Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita Kummitukset yms.
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Re: Kummitukset yms.
Suklaajuna
27.10.2012 21:44


Viestejä: 375
nylliäinen kirjoitti:
Ei kuitenkaan aloiteta vääntöä, onko mitään yliluonnollista olemassa vai ei, vaan keskitytään tarinoihin. Niiden lukeminen ja kuunteleminen kun on hyvää ja mielenkiintoista ajanvietettä.


Mutta, säikeen aloittajan toive on yllä. Ehkä tätä keskustelua voisi jatkaa hänen asettamistaan lähtökohdista... Röllit ja pöllit eivät minuakaan kiinnosta paskan vertaa, eikä kenenkään subjektiivinen usko. Aloittakaa vaikka toinen säie jotain vitun keskinäistänne juupas-eipäs - väittelyä varten.

- Tai perustakaa ihan oma skeptikko säie!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Sipe
27.10.2012 22:33


Viestejä: 868
No johan meinaa taas joillakin lähteä lapasesta... Shocked
Kannattaisikohan joidenkin katsoa ensin mitä itse kirjoittavat, ennenkuin kiroillen aletaan muita soimaamaan.

Minun mielestä tuo Röllin laulu on hauska ja kertoo ihmisen mielikuvituksesta.
Mielestäni se sopi aiheeseen ja HUOM! laitoin sen kevennykseksi, en tosikkomaisesti otettavaksi.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Suklaajuna
27.10.2012 23:45


Viestejä: 375
Sipe kirjoitti:
No johan meinaa taas joillakin lähteä lapasesta... Shocked
Kannattaisikohan joidenkin katsoa ensin mitä itse kirjoittavat, ennenkuin kiroillen aletaan muita soimaamaan.

Minun mielestä tuo Röllin laulu on hauska ja kertoo ihmisen mielikuvituksesta.
Mielestäni se sopi aiheeseen ja HUOM! laitoin sen kevennykseksi, en tosikkomaisesti otettavaksi.


Höh. Minähän vaan kiroilin kevennykseksi... minusta se on hauskaa ja keventävää. Enkä soimannut ketään henkilökohtaisestikaan, eli häh? Jos kirosanat olivat mielestäsi kontekstin ulkopuolella, niin korvataan nyt sitten vaikka tuo aikaisemmin heitetty "paska" perkeleellä ja "vittu" vaikkapa helvetillä.

Ehkä nyt on parempi? Mielikuvitusta kehään vaan...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kantsu_
28.10.2012 11:14


Viestejä: 1303
Röllin laulu ei mielestäni poissulje sitä, etteikö voisi olla jotain yliluonnollista, vaan hauskuutensa lisäksi kertoo, että useimmiten asioille kuitenkin löytyy jokin järjellinen selitys.

Aiheeltaan tämä on erittäin mielenkiintoinen ketju. Näitä tarinoita lukiessa herää ajatus, että onko ihmisellä jonkinlainen sisäinen tarve tai kaipaus uskoa johonkin yliluonnolliseen? Olisiko muuten kaikki liian selvää ja tylsää?

Kirjoitelkaa ihmeessä lisää näitä kummitustarinoita! Wink
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ölliäinen
28.10.2012 18:14


Viestejä: 800
Lissee Rölliä.

Ölliäinen on saanu kolome etiäistä. Kaikkiin on liittynyt kolmonen.

Ekassa ostin perjantaina koiralle kolme pakastelihapötköö, josta yleensä tein sille risottoo. Tavallaan ostin yhen, korkeintaan kaksi lihapötköö. Kaupasta ulos tultua päähän tuli ajatus että miksi minä näitä ostin kolme kun se koira ei tule syömään näistä ensimmäistäkään. Ihmettelin sillon ajatusta. No seuraavana maantaina koira kuoli virtsakivileikkaukseen, päiväys oli 13.3.1995

Toinen tuli juhannusaattona 2000 kun keräsin jätepuukasasta pitkiä ja ohuita rimoja talteen. Appiukolla oli tapana rakentaa sukulaisten ja tuttujen mökeille ja mökkiteille pilailukylttejä ja nuo rimat olisi hyviä "liikennemerkin" tolppia. Silloin tuli vahva ajatus että ei se appiukko näitä tarvitse. Juhannuksen jälkeen maanantaina (kolmantena päivänä etiäisestä) appiukko kuoli.

Kolmas tuli joulun aatonaattona (vuotta en muista, 2000 -luvun alkuvuosia) kun kanssaölliäinen tuli kaupungilta ja laski eteisen lattialle ostoskassissa appivaarille joululahjaksi ostamansa digiboksin. Ajatus tuli että ei se appivaari ehi sitä edes nähdä. Tätä ajatusta kerkesin jo hieman miettiäkkin kun tuli tieto että appivaari oli edellisenä yönä joutunu sairaalaan. Se kuoli tapaninpäivän aamuna, kolmantena päivänä etiäisestä.

Maailmassa on monta ihmeellistä immeis- ja öllliäissilmin ja korvin aistimatonta asiaa, kaikki lie kuitennii varsin luonnollisia eikä kaikelle tarvii olla selitystä.
_________________
Eläkeehä immeisiks
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Smo
30.10.2012 2:22


Viestejä: 73
Tyttöystävä kuulee mökillä saunassa ja monessa muussakin paikoissa musiikkia tai ja ääniä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Suklaajuna
30.10.2012 11:48


Viestejä: 375
Naapurin akka on muuten melkoinen haamu...

Yliluonnollisista tuntemuksista purevimpia ovat kylmän tuntemukset.

Erään läheisen perheenjäsenen kuoleman jälkeisenä päivänä ja iltana minulla ja toisella läsnäolleella henkilöllä oli tavattoman kylmä koko ajan. - Ei auttanut tappiin lämmitetyn puuhellan kupeessa kiinni istuminen, eikä mikään muukaan.

Seuraavana päivänä naapuri kertoi, että yöllä talon liiketunnistimella varustettu ulkovalo oli palanut lähes tauotta.

Aika ajoin tapahtuneen jälkeen aistimme talossa ja ulkorakennuksissa voimakasta piipputupakan tuoksua (ko. henkilö oli kova piipunpolttaja).

En keksi edellämainituille seikoille (ehkä valoja lukuun ottamatta) mitään luonnollista selitystä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
OS
30.10.2012 18:30


Viestejä: 7319
Tapahtui muutama vuosi sitten. Olin jo nukkumassa, kun heräsin ulko-ovelta kuuluvaan voimakkaaseen koputukseen. Säikähdin tietenkin jonkin verran, mutta menin kuitenkin katsomaan. Oven ikkunan takana seisoi yöpuvussaan naapurin vanha ja laiha leskirouva. Silmät seisoivat päässä ja muutenkin hän vaikutti pelokkaalta. Aukaisin oven ja päästin hänet sisään. Hän kertoi, että joku oli tullut sisään hänen taloonsa ja lyönyt häntä päähän hänen nukkuessaan. Iskusta hän oli pudonnut sängystä lattialle ja sieltä herättyään oli haahuillut talossaan, kunnes lähti pyytämään naapurista apua. Hän kertoi myös, että tunkeutuja oli riehunut sisällä ja viskellyt tavaroita hujan hajan.

Minulla surrasi päässä, että mitähän nyt oikein on tapahtunut. Leskirouva oli hieman dementoitunut, mutta kuitenkin sen verran voimissaan, että sai asua kotonaan. Tämmöiselle henkilölle saattaa tapahtua kaikenlaista, vaikka todellisuudessa mitään vakavampaa ei ole tapahtunutkaan. Päätin lähteä katsomaan tilannetta naapuriin. Kaiken varalta otin puukon mukaan. Menimme talon ulko-ovelle, joka olikin lukossa ja avain tietenkin talossa sisällä. Rouva sanoi, että hän oli tullut ulos alakerran autotallin ovesta. Tämä ovi olikin raollaan ja menin sen kautta sisälle ja päästin säikähtäneen vanhuksen kotiinsa. Kiertelimme talossa, näin heti että kaikki tavarat olivat paikoillaan, eikä mitään poikkeavaa näkynyt, paitsi ehkä se, että keittiön pöydän alla lattialla oli puukko.

Menimme makuuhuoneeseen, jossa rouva näytti tapahtumapaikan. Sielläkään ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta huomasin kuitenkin, että sängyn petauspatja oli liikkunut aika paljon sängyn laidan ulkopuolelle ja oli näin ollen tyhjän päällä. Tästä tuli mieleeni, että unissaan hän on ehkä kääntänyt kylkeään tuon ilmassa olevan patjan päälle ja näin pudonnut sängystä ja lyönyt päänsä lattiaan tai sängyn vieressä olevan yöpöydän kulmaan. Vanhuksella on saattanut olla pelkoja yksinasumisestaan ja tiedä millaisia unia hän on pudotessaan nähnyt, mutta tämä putoaminen oli saanut hänet uskomaan, että joku kävi hänen kimppuunsa. Kerroin nämä ajatukseni hänelle ja koska asunnossa ei näkynyt mitään outoa muutenkaan, niin vähitellen hän taipui uskomaan, että ehkäpä hän onkin pudonnut sängystään. Juttelimme vielä jonkin aikaa ja kun jo selvästi rauhoittunut leskirouva vakuutti, että hänellä ei ole enää mitään hätää, niin jätin hänet kotiinsa ja palasin omaani.

Yritin jatkaa uniani, mutta eihän siitä mitään tullut, tapahtuma myllersi mielessä. Jotain pitäisi tehdä, joten soitin hälytysnumeroon ja selitin tapahtuneen. Lupasivat lähettää ambulanssin ja varsin nopeasti se saapuikin. Olin autoa vastassa ja yhdessä menimme leskirouvan ovelle. Aikamme koputettuamme hän tuli avaamaan. Pääsimme sisään ja kertasimme tapahtunutta. Rouva ei sitä enää juurikaan muistanut, eivätkä lääkintämiehet löytäneet hänen päästään mitään lyömiseen viittaavaa jälkeä. Aika pitkän ja hyvin asiallisen "kuulustelun" jälkeen me vieraat poistuimme talosta ja ei kulunut kovinkaan montaa päivää , kun leskirouva joutui myös lähtemään kodistaan. Tämän tapahtuman johdosta todettiin, että on parempi, että hän ei enää asu yksinään.

Mitään kummitusmaista tässä jutussa ei ole, mutta nuo oven ikkunasta näkyneet vanhan naisen pelokkaat kasvot tulevat silloin tällöin mieleen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Kuukkeli
30.10.2012 20:36


Viestejä: 876
Tämä ei liity kummituksiin, mutta vaeltamiseen kylläkin.

Yksin kulkiessa olen törmännyt useaan kertaan tähän havaintoon: kun illalla leirin on pystyttänyt lähelle jokea tai puroa, josta kuuluu sopivan voimakas virran solinan ääni, niin joskus ääni kuulostaa ihmisen puheääneltä. Kuin katkelmia sanoista. Kaikuvat pinnat voimistavat ilmiötä. Viimeksi Vätsärissä lähellä Massalompolaa huomasin tämän.

Off topic.
Pienenä poikana pelkäsin pimeää ja juoksin iltahämärässä naapuriin katsomaan televisiota, koska meillä sitä ei tuolloin ollut. Leikkisä naapurin kissa juoksi jalkoihini ja huusin suoraa huutoa kauhusta. Housupyykki oli enemmän kuin lähellä Embarassed
Nyt ei pimeä pelota (paitsi joskus ne rapinat pimeässä nuotiopiirin ympärillä)...

Edittiä! Huh, en ole yksin Very Happy Kun rupesin selaamaan säiettä, niin niitä puropulisijoita olivat kuulleet muutkin. Ei siis vielä pakkopaitaa....vielä....
---------------------------------------------------------------
Perisoreus Infaustus
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
31.10.2012 9:16


Viestejä: 7255
Kummituksista, noidista, etiäisistä yms saa lukea Samuli Paulaharjun kirjoissa, joissa hän kuvaa myös pohjoisen ihmisen mielenmaisemaa. Kristinuskoa edeltäneen ajan vanhat käsitykset ovat eläneet pitkään ja ns virallisen uskon rinnalla tai siihen sulautuneena. Lauletaanhan vanhassa rallissakin muinaisesta tietäjien ajasta.
Puron puheena kuunteleminen on varmaan kaikille tuttu ja etiäiseksi tulkittuja kokemuksia lienee monilla. Itse olen kuullut vaeltajien tulevan tuvalle, riisuvan rinkkansa ja laittavan ne kolistellen tuvan ulkoseinälle sekä puhua pulittaneen. Ketään ei ulos mennessä ole näkynyt, mutta jonkin ajan kuluttua on tosiaan lisää vaeltajia tuvalle tullut.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräpentti
31.10.2012 9:43
Vieras

Muistinko jo maitita, että tietyt alueet ihmisen aivoissa ovat erikoistuneet kasvojen ja puheen tunnistukseen. Väsyneenä ja oudoissa ympäristöissä ne sitten aktivoituvat helposti sopivasta ärsytyksestä. Tavallaan moni yllä kuvatuista ilmiöistä liittyy siihen, että aivokudos villiintyy. Hyvänä analogiana kasvontunnistussofta kuvankäsittelyssä: meikäläisellä se kyselee esim. vaatepoimuista ihmisen kasvojen nimiä.


Ei sillä, kyllä luonto minullekin puhuu. Nuorena en saanut oikein selvää. Nyt alkaa olla jo ihan kirkas viesti. Pelottavaa ja aavemaista on se, etteivät niin monet kuule tätä puhetta.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Metsän Omena
31.10.2012 9:50


Viestejä: 1787
Eräpentti kirjoitti:

Ei sillä, kyllä luonto minullekin puhuu. Nuorena en saanut oikein selvää. Nyt alkaa olla jo ihan kirkas viesti.

Kohdallani on käynyt toisinpäin.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräpentti
31.10.2012 11:19
Vieras

Metsän Omena kirjoitti:
Eräpentti kirjoitti:

Ei sillä, kyllä luonto minullekin puhuu. Nuorena en saanut oikein selvää. Nyt alkaa olla jo ihan kirkas viesti.

Kohdallani on käynyt toisinpäin.


No mitäs se aikaisemmin supatteli?

Nyt kun alkaa mennä offtopicin puolelle niin kerrottakoon nyt sitten se oma kummitusjuttuni. Vuosikymmen takaperin istuskelin valoisimman kesäyön aikaan isäni kanssa mökkimme grillillä. Ympäröivä metsä oli sellaisen samean valohämyn vallassa ja outo ilmapiiri johti meidät juttelemaan edesmenneestä vaaristani, joka mökin oli aikoinaan hartiapankkiperiaatteella pykännyt, rakkaudella ja (kuten nykyään sanotaan) kierrätysmateriaaleista. Yhtäkkiä jompi kumpi meistä, en muista kumpi, huomasi että jokin valkea usvanriepu kiertelee kauempana puiden seassa. Hiljaisina seurasimme kuinka tämä hahmo purjehti takametsästä, kiersi juuri näköetäisyyden rajamailla grillin ja nuotiopaikan ja katosi kauempana sijaitsevan mökin taakse. Hahmo oli juuri niin epäselvä, ettemme jälkikäteen osanneet yhdessä päättää, oliko se totta vai yhteisen mielikuvituksemme tulosta. Joka tapauksessa olimme onnistuneet manaamaan vaarimme hengen hyvin elävästi esiin, edesmenneen rakkaimmassa paikassa, edes yhden öisen hetken ajaksi.

Se tunnelma oli mielenkiintoinen. Virittynyt ja jännittynyt, muttei suoranaista pelkoa. Pikemminkin outoa väristystä tuntemattoman edessä. Ei varsinaisesti ihan mukavaakaan, vaikka isäni isästä kumpikin olimme aikoinaan pitäneet.

Antropologien mukaan rajanveto kuolleiden ja elävien välillä on erittäin tärkeää kaikissa kulttuureissa. Sitä rajaa ei pidä leikiten ylittää, eikä sitä normaalisti ylitetäkään -- muuten kuin erikoistapauksissa ja maagisina hetkinä. Kuten kesäyön hämyssä yksinäissä ja muistoja täynnä olevissa paikoissa.

Ja läsnähän se vaari siellä oli. Tavalla tai toisella. Loppu on toki sitten käsitteenmäärittelyä.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
31.10.2012 16:28


Viestejä: 4316
Reilu kymmenen vuotta sitten olin pari syksyistä yötä erään Savukosken yläosien joen varrella yksistäni. Heräsin aamuyöstä tunteeseen, että joku tarkkailee leiriäni. Yön hiljaisuudessa kuulin, kun henkeä vedettiin sisäänpäin. Askelien ääntä, kuten poron sorkkien naksuntaa ei kuulunut. Karhuhan se siinä ilmeisesti haisteli tuoksujani, koska matkan jatkuessa löysin ja kuvasinkin isot tassunjäljet.

Joskus silloin, kun työt olivat vapaa-ajan vieton esteenä kävin työn puolesta tapaamassa urakoitsijoita savotoillaan. Eräs heistä sanoi vaistoavansa tuloni, vaikken niin pelottava ilmestys ollutkaan. Useamman kerran kävi niin, että hän sanoi jo vilkuilleensa tulosuuntaani. Saapumissuuntani ei ollut vakio, eikä välttämättä ennakoitavissa.

Omakohtaisesti nuoruuteni jälkeiseltä ajalta muistan useammankin tapauksen unenomaisista tuntemuksista. Minulle tuli kova tarve nähdä tietty entisen kotikyläni vanhuksiin kuuluva henkilö, joiden kanssa olin ollut ystävää. Aika pian sain kuulla kuolon korjanneen tuttavani. Sattumaahan nämä ovat, mutta näitä selittämättömiä tapauksia oli useita.
Kerran reisun päällä ollessamme, oliko leirinuotiolla tai vastaavassa, kerroin kaverille näistä tapahtumista, en kylläkään ihan tosikkona. Hän kielsi totisella naamalla ainakaan häneen kohdistuvia syvällisiä mietteitäni päästämästä valloilleen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Tuntureiden Tuula
05.11.2012 11:34


Viestejä: 289
Nyt kun täällä Turussa on sakeaakin sakeampi sumu, muistui mieleeni samanlaiseen sumuun liittyvä kokemus.
Olimme LR:n (Lonely Rider) kanssa ekalla yhteisellä syysvaelluksella Saariselällä. Olimme arvioineet matkan ja matkavauhdin huikan väärin ja päätimme leiriytyä Paratiisikuruun, vaikka tiesimme sen olevankin kiellettyä. Eipä mitä, löysimme tasaisen telttapaikan ja menimme nukkumaan. Yöllä havahduin erittäin voimakkaaseen unenomaiseen tuntemukseen, että suuri porolauma juoksee aivan kohti telttaamme. Pelkäsin, että ne sotkeutuvat juostessaan teltan naruihin ja rymistelevät yli teltan. JA niinhän ne tekivät, mutta teltalle ei tapahtunut mitään, vaikka porotokka rymisteli yli ja läpi telttamme.
No nukahdin uudelleen ja sitten ilmestyi aivan selkeän kirkas kuva allamme olevasta maanalaisesta maailmasta. Siellä paistoi aurinko kirkkaasti ja lämpimästi ja siellä puuhastelivat pienet iloiset menninkäisen näköiset olennot omissa touhuissaan. Tunnelma ja kuva oli niin puoleensa vetävä, että kerroin siitä ääneen kaverilleni ja mainitsin, että minun on nyt pakko mennä ulos katsomaan tuota valossa kylpevää kaupunkia. LR kielsi, mutta minä kömmin ulos teltasta ja pettymykseni oli sangen suuri, sillä ulkona oli aivan maidonvalkea läpinäkymätön sumu. Ja kaunis maanalainen kaupunki hävisi silmistäni.
Uni tai unenomainen tilani oli todella niin voimakas, luokseenhoukutteleva ja todentuntuinen, että se sai minut lähtemään ulos teltasta. Enpä muista koskaan ennen enkä jälkeen nähneeni sellaista unta, että näkemäni olisi saanut minut lähtemään liikkeelle.

Jaa, mitenkähän olisi käynyt, jos olisin ollut yksin ja lähtenyt etsimään unikaupunkia vähänkin kauemmas teltasta. Enpä olisi enää teltalle takaisin löytänyt. Confused
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 8 Yht. 10
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava
Siirry: