan ja ajamme autolla Teiden juurelle 2300mpy korkeuteen josta kiipeämme sitten loppumatkan ylös Refugioon yöksi. Ainoa mikä unohtui Orotavassa ollessa, oli vesivarastojen täydentäminen, mutta se ei onneksi menoa niin hirveästi haitannut, vähän kuitenkin. Muutaman tunnin kiipeämisen jälkeen olimme Refugio de Altavistassa (3300mpy) josta olin varannut meille sängyt paria päivää aikaisemmin. Olotila oli hieman rähjäinen ja rikkinäinen päivän seikkailun jäljiltä, mutta ruoka ja uni auttavat yleensä tämänkaltaisiin tilanteisiin. Korkea ilmanala kuitenkin vaikutti selkeästi kaikkien olotilaan ja päänsärky teki tuloaan tässä korkeudessa. Vuoristotauti on mahdollista saavuttaa näinkin ”helposti” saavutettavissa olevissa paikoissa, joten sen oireisiin ja hoitoon kannattaa tutustua etukäteen huolella.

16.5.2011 Pico del Teide

Herätyksen säädimme 05:30 aikaan, jotta pääsisimme ylös ennen aamun ensimmäistä telefericoa joka lähtee 09:00 alhaalta koska silloin olisimme olleet ruuhkassa ylhäällä. Tuuli rupesi puhaltamaan yöllä aika kovaa ja talon kulmat vain ujelsivat ja ikkunat helisivät sen piiskatessa koko voimallaan. Allekirjoittaneella uni tuli kohtuullisen helposti silmään kun saimme samassa tilassa nukkuneen ranskalaisryhmän hiljenemään. Ensimmäiset heräsivät huoneessa jo 04:00 aloittamaan aamun kiipeämisen jatkaessamme vielä unia. Söimme rauhallisen aamupalan ja varustauduimme ylös lähtemiseen. Matkaa oli aamulle jäljellä 500m ylöspäin, mutta kukaan ei arvannut kuinka kova tuuli ylhäällä olisi kun pistimme oven takanamme kiinni. Ilma oli muutaman asteen lämmintä tuulen suojassa joten vaatteita sai olla päällä aika kiitettävästi. Pääsimme muutaman sataa metriä ylöspäin kun aurinko alkoi näyttämään merkkejä itsestään. On lumoavaa katsoa sitä niin korkealta, että näkee kun se valaisee laakson alla ja nousee meren takaa, ihan kuin elokuvissa. Jatkoimme kapuamista ylöspäin ja telefericon yläasema alkoi siintämään edessä. Hieman aiemmin vastaan oli tullut aamun aamun ensimmäisiä lähtijöitä jo takaisinpäin todeten ”impossible” tuulen vuoksi.

Mutta koska olemme Suomalaisia, niin ei se voi niin hurjaa olla, luulimme.. Eteenpäin kulkiessamme vastaan tuli enemmän ihmisiä joista osalla oli niin kevyet varusteet, että ilman paleltumia he eivät reissusta varmasti selvinneet, puhumattakaan henkisistä kolhuista. Tuuli rupesi telefericon asemalle päästessä hakkaamaan aika lujaa jo ja pystyssä pysymisen kanssa sai tehdä töitä. Pitkät vaatteet ja kylmään ilmaan varautuminen oli kuitenkin puolellamme kun jatkoimme matkaamme ylöspäin. Totesin, että tuuli ei voi tästä enää paljon koventua, mutta olin valitettavan väärässä. Tuuli rupesi kovenemaan kun suoja väheni ja pystyssä pysymisen kanssa sai oikeasti tehdä töitä ja ottaa tukea kivistä. Mitä ylemmäs nousimme, sitä rankemmaksi kiipeäminen muuttui, 10m matka oli jo saavutus ilman ollessa ohutta ja tuulen viedessä ilman suusta ja keuhkoista. Hengähdystauot tapahtuivat puoliympyrässä polvillaan siten, että muuta sai tehtyä tuulensuojan kehollaan. Vastaan tuli muutama sitkeä jotka olivat painaneet myös ylös saakka, joten kyllähän mekin jos siellä jo joku oli kerta tänään käynyt. Välillä etenemistä joutui harjoittamaan kaikkien neljän raajan voimin jotta pysyi edes paikallaan. Ja kun huippua lähestyttiin, niin olisi ollut liian helppoa jos tuuli olisi ollut yhdestä suunnasta, hetkessä se saattoi vaihtaa suuntaan ja viedä alta kaiken ilman horjuttaen tasapainoa reilusti tuoden pelon pintaan. Tuulen voima oli Suomessa syntyneelle ja eläneelle todella hurja, meillä tuollaista ehkä näkyy syysmyrskyssä meren rannalla tai merellä, mutta maalla harvoin. Tätä taistelua kesti tunnin verran jonka jälkeen huippu alkoi jo oikeasti näkyä. Polku tietysti vielä taittui tuulen puolelle viimemetreillä tuskan maksimoimiseksi, mutta taittui sitten onneksi aika nopeasti kivien taakse piiloon. Saimme ihastella koko saaren yli yksin. Espanjan korkein piste omin jaloin kiivenneenä tuntui todella hyvältä. Nestehukka oli syönyt porukan jaksamista kiivetessä, mutta ainakin vieno hymy oli löydettävissä kaikkien naamalta.

Laskeutuminen tapahtui hieman nousua nopeammin tuulen ollessa edelleen todella kova, siihen pystyi 80kg mies nojaamaan haluamassa kulmassa tuulen kannatellessa. Päästyämme telefericolle, lähti osa porukasta laskeutumaan tuloreittiä ja osa katsastamaan josko Pico Viejon puolelta pääsisi laskeutumaan alas polkuja pitkin maisemareittiä. Valitettavasti reitti oli suljettu lumen ja jään vuoksi emmekä lähteneet kokeilemaan onneamme vähillä ruoka ja juomavarannoilla. Pahimmallaan olisimme päässeet alas hankalan kohdan, mutta jääneet sitten jumiin rinteen keskivaiheille odottamaan avuttomina apua. Reitti on ainakin oppaiden mukaan merkattu hieman heikosti, joten jään keskeltä tolppien löytäminen olisi voinut olla kovinkin hankalaa. Alaspäin kulkiessamme tuli vastaan paljon uusia yrittäjiä, osa todella kevyillä varusteilla. Telefericokaan ei kulkenut kovan tuulen vuoksi lainkaan, joten ylhäällä ei ruuhkaa kerennyt muodostumaan.

Vauriot laskettiin seuraavasti:
Hajonneet housut, katkennut vaellussauva, naarmuja ja muutama mustelma.

Refugion varusteet:
Sähköä, Astioita ruoan tekemiseen, WC, kerrossängyt ja lakanat nukkumiseen, kahviautomaatti(2e/kuppi) ja juoma-automaatti(4e/0,5l pullo). Yöpymisen hinta oli 20e/hlö vuonna 2011 ja se piti varata soittamalla(Telf. 922 010 440), mutta tänään kun katsoin, niin sen voi tehdä myös internetistä suoraan ja näkee vapaiden nukkumapaikkojen tilanteen: http://www.telefericoteide.com/en/procesocompra/refugio

Jälkisanat

Allekirjoittaneelle jäi tästä reissusta paljon taskuun, kokemusta ja hienoja muistoja. Viikko on joskus hieman lyhyt aika tehdä reissua ja siinä ei ehkä ehdi nähdä ihan kaikkea mitä haluaisi. Hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle ja etukäteen asioiden selvittämisellä vielä pidemmälle. Suunnitelmassa pysyminen on hyvä keino tehdä reissusta onnistunut, matkan varrella säätäminen vaikeuttaa turhaan onnistumista. Muutokset kannattaa miettiä ajoissa ja tehdä mahdollisuuksien mukaan varavaihtoehtoja jo valmiiksi, ettei niitä tarvitse alkaa tekemään kesken reissua jolloin se on huomattavasti hankalampaa. Koin reissun onnistuneeksi ja kaikki järjestelyt toimivat niin kuin pitikin. Näimme uskomattoman kauniita paikkoja ja maisemia sekä saimme liikkua vapaasti minne halusimme ilman rajoitteita. Kiitän matkaseuraani suuresti mukanaolosta ja viisaista ajatuksista väsymyksen hetkillä kun oma mielikuvitus oli jo loppunut.

Kiitokset myös Pentti Korpelalle joka ansiokkaasti on kirjoittanut kirjoja reiteistä eri puolilla Eurooppaa.

17.5.2011 Lennolla DK955 Teneriffa – Helsinki
Toni Koski

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1674

   

Kirjoittaja Viesti
Tähän päiväkirjamerkintääsi ei ole yhtään vastausta / kommmenttia.
Näytä edelliset viestit:   

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> Kvaldurin blogi -> Teneriffan muistelot