Vaellusturinat II

[hannes]

1972 syysviikko nykyisin 'Hammastunturin erämaa' nimisellä alueella.

[PeteBee]

-88 ympyrälenkki Kalkkoaivi-Hirvasvuopio-Gammebuolza-Kaskasjoki ( itä )- Ropi-Kutukoski - Kalkkoaivi

[tyy]

Aijjaa, täällä puhuttiinkin vaeltamisesta.

[Virsu]

NainVanVanin aikaan Pallas-Hetta, siis myöhäisherännyt.

[Louestaja]

Eka kerta oli kunnan järjestämällä Lapin vaelluksella. Tai kunta siis vaan järkkäsi linkkukyydin Kiilopäälle, saunan ja kyyti takas. Äiti ilmoitti mun ja veljen sinne, kun oltiin kesä heiluttu kahjona tilan töissä. Kahdestaan kierrettiin Sokostille ja vähän taaksekin. Oli elokuu 1982 ja ikää 17 vuotta.
_________________
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."

[murku]

v.1983 juhannusviikolla Kalmankaltion silloiselta rajavartioasemalta alkoi ensimmäinen varsinainen vaellusreissu .Varusteet ja muutenkin valmiudet olivat vähän niin ja näin.Pelsijärven ja Avisuoratunturin välillä mm. selvisi mitä tarkoittaa käytännössä Lapin oloissa kartan tiheään viivoitettu "vaikeakulkuinen" suo.Mentiin paikoitellen munia myöten,tulipahan Lapin kaste samalla.

Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.

[Tervasuo]

Eka vaellus? En tiedä pitäisikö laskea. Teinipoikana joskus vuonna 1979 Saariselälle ilman minkäänlaista kokemusta. Kymmenen päivää retkeilykeskukselta Rumakurun, Luulampien, Rautulampien, Tuiskukurun, Sokostin ym. kautta Rajajooseppiin. Ja lokakuussa. Onneksi sattui kohtuullinen keli. Ei muuten ollut paljon ketään liikkeellä. Mukana mm. kilon painoinen pallojuusto ja paljon muuta painavaa. Ja rinkka ilman lantiovyötä. Kumarassa kuljettiin puoliväliin asti. Kiertämäjärven kämpällä ei sitten ollutkaan enää muuta kuin mustikkakeittoa ja näkkileipää. Olipa mukava, kun kämpälle hilautui kaksi paikallista metsästäjää, jotka leväyttivät paistinpannulle aimo palan voita ja läskiä ja ryhtyivät valmistamaan iltapalaa. Ulos piti lähteä syljeskelemään. Seuraava kerta samoilla mestoilla eli UK-puistossa olikin sitten vasta vuonna 2005.

[Pekka]

Elokuussa 1964 viikko Kumputunturin ja Jeesiöjoen maisemissa. Oli kuuma ilma ja hyttysiä ilma sakeanaan. Ainoa lohtu oli, että kalaa tuli aina kun oli tarvis.
Siitä se lähti.
_________________
Kun eksyn, lähden kotiin.

[issuj]

Hossasta kai se kaikki alkoi, mutta siirtymä siitä, että olin tottunut jo alle kouluikäisestä retkeilemään lähimetsiköissä aina hiukan rinkiä suurentaen, ei ollut kovin suuri. Itseasiassa en osaa sanoa, milloin olisin tehnyt ensimmäisen vaellukseni.
Jos lappiin suuntautuneista vaelluksista puhutaan, niin ensimmäinen oli siskon kanssa Kilpisjärveltä Kuonjarjohkan ja Terbmiksen kautta tehty pyörähdys joskus 1990- luvun alussa.

[sepotin]

Pallas-Hetta toistakymmentä vuotta sitten syksyllä. Olisi pitänyt aloittaa jo vuosikymmeniä aikaisemmin, että olisi ehtinyt kaikkiin mukaviin paikkoihin. Nyt alkaa jo ikä ja rinkka painaa. Painakoon.
_________________
"hyvät on mietteet"

[seppo]

Haltille, vuonna 1975, vieraskirjan numero oli silloin 8520.

[kallekivi]

Vajaa 20 vuotta sitten Aatsa - Kutukoski - Lätäseno - Ropi.
Harmittaa vieläkin sen aikaiset valokuvat. Otin innoissani filmit täyteen maisemakuvia. No, ne maisemathan siellä on vieläkin, mutta yhtään kuvaa ei ole paikoista jota ei enää ole. Esim. Aatsan vanha lapinkylä. Harmittaa myös ettei käyty sielä saunassa. Sauna oli tosin melko räjähtänyt, mutta kyllä siellä varmaan vielä löylyt olisi saanut. Myös Kutukosken toinen kämppä on jo pois. Vietettiin ikimuistoinen ilta paikallisten kalastaien kanssa nykyisessä kämpässä. Kalastajat yöpyivät vanhassa kämpässä. Yhtään kuvia ei kämpistä eikä iltavieraista ole.

[anonyymi ajattelija]

Armon vuonna 2008, 17-vuotiaana, Isän kanssa Kalmakaltiolta Pierkkujärvelle ja takaisin.
_________________
"mitä enemmän tunnen muita ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani." Timoko

[Pekka]

[Vaeltajat]

Ensimmäiselle reissulle tuli lähdettyä melko kevein varustein ja koko lailla suunnittelematta sen enempää. Suuntasimme 90-luvun lopulla tuolloisella 70 -vuosimallin autollani (pieni riski perillepääsemisestä) Kilpisjärvelle eikä oikein mitään muuta varsinaista suunnitelmaa ollut kuin kolmen valtakunnan rajapyykille meno, muistaakseni, jos sitäkään.

Oli heinäkuu, ihmettelimme mitä tarkoitti Kilpisjärven luontokeskuksen (tms.) työntekijän varoitus siitä että vettä olisi paljon. Missä sitä olisi? Ja mitä se haittaisi? No se tuli selväksi: pari puroa kun ylitettiin, ei saappaan varsi riittänyt. Yks puro vei hetkeks eväskassin. Ja vettä rupes satamaan aika lailla saman tien kun Mallan luonnonpuiston polkuja lähdettiin taivaltamaan.

Lunta oli melko paljon ajankohtaan nähden. Ja sateen lisäksi oli melko reilusti myös sumua. Takastullessa paljastui että aiemmin sumussa taivaalta näyttänyt kohta olikin luminen tunturin sivuhuippu.

Pyykillä, tai oikeastaan autiotuvalla oltiin puolenyön aikaan. Ajantaju oli vähän kadonnut ja kaveri meni tokaisemaan tervehdyksiä tupaan 'melko reippaasti'... jotain murahduksia kuului makuupusseista.

Seuraavana päivänä jatkoimme Ruotsin puolelle edelleen ilman tarkempaa kokonaissuunnitelmaa. Lähtö oli aika myöhään ja rinne tuntui jyrkältä. Majoituimme nerokkaasti aika ylös tunturiin. Markettikupoli lepatti ja kesämakuupussit eivät paljoa lämmittäneet. Huonosti nukutun kylmän yön jälkeen puuron keittoon ulos räntäsateeseen lumen keskelle kesävermeissä. Samaan aikaan kaveri vähän huudahteli kylmyyttä teltassa isompaan ääneen ja tietysti juuri silloin ohi tepasteli reissun yks ainoita muita nähtyjä retkeilijöitä; rennot moikat heitti saksaksi hienoissa retkeilykamoissaan ja viiletti vaivattoman oloisesti eteenpäin.

Todettiin että meidän aikataululla ei itse asiassa edes kauemmas keretä joten takas ja saunan lämmitykseen aiemmalle tuvalle. Kaljaa ei ollut mutta kaveri yllytti tupakoimaan, että saunan jälkeen maistuis hyvälle. En normaalisti tupakoi mutta yllytettynä piti koittaa ja aika kauaksi jäi siitä efektistä kun kylmän kaljan korkkaa löylyjen jälkeen.

Viimeisenä päivänä paistoi kuitenkin aurinko ja maisemat oli upeat sekä käynti joutusaa.

Jostain, ja etenkin jotenkin, täytyi aloittaa.