Mukana Louestajan retkillä

Blogin omistaja: [ Louestaja ]
Sisäpiiri: [ (Ei mitään) ]
Blog: [ Katso kaikki päiväkirjamerkinnät ]
[ Ystävät ]
Siirry: [ Takaisin/Eteenpäin ]
Kalenteri
« < » > Tou 2020
1 2
3 4 5 6 7 8 9
10 11 12 13 14 15 16
17 18 19 20 21 22 23
24 25 26 27 28 29 30
31
Ota yhteyttä Louestaja

Sähköpostiosoite



Yksityisviesti

Lähetä yksityinen viesti

MSN Messenger



Yahoo Messenger



AIM Osoite



ICQ Numero



Lisätietoja: Louestaja

Liittynyt

12.12.2006 13:48

Paikkakunta

Vesivehmaa

Ammatti



Harrastukset



Blog

Blogi perustettu

16.02.2007 2:07

Päiväkirjamerkintöjä yhteensä

54

Blogin ikä

4848 päivää

Vastauksia yhteensä

30

Vierailuja

324124
RSS
RSS

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Övre Anarjohka 1.-6.9.08; Su - Ke

31.10.2008 0:10

[  Mieliala: Happy ]

Lähtö su - Keskiviikko

Reitti

Övre Anarjohka oli ollut suunnitelmissa jo useamman vuoden; karttoja oli tilailtu ja reittejä pohdittu, mutta aina se oli jäänyt sille asteelle. Nyt sitten päätettiin tehdä jutusta totta. Pitkään suunnittelin reittiä Kalmankaltiosta käsin, mutta jokien ylittämisen arvaamattomuus ja toisaalta pidempi siirtymäreitti ohjasivat reitin aloitukseen Karigasniemen puolelta.

Eri syiden vuoksi matkaan päästiin vasta su aamupäivällä. Joskus puolilta öin oltiin Karigasniemen tiellä Kevon reitin parkkipaikalla, johon sitten vedettiin teltat yöksi pystyyn. Sataa tihuutteli. Aamulla jatkettiin rajan yli ja jokivartta pitkin takaisin etelään. Karigasniemeltä Basevuovdin parkkipaikalle on matkaa 70 km ja aikaa tuohon palaa pari tuntia. Varsinkin viimeiset neljä kilometriä on sellaista, että tavallisella henkilöautolla saa tosissaan varoa pohjakosketusta.

Maanantaina puolilta päivin saatiin rinkat pykälään ja lähdettiin talsimaan hyvän sään vallitessa. Parkkipaikalta kansallipuiston rajalle on viitisen kilometriä. Parkkipaikalta johtaa selvä mönkijäura Andreas Nilsen’s Hyttalle, tosin ura mutkittelee aika paljon mönkijämiesten ehdoilla. Maasto on mukavaa mäntykangasta, toisin kuin itse kansallispuistossa.

Hyttalla pidettiin ruokatauko sateen ripautellessa. Edellisistä kävijöistä oli jo viikko, joten paljoa liikennettä ei ollut ja siitäkin kait enemmistö melojia. Mökin jälkeen aika pian törmäsimme ensimmäiseen alueen yllätykseen. Basevuoc’con suon rannassa todettiin, ettei alueen monista ja laajoista soista kävelläkkään yli mistä sattuu, vaan reittiä joutuu etsimään. Ja sittenkin suolla kulku on upottavaa ja raskasta ihan eri tyyliin, mitä Suomen Lapin soilla on tottunut.

Suolla tarpomassa:


Vihdoin päästiin kansallispuistoon ja reitti lähti kulkemaan kahden Giellasanjåkkan välistä kaistaletta, joka kartasta näytti kuivimmalle. Jossain vaiheessa pidettiin kahvitauko ja lähdin etsimään vettä. Alkoi valjeta toinen erikoisuus. ÖA:n alueella sataa aika vähän vuoden mittaan. Ilmeisesti tästä syystä alueella ei juurikaan ole Suomen tapaan solisevia tunturipuroja, vaan vesi on soihin sitoutuneina. Harvat purot kulkee soiden keskellä ja veden saaminen voi olla työn takana. Tälläkään vaatimattomalla vedenhakumatkalla vettä ei ensin tahtonut löytyä pulloon asti, mutta sitten lopulta niin paljon, että upposin suohon vesirajaa myöten.

Tarvottiin vielä vähän matkaa ensimmäiselle Manbajjavrelle. Telttapaikkoja ei tahtonut löytyä, mutta jotenkin leiri pystyyn saatiin. Tyytyväisenä ensimmäisen päivän reittiin kokkailtiin iltasafkat ja nautittiin konjakit. Itikoistakaan ei ollut haittaa. Kelikin oli siedettävä, pieniä sateita.

Tiistai:

Aamu valkeni tihutellen. Matka jatkui kohti Gurbesia, joka on tämän kulman näkyvin tunturi. Suunnistaminen vaati ponnistelua, että pysyi poissa upottavilta suokaistaleilta. Gepsiin tuli turvauduttua useaan otteeseen tarkistusmielessä kiintopisteiden puuttuessa. Hitaasti ja varmasti maasto nousi ja sen mukana puusto muuttui. Jo eilen oli mäntymetsä vaihtunut tunturikoivikkoon yksittäisine jyhkeinen petäjineen. Suurin osa tästä päivästä kuljettiin tunturikoivikon kätköissä, ympärille juurikaan näkemättä. Pohja oli koivikossakin pehmeää, kuin olisi vaahtomuovipatjassa kävellyt.

Väliin oli komeita aihkeja, pieniä mäntyjä ei näkynyt:


Päiväruoka syötiin davit Manabajsuor’gin varrella. Ilma tuntui kirkastuvan ja ilmassa oli jo ruskan sävyjä. Talsiminen jatkui ja aina silloin tällöin yksittäisillä kumpareilla Gurbes vilkahteli näkyviin. Päivä päättyi aivan Gurbesin juurelle, puurajan tuntumaan, davit Manabajsuor’gin latvoille. Tuuli puhalsi kylmän hyytävästi lännestä.

Keskiviikko:

Aamu valkeni kauniina; juuri parhaaksi, sillä tänään matka taittuisi avotunturissa. Kuljimme pätkän matkaa puron vartta ylöspäin ja jätimme rinkat tantereelle. Sitten Gurbesin laelle (590m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan; loivaa tunturia ja suolaukeuksia. Ei ihme, että tästä oli tehty kansallispuisto: mitä muutakaan tällä jumalanhylkäämällä maalla tekisi? Laughing

Kohti Gål'levarria:


Gurbesilta reissu kääntyi etelään. Haer’gevarrin juurella oli ruokatauko, jossa ihmeteltiin vihreäraidallista kiveä. Haer’gevarrin laelle ei noustu, vaan ohitettiin se lännen puolelta ja laskeuduttiin soiden kautta kohti Gål’levarria. Täällä siskon jalat alkoi tehdä tenän, joten jäimme leiriin jo iltapäiväkahvin jälkeen huippujen välisille lammille. Telttapaikat oli hakusessaan, mutta juuri löytyi pari makuusijaa. Veden joitui myös hakemaan liki kilometrin päästä, mutta onneksi vesikassilla sai koko yön vedet kerralla. Päivä oli kaunis, mutta yötä kohden pilvet alkoi kasaantua. Lämmin ja aurinkoinen päivä oli herättänyt myös ötökät, joita hieman parveili leirissä kiusana.

Övre Anarjohka 1.-6.9.08; To - La

31.10.2008 0:10

[  Mieliala: Happy ]

Torstai:

Reitti

Sade tuli yöllä. Teltassa maatessa sitä on kiva kuunnella. Hautautua syvemmälle makuupussiin miettien: se on siellä ja minä täällä. No aamukin koittaa, sade onneksi ainakin taukoaa aamupuuron ajaksi. Leiri märkänä nippuun ja matka jatkuu etelään. Pienten tsokkailujen jälkeen reitti pysyy hanskassa ja kulku laskeutuu kohti Suojajåkkan rantaa. Tai ei siellä mitään rantaa ole, puro vain kulkee syvässä uomassaan suon ja pajupuskan keskellä. Sää sentään selkenee.

Ruskaa Suojajåkkan mailla:


Syömme päiväruuan ja itikoita on nyt kiusaksi asti. Pari kuukkelia lentelee ympärillä. Ruuan jälkeen ylitämme pienen selänteen ja saavumme taas Suojajåkkan rantaan, tällä kertaa tosin eri joen kuin edellisellä kerralla. Tässä kairassa ei ole jaksettu antaa omaa nimeä joka ojalle... Tämä onkin vähän pahempi ja teettää töitä ylipääsyn suhteen. Jokainen kokeilee omaa tyyliään ja lopulta kaikki on vastarannalla.

Tästä onkin enää lyhyt talsiminen Gum’pegår’zin luo. Reissun selkeä päänähtävyys on vuolas putous, jossa vesi rymyää noin 20 metriä alemmas. Samalla Övre Anarjohka kääntyy noin 90 astetta ja jatkaa kolme kilometriä yhtä syvässä kurussa. Vietimme iltapäivän kahvitauon putouksen partaalla ja ikuistimme sitä parhaamme mukaan.

Gumpegårzi:


Yöksi emme jatkaneet kovinkaan paljoa eteenpäin, vaan siirryimme gårzin pohjoispuolelle Gårsavarrin reunalle. Puustollisesti olimme palanneet putoukselle tullessa takaisin mäntymetsien valtakuntaan ja hyviä teltanpaikkoja oli reilusti tarjolla. Putouksen kuminassa oli levollista nukkua ja yöllä sade teki taas vierailunsa.

Perjantai:

Aamu valkeni pienen jännityksen vallitessa. Olin jo edellisenä iltana tajunnut, että reittiä suunnitellessa en ollut lainkaan miettinyt ÖA:an laskevia sivujokia. Kulkisimme joen rantaa ja edessä olisi kaksi-kolme ylitystä, joita olisi pakko selvitä. Yöllisen sateen jälkeen aurinko paistoi taas ja pohja oli hyvää kuljettavaksi.

Pienen aamuverryttelyn jälkeen ylitimme yhdistyneet Suojajåkkat. Peruskahlaus, tällä kohtaa purot oli matalia ja kovapohjaisia kotomaan malliin. Päiväevästä syötiin Gaegguguoi’kan jylhissä maisemissa. Itikat pörisi ympärillä ja jokivarsi soljui askeliemme alla unenomaisesti ohi pala palalta.

Viimein saavuimme Manbajjåkkan varteen. Viimeiset puoli vuorokautta olin nähnyt silmäluomieni alla kuvan virrasta, joka rauhallisesti monta metriä leveänä ja syvänä lipuu suohaudassaan. Sitä helpotuksen tunnetta, kun lähestyessä kuulin kosken kohisevan; ihan peruskahlauksella siitäkin päästiin.

Iltapäiväkahveille spurttasimme vielä Suukosken alapuolella olevalle törmälle, josta oli aivan upeat maisemat niin Suomen kuin Norjan puolelle. Sitä vaikeampia oli kohdata sen jälkeiset rinnesuot, oli jo hermo pettää. Kiskoimme yöpaikkaa kilometri kerrallaan eteenpäin, mutta lopulta teltat pystytettiin ylemmän Giellasansavvunjavren viereiselle harjulle. Viimeisen vaellusillan kunniaksi nautittiin lettuja. Kelit oli koko päivän kauniit ja aurinkoiset.

Kahvitauko Suukosken maisemissa:


Lauantai
Leiri viimeistä kertaa nippuun; tällä erää. Edessä oli vielä yhtyneiden Giellasanjåkkien ylitys, mutta se ei edellisen päivän hyvien kokemusten jälkeen enää huolettanut. Pitkien upottavien soiden ja tunturikoivikoiden jälkeen mäntykangas oli mukavaa kulkea. Kävimme vielä kurkkaamassa Andreas Nielsen hyttan ja sen jälkeen samaa mönkijäuraa kohti parkkipaikkaa. Jäljellä oli enää pari kilometriä, kun kuparinen rikkoutui: takaa tuli pari miestä mönkijällä; he olivat ainoat muut ihmiset, joita reissulla näimme. Parkkipaikalle oli ilmestynyt toinenkin auto, joten aivan yksin emme tuolla olleet.

Aurinko paistaa ja lämmintä riittää:


Autolle päästyä tavarat ronkkiin ja sitten vielä viimeiselle päiväruokatauolle Anarjåkkan varteen. Pari tuntia taas asvalttitien varteen ja kohti etelää. Ruskakausi teki kait alkuaan, kun majapaikat tuntui olevan kiven takana. Peurasuvannon Siltamajoilta saatiin mökki sopuhintaan ja päästiin saunomaan reissun möhnät pois ja nukkumaan ekat siviiliunet.

Reissun kuvasatoa voi kurkkia Kuvablogissa

(Irtotieto: Reissun hittibiisi korvien välissä oli Deep Forest: Sweet Lullaby)

VJ-kurssin maasto-osio 16. - 17.5.08

25.07.2008 23:56

Johtajapojille piti periaatteen vuoksi pitää myös kurssin maasto-osio vaelluksineen, vaikka olivathan nuo jo aiemminkin reissuja tehneet. Varsinainen vaelluspätkä alkaisi vasta lauantaina puolilta päivin, mutta koska en keksinyt muutakaan hyvää tapaa auton logistiikan hoitoon, ajelin jo perjantai-iltana kämpälle eväiden kanssa. Kello oli jo yhdeksän, kun heitin repun selkään ja lähdin kohti vaelluksen lähtöpistettä. Haaveilin kulkevani puoleen yöhön mennessä aiotulle asentopaikalle ja sieltä aamulla sitten loput.

Alku sujuikin joutuisasti tutuissa maisemissa, mutta sitten huolimaton kartanluku ja tiheiköissä rypeminen alkoivat teettää lisälenkkejä. Muutenkaan maasto ei ollut niin nopeakulkuista, kuin olin toivonut. Puskin kuitenkin apinan raivolla eteenpäin illan pimenemisestä huolimatta. Confused Viimein lähempänä kello yhtä, valoisassa kevätyössä kuutamon loisteessa, olin lähempänä oikeaa seutua. Aiotulle lammelle oli ilmestynyt mökki sitten kartan painamisen ja toisen rannat oli aivan liian rytöisiä. Niinpä kapusin läheiseen aukkoon mäen päälle. Loue pystyyn, iltateet ja uupuneena mutta onnellisena pötkölleen.

Asentopaikka:


Yö tuli nukuttua muuten hyvin, mutta aamulla kyyhkyt ja palokärki alkoivat metelöidä aukon kelopuissa. Yö oli tosin kylmä: vesipullossani oli jäähileitä aamulla. Sitkottelin aamu-unia vielä jonkin aikaa, kunnes pakkasin, söin aamupalaa ja lähdin poikia vastaan Kopsuon tien varteen.

Itse vaelluksella kuljimme hieman helpompia reittejä edellisillan rypemisestäni viisastuneena. Upea kevätpäivä oli miltei helteinen, eikä itikoista ollut juuri tietoa. Pieniä lampia, järviä ja puroja riitti matkalle, kuten vanhoja polkuja ja metsiä. Neljän tunnin tarpomisen jälkeen saavuimme kämpälle ruuan tekoon ja muihin askareisiin.

Järvi matkan varrella:


Aika nakertaa:

Iilinlammilla 3.-4.5.08

23.07.2008 8:33

[  Mieliala: Distorted ]

Valtionkärjen reissun jälkeen Lappiin hiihtämään tuloksena rikkinäinen olkapää. Kotonakin joutui nukkumaan yhdellä kyljellä, niin ei maastoyöpymiset oikein napanneet. Sad

Toukokuun alussa viimein alkoi helpottaa ja kun ei tänä vuonna ollut istutushommia, niin jonnekin oli päästävä kevätillan ääniä kuulemaan. Sen verran oli vielä perusturvallisuus hakusessa, että otin majoitteeksi teltan louteen sijaan. Embarassed Pienen karttatutkiskelun jälkeen muistui mieleen Iilinlammi, joka näin talousmetsienkin keskellä tarjoaisi hiljaisuutta ja rauhaa.

Auringon jo tehdessä laskuaan hurautin matkaan läheiselle metsäautotielle. Tien päästä kilometrin kävely ja rannan rinteiltä teltan paikkaa etsimään. Pieni pläntti löytyikin. Illan valojen vedellessä viimeisiään poikkesin rannassa ottamassa pari valokuvaa.
Iilinlammi:


Portti vedessä:


Keittelin tohottimella iltateet ja kuuntelin, miten erilaisten sirkuttajien konsertti täytti keväisen pimenevän illan. En ole koskaan jaksanut kovin paljoa eri lintujen lauluja opetella, mutta mukavalta se silti kuulosti, vaikkei tiennyt ketkä kaikki siellä oikein esiintyy. Rolling Eyes

Kävin sitten maate. Ihan hyvin sai unesta kiinni, vaikka olkapää hieman vielä oireilikin. Jossain vaiheessa yötä säpsähdin rajusti hereille. Aivan lähipuihin oli lentänyt huuhkaja, joka huokaisi niin, että kalliot kumisivat. Jännittynenä jäin kuuntelemaan. Teki niin mieli kurkistaa ulos nähdäkseni linnun, mutta arvasin, että pienikin vetoketjun risahdus karkottaisi elukan. Niinpä tyydyin kuuntelemaan, kun köriläs mylväisi vielä pari kertaa. Jostain kaukaa vastasi toinen ja lintu lähtikin lentämään äänen suuntaan ja minä kuuntelemaan loittonevaa huhuilua. Cool

Aamu valkeni aurinkoisena, keittelin aamueväät ja pakkasin itseni kotimatkalle iloisena siitä, että tuli lähdettyä...

Asentopaikka:

Valtionkärki 20.-21.3.08

30.04.2008 15:03

Kevättalven retkeilyt jäi vähiin puu-urakoiden vuoksi. Pääsiäisenä pitää sentään jotain repäistä, eli laavuun siis, vaikka sitten valmiiseenkin. Pitkään arvoin eri laavujen väliä, kunnes lopulta päädyin Valtionkärkeen Kymenvirran rannalla. Nätti paikka, jossa en kuitenkan ollut vuosiin vieraillut.

Kun ehdin paikalle, aurinko oli jo laskenut, mutta vastaavasti täysikuu valoi kelmeää hohdetta lumiseen maisemaan. Laavu, erityisesti katto, oli hieman kärsineen näköinen, mutta toimisi kyllä yösijana. Puut oli pitkänä liiterissä, joten niiden sahailu oli mukavaa puhdetyötä.

Keittelin iltakaakaot, ihastelin maisemaa ja paistoin makkaraa. Pakkanen kiristeli miltei talven ennätyslukemissa. Työviikko painoi päälle, joten vetäydyin makuupussiin ihastelemaan tulen loimua. Uni tuli pian.

Olin lähtenyt soitellen sotaan kesäpussin ja välimallin pussin yhdistelmällä. Aamuyöstä tämä kostautui ja heräsin siihen, kun jalkoja palelsi. Pienen tuskailun ja hieronnan jälkeen kömmin ulos ja virittelin tulet uudelleen. Liikuntaa saaneena vetäydyin uudestaan pussien uumeniin, mutta uno oli tästä eteenpäin rikkonaista. Jossain vaiheessa heräsin kurkku kylmän ilman jäätämänä, pää ulkona pussista. Hyi. Razz

En jaksanut enää viritellä lisää tulia, kun aurinkokin jo teki nousuaan Pitkäperjantain aamuun. Katkonainen torkkuminen loppui siinä yhdeksän aikoihin moottorikelkan ääneen. Kuulin kuinka se pysähtyi laavun taakse jäälle ja askeleet laavulle. Paikallinen isäntä oli havainnut tulet illalla ja tuli katsomaan mitä meininkiä laavulla on? Shocked

Aurinko nousee:


Jutteli hetken ja lähti tekemään lapsille hiihtolatua lahden jäälle. Minä virittelin taas tulet ja söin aamupalaa. Otin valokuvia. Juuri kun tein lähtöä isäntämies palasi makkarapaketin kanssa arvaten pääsevänsä jälkilämmöille. Juteltiin jonkin aikaa. Mies valitteli kuinka puun kulutus paikalla on hurjaa. Kesällä viereisen laivaväylän veneet käyvät moottorisahoineen tankkaamassa laavulta puut. Talvella samaa tekee mökkiläiset kelkkoineen. Voi äiti tuota ihmisen pienuutta ja itaruutta. Evil or Very Mad

Aurinko oli jo korkealla ja luvassa mitä upein kevättalven päivä, joten talsin autolle ja lähdin ajelemaan hiihtomaastoja kohti. Wink

Nuotiopaikka:


Laavu:

Kämpällä puunajossa

16.04.2008 14:30

1. - 3.2.08
Piti ajaa puita, mutta keli oli aika rankka ja kun oli kivempi turista kämpässä joutavia, niin seurusteluksihan tuo meni. Yksi kaunis talvikuva jäi muistoksi.



22. - 24.2.08
Omin päin kämpällä. Jää on paljas ja puu kulkee nöyrästi. Ainoa murhe, että hokkiraudat unohtui kotiin ja saapas lipsuu jäällä. Hyvä päivä urakoille. Hivenen jään kantavuus hirvittää, mutta tuntuu tuo kantavan.

Jää hohtaa:


Pinoa alkaa kertyä:



29.2. - 1.3.08
Ehti sitten heittää lunta tähän väliin. Kiskominen oli raskaampaa ja nyt niillä liukuesteillä ei juuri ollut käyttöä. Välillä tuli ahnehdittua turhan isoja kuormia:




22. - 24.3.08
Pääsiäisenä kämpällä. Vähän pukkaa lenssua päälle, mutta rahjustin kuitenkin kumpanakin päivänä muutaman kuorman jään yli. Ja niin oli puu-urakka viimein valmis ja pino odottaa rannassa tekijäänsä ja kevään tuloa. Very Happy

Koskuella 27.1.08

16.04.2008 0:35

Tein retken Koskuenjärven rantaan. Tai ei siellä mitään järveä enää ole, eikä rantaa. Kuivatettiin pois joskus 60-luvulla. Joki vain soljuu hiljaa koivikossa. Johonkin piti päästä, kun ei kunnon retkillekään ehtinyt. Mukava oli kahlata hiljaisella suolla lumisten männyntarrien välissä puikkelehtien. Pieni pala rauhaa kiireen keskellä. Wink

Hiljainen joki:


Järven suuntaan:


Lähde rautaa täynnä:

Loue kämpällä 11.-12.1.08

20.03.2008 8:32

Jostain vaan pomppasi mieleen, että eipä tuotakaan ole koskaan tullut tehtyä?? Eli kun kämpällä on nuotiopaikka, niin sen äärellä ei ole ikinä tullut yötä nukuttua. Muutama yö kyllä teltassa lähipiirissä.

Joten eikun majoite pystyyn perjantai-iltana. Pystytys oli mallia laiskamies, kun ei huonoa keliä ollut luvassa ja tavara oli tyrkyllä. Käytin nuotiopaikan penkkien parruja painoankkureina. Tuloksena hirveä roikkuva rätti, mutta ei se tunnelmaa haitannut. Keli oli hieman kostea. Sen verran nössö olin, että lämmitin myös kämpän, koska olin jäämässä sinne toiseksi yöksi. Siellä tein myös ruuat ja kahvit, mutta sitten louteeseen loikomaan ja tulen kajoa talviyössä katselemaan.

Yö meni yllätyksittä ja aamun arasti kajastaessa joskus kahdeksan aikaan painelin kämppään aamupalalle ja sitten puunajoa tekemään. Smile

Loue aamulla:

Kankaantakunen 30.11. - 1.12.07

17.03.2008 8:33

Laavu Kansalaisen Karttapaikalla

Edellisen viikonlopun mukavan retken innostamana lähdin viettämään yötä Kankaantakusen laavulle. Lähtö meni nytkin aika myöhään, joten kauaa ei iltaa ehtinyt istua. Vähän aikaa siinä mieli lepäsi ja kuuntelin tuulen humistelua puissa. Yöni nukuin rauhallisesti, kunnes aamulla pari koiran ulkoiluttajaa kulki ohitse yövierasta ihmetellen. Keittelin aamuteet ja lähdin lauantain hommiin. Oli joulukuu.

Niinhän siinä sitten joulunaluskiireiltä kävi, että tämä jäi viimeiseksi retkeksi vuonna 2007. Välipäivinäkään ei jaksanut muuta kuin kämpällä röhnöttää. No mukavaahan sekin oli. Taakse katsottuna ihan hyvä retkeilyvuosi, täytyy toivoa, että tahti jatkuu… Very Happy

Kaupinsaaren laavu 23. - 24.11.07

29.02.2008 8:39

Laavu kansalaisen karttapaikalla.

“Taisi tulla talvi,” pohdin kun parkkasin auton kääntöpaikalle ja nostin repun selkään. Koko iltapäivän oli sadellut tasaisesti lunta, mutta nyt kuu väijyi haaleana harsoisten pilvien takana. Lähtö meni myöhään, kun puuduttavan työviikon jälkeen ei oikein saanut itseään liikkeelle. Laavulla ei ollut elämää, joten virittelin tulet ja asetuin taloksi. Keittelin iltakaakaot ja kuuntelin ohivirtaavan puron kohinaa ja nuotion risahtelua. Oli niin mukavan rauhallista, että kello kerkesi jo pitkälle uuden päivän puolelle, kun heitin laavuun pötkölleni. Very Happy

Laavu aamulla:


Yöllä pakkanen hieman kipristeli varpaita, mutta muuten nukuin rauhallisesti pitkälle uuteen päivään. Tulet pystyyn, aamukahvia ja eväiden syöntiä. Vaisu marraskuinen aurinko kurkisteli kuusikon puiden välistä kuin valitellen, ettei jaksanut enää kavuta taivaalle asti. Siivosin vielä laavun ja talsin autolle. Reissussa ei mitään erikoista, mutta mukava karkuretki metsän huomaan. Jatkoin vaihteeksi kämpälle puuhommia tekemään.

Heinäjoki:

Kämppäelämää 18.11.07

25.02.2008 16:45

Aktiivisen retkeilysyksyn jälkeen tulikin sitten juututtua kämppäelämää viettämään. Kaikenlaista huoltohommaa riitti, joten loka- ja marraskuussa tuli paikalla oltua viitenä viikonloppuna. Talvi teki tuloaan, järvi alkoi jäätyä. Ei sitä silloin arvannut, mitä tuleman pitää. Wink

Järvi jäätyy marraskuun hämyssä: