Vaellusturinat II
Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy VaellusWiki Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit Valokuvakilpailu WAP  
Asentopaikkani Phoogle | Retkeilijän kiintopisteet                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Muut varusteet Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Palokoro
11.08.2010 23:16


Viestejä: 552
En ihan heti huuhaaksi tai höpönlöpöksi olisi tuomitsemassa kiinnostusta vanhoihin varusteisiin. Ei niiden takia kukaan ole väittämässä, että kehitys olisi jotenkin turhaa tai kiellettävää.

Historia voi kuitenkin olla kiinnostavaa. Nykyään pelataan joitain keskieurooppalaisten goottien matkimisleikkejä. Miksi oikean arkiset täkäläisen käytännön sanelemat asiat menneiltä vuosilta olisivat jotenkin nolompia? Vai häpeämmekö vieläkin turhaan omaa hienoa erämaista menneisyyttämme ja perinteitä? Kehitystä, joka on lähtöisin lähes yksinomaan rauhan ajan tarpeista? Toisin kuin niin monet ulkomaiset sotatekniikan tarpeisiin suurella rahalla ja pakolla tehdyt ratkaisut.

Joskus on itsekin tullut osallistuttua kaikenmaailman uusien materiaalien kehittelyyn nykyajan hömpötyksiin. Eivät entisajan ihmiset ja heidän tekniset ratkaisunsa olleet mitenkään tyhmiä. Joskus vaan se pyöräkin oli tuntematon ja jonkun "tyhmän" oli keksittävä se. Paremminkin silloinen jokapäiväinen kekseliäisyys olisi monelle nykypäivän uusavuttomalle todella tarpeen ja suotavaa.

Tässähän kyseessä eivät ole edes mitkään nuolenpääkirjoitusten aikaiset ajat. Itsekin olen lapsena kantanut tuohikonttia onkiretkillä. Ihan hyvä laite ja taitaa olla vieläkin maalla ullakon naulassa? Pitäisi kysyä valmistusneuvoa siskolta, joka muinoin värkkäsi moisen kauhistuksen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Virsu
12.08.2010 11:46


Viestejä: 1511
Paluu vanhaan ei toki ole huuhaata, vaan pointti on siinä kuvitelmassa, että sarkahousuja ja tuohikonttia käyttämällä olisimme siirtyneet johonkin menneeseen. Metsän Omenan lainaus paljasti osuvasti sen, miten mahdotonta todellinen vanhaan paluu nykyihmiselle on. Itsekin kun olen silloin tällöin haaveillut nk. luomuretkeilystä.

Oikeasti voimme vain leikkiä entisaikavaellusta - ihan kuten leikimme keskiaikaa tms. Mutta myös leikki ja huumori sijansa saakoon. Aidosti mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja kenties itsekin otan entisajan varusteista vinkkejä retkilleni.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Timoa
12.08.2010 22:12


Viestejä: 1619
Juttuahan on tullut paljon, ja kiitos vinkeistä!

Syy miksi haluaisin tehdä retken entisajan tyyliin on pelkästään varusteet. Itse "harrastan" grammanviilausta. Välillä liiankin tosissaan... Monet kaverit sekä tuttavat sanovat ettei tollasia varusteita ennen tarvinnut. Reissussa kavereiden kanssa alettiin miettimään ettei tollaisia eikä tälläisiä varusteita tarvittu. Minun rinkasta jossa painoa on muutama hassu kilo tuli sanomista: "nykyaikaista hömpötystä". Kattelin kaverin rinkkaa joka painaa 20 kg voisi sanoa ihan samaa "nykyaikaista hömpötystä". Tietty nykyaikana ei saa eikä kannatakkaan tehdä tulia joka paikkaan mikä muuttaa varustusta aikalailla verrattuna entisaikaan.

Entisajan retket on ollut aikamoista grammanviilausta. Varusteet ovat olleet painavia, mutta niitä on ollut vähän joka on laskenut repun painon aika alas. Yksinkertaisuus joka grammanviilauksessa on tehokkain keino laskea painoa on jo keksitty, ennen on ollut yksinkertaista varusteiden osalta. Vähän tavaraa joka toimii varmasti.
Kippoja yksi.
Tikkuja yksi.
Reppuja yksi.
Sukkia yksi.
Tarppeja yksi.
Huopia yksi.
Takkeja yksi.
Kaikkea yksi jotka toimii. Vaikka jokainen varuste painaisi kilon ollaan kummiskin kohtuu kevyellä paketilla liikkeessä. Veikkaisin entisajan vaeltajalle, tuohikontin kantajalle ehdottomaksi maksimipainoksi 10 kg.

Yksinkertaisuus. Sitä haen.

Toisaalta yksinkertaisuus on ollut myös puutetta varusteissa.
_________________
http://www.timoanttalainen.com
http://ulkoilublogit.blogspot.fi/
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Joonas Frisk
13.08.2010 14:59


Viestejä: 2119
Meikä kun aloitti 60-luvulla retkeilyn, laavuna oli vanha sängyn päiväpeite, jaloissa sota-aikaiset saksalaismaiharit, aidot nastapohjilla, rinkkana putkikehikko ja siinä tavarat narulla kiinni, takkina puuvilla anorakki, jalassa farkut. Villahuopa ohut, ei makuualustaa, ei sadevaraa, spriikeitin. Kompassi oli, puukkokin, ilmapistooli. Laughing
Nämä löytyy valokuvasta, muuta en muista.
_________________
http://joonasf.blogspot.fi/
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Vänkäri
02.11.2010 13:10


Viestejä: 973
Virsu kirjoitti:
Timoa kirjoitti:
"P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ."
Kertokaa tyhmälle, miten tarvikkeet, vaikkapa tulitikut, pidettiin kuivina ennen muoviaikaa.


Onhan esimerkiks Marbles valmistanut vesitiiksi mainostettuja metallisia tikkujen säilömiseen tarkotettuja putkiloita jo iät ja ajat. Vaan tuotiinko moisia suomeen,vai valmistiko joku suomessakin moisia? En ihmettelisi vaikka joku tupakkikauppa olisi tällaisen tarpeen jo aikanaan huomannut ?

Oma isoisäni ja sotakirjat kertoivat että tikkuja tupattiin säilyttään omassa askissaan,joka taasen oli sullottu polkupyörän sisärenkaasta pätkästyyn putkiloon,joka sitten joko liimattiin tai joskus neulottiinkin kiinni,ainakin toisesta päästä jolloin siitä tuli pieni pussi,joka taasen liimattiin tai ommeltiin taas kiinni kun aski oli sisälle laitettu.Kuulemma pysyi hyvin tiiviinä,vaikei olisi edes liimailtu eikä tikkailtu,jos jaksoi sulkea moisen edes asettamalla toisen,kapeamman samasta materiaalista leikatun n.4-5 senttiä leveän "kumilenkin" ton varsinaisen pussukan päälle,ikäänkuin poikittan,jolloin lenksu hoiti kiinnipysymisen ja auttoi tiiviydessä. Wanhan ajan kumit oli paksumpia ja leveempiä,samana tapaan kuin herrasmies / inttifillareissa nyttemminkin,ei sitä askia kai kilpapyörän 28 milliseen kumiin oikei saisi.

En sitten tiedä oisko tätä kikkaa käytetty jo aiemminkin mutta ainakin 40 luvun alussa näin on värkkäilty.
_________________
Kohti korpea,kiitos.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Heikki
02.11.2010 14:52


Viestejä: 1571
Korvan takana.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Mangrove
25.03.2011 17:03


Viestejä: 353
Vanhoista "Retkeilijä: yleinen retkeily- ja ulkoilulehti"-lehdistä poimittuja juttuja 1930-luvulta.

Retkeilijä 2/1936. Sivu 26
Lainaus:
Koululaisten hiihtoleiri Pälkäneelle:
Suomen Opintoretkeilykerhojen Liitto r.y. järjestää hiihtoviikon ajaksi 2-6/3 koululaisille hiihtoleirin Pälkäneen kirkolle. [...] Jokaiselle leirille saapuvan on varattava mukaansa seuraavat varusteet: [...] huopa, lakana, pyyheliina, pielus, sukset (ehdottomasti siteineen), suksi- ja kenkärasvaa, tarpeeksi suuret hiihtokengät, tuulenpitävä takki tai pusero, villapaita tai -takki, 2 paria kintaita, sukkia ja lämmin kaulaliina sekä tarpeelliset alusvaatteet (myös varalle), 1/1 l. termos- tai kenttäpullo, selkäreppu, saunaa varten kylpylakana tai -takki, saippuaa, ja ainakin tytöillä uimalakki, iltapäiväoleskelua varten varakengät. Kaikki matkustavat hiihtopuvuissa, joten muita pukuja ei ole syytä ottaa mukaan.


Retkeilijä 3/1938. Sivu 48
Lainaus:
Millaisia varusteita retkeilijä käyttävät?

SOL:n retkeilyharrastekilpailussa 1.3.-30.11.37 suoritettiin samalla retkeilyvarusteita koskeva tiedustelu, jolloin saatiin seuraavat mielenkiintoiset tiedot:

Tietojen antajat: 57 osanottajaa, joista naisia 38, miehiä 19.
Kengät: Miehillä kaikilla retkikengät, joista 15 tiesi kenkiensä merkin ja oli niistä: Mono 8, Karhu 2, Hannes 1, Voitto 1, Teini 1, Vaara 1, Montonen (?) 1, Pikisauma 1. Naisista kolmella ei ollut retkikenkiä, muista 36:sta 10 ei tiennyt kenkien merkkiä, kaksi oli sellaista, joilla oli tilauksesta valmistetut kengät. Eri merkkejä seuraavasti: Mono 11, Karhu 6, Manner 2, Hirssilä 1, Rakepikisauma 1, Voitto-Pikisauma 1, Lotta 1, Aulanko (?) 1.
Kenkien huolto ilmenee seuraavasti: 57 tiedoittajaa on pohjauttanut yhteensä 47 kertaa, kaikkien kilpailijoitten yhteensä kulkema määrä noin 24200 km, joten uudet pohjat aina 500 km jälkeen.
Pusero vai takki miehillä oli pusero suosiossa, sillä 12 oli sellainen, takki siis 7, takit olivat yhtä (vilia-kangasta) lukuunottamatta tuulikankaisia, puseroista 9 mokkaa, 2 velvetonia ja 1 tuulikangasta. Naiset taasen suosivat takkia, vain viidellä oli pusero (3 villakangasta, 1 tuulikangasta, 1 mokkaa). Takeista taasen oli 21 tuulikankaista, villakankaisia 6, mokkaa 3 ja gobardiinia 3.
Housut, hameet: Miehistä oli vain 4 pitkät housut, loput esiintyivät golffareissa. Naisista taasen enemmistö, eli 28, kulki villakankaisissa hameissa, vain 7 oli golf-housut, 2 hamehousut ja yhdellä pitkät hiihto- ja retkeilyhousut.
Kantamus: Miehillä 11 oli tavallinen selkäreppu, 5 satulareppu ja tornisterit oli vain 2. Naisista taasen oli 29 tavallinen selkäreppu ja 8 satulareppu.
Muita välineitä: Kompasseja oli melkein tasan puolilla, sillä 25 oli Suunto, 3 osanottajalla Physica-kompassi ja yksi Silva-merkkinen näiden lisäksi, muilta puuttui tämä väline.

Seuraavina vuosina on varsin mielenkiintoista nähdä, miten erilaiset varusesineet pääsevät valtaamaan alaa. Toivokaamme vain, että osanotto kilpailuun lisääntyy, jotta saamme entistä laajemman "tutkimusaineiston".


Retkeilijä 5/1939
Lainaus:
Mikä on mielipiteenne 'golffareista' ja retkeilypuolikengistä?
[...] Tohtori Kaarina Kari [...]: Golfhousut ovat käytännölliset ja paljon lämpimämmät kuin edelliset [retkeilyhame], sillä ne sopivat kaikkiin retkeilymuotoihin, ja ne saadaan myös pitkiksi housuiksi tarpeen vaatiessa. [...] Minun ei kuitenkaan tarvinnut käyttää niitä pitkinä muulloin kuin levähdettäessä ja leiriydyttäessä tuntureilla, joissa hyttyset purevat niin pian kuin jalat eivät liiku. Sateella ja märässä maastossa kulkiessa säilyvät "ylösvedetyt" golfhousut kuivempina kuin pitkät housut. Leiriydyttäessä on jokaisella retkeilijällä vaihtaa kuivat sukat, mutta ei varahametta tai -housuja. [...]

Insinööri A. Åkerman (Brigadis):
Golf-housujen alkujuurena ovat englantilaiset sotilashousut "plus four" [...]. Varmaa vaan on, että ne estävät ruumiin luonnollista hengitystä ja sulkevat sisäänsä huonoa ilmaa. [...] Maastossa on vaikeaa löytää epäkäytännöllisempiä vaatteita, koska golf-housut tarttuvat kiinni kaikkialle, erittäinkin piikkilankaan. Myöskin ovat ne turhan painavat ja tätä painoa kannetaan vyötäröstä, mitä tapaa on vältettävä. [...] Niillä on esimerkiksi mahdotonta kävellä maastossa intiaanien tavalla, siis astumalla askeleet aivan perättäin, ei siis levittäin. [...]

SRM:n toiminnan johtaja Akseli Kaskela:
Kokemukseni ja käsitykseni golf-housuista retkeilyasusteena on se, että ne sopivat joissakin olosuhteissa erinomaisesti retkeilijöille. Pyöräretkeilijöille ne ovat täysin tarkoitustaan vastaavat, samaten melojille ne käsittääkseni sopivat hyvin. Kävelijöiden keskuudessa on niiden suhteen olemassa toisistaan eriäviä mielipiteitä. Toiset pitävät niitä keikarihousuina, mutta käsitykset alkavat jo muuttua. Kasvavan nuorison jaloissa "golffarit" menettelevät yleensä erinomaisen hyvin. Lihavat ja lyhyet henkilöt välttäkööt kuitenkin niiden käyttöä esteettisistä syistä. [...] Golf-housujen varjopuolena on se, että ne eivät suojele sääriä kylmyyttä ja hyttysiä vastaan yhtä hyvin kuin pitkät housut. Lisäksi ne helposti kiristävät lahkeen suun kohdalta, estäen verenkiertoa.
Puolikengät retkeilykenkinä puoltavat paikkaansa kesällä, jolloin varsijalkineet ovat liian lämpimät. Liikuttaess ateillä, poluilla, raivatussa metsässä ja kalliolla on puolikenkä paras retkeilyjalkine. [...]

Tunnettu suunnistamisspesialisti Leo Lööf:
[...] Olen teettänyt itselleni golf-malliset housut tuulikankaasta, joissa on myös n.s. karttatasku oikean reiden ulkopuolella. Housujen pituus on normaali, ei siis sellaiset, joita nykyään näkee paljon käytettävän, säärien puolivälin ja ehkä vielä pitempiäkin. Tälläiset housut ovat minusta käytännölliset, niillä kehtaa kaupungillakin liikuskella matkalla kotoa linja-autolle, siirtyessä maastoon ja tietenkin maastossa, ilman että vara- tai harjoitushousuja olisi otettava mukaan. Kieltämättä ovat pitkät (nilkkaan) ulottuvat suunnistamishousut maastossa parhaat, mutta näissä ei aina mennä n.s. "sunnuntaikävelylle", niinkuin suunnistajat nimittävät maastoretkiä kartan ja kompassin mukaan. [...]

Tunnettu retkeilymeloja kenkäkauppias Ape Janhunen:
[...] Suorin kerran golf-housuisena opintoretken Keski-Euroopassa. Loistavat opintoretkihousut! Olen melontaretkilläni todennut, mitenkä jotkut melojat ovat yksillä ja samoilla golf-housuillaan menestyneet niin kylän vesillä kuin itse kylässäkin, siis verrattomat melontaretkeilyhousut. Pyöräretkillä olen ollut toteavinani, mitenkä arat polviniveleni ovat kunnolla suojautuneet mahtavien polvipanssarien helmassa, golf-housujen muodostamien. Kelvolliset pysynytyöräretkeilijän housut siis! Lapin vaivaiskoivikoiden nuoleskellessa imevin ottein pohjelihasseutuja ovat alaslasketut golffarilahkeet suojanneet pohkeita ja kuitenkin on mies pysynyt housullisena vieläpä etenemiskelpoisena. [...] Ellei siis retkeilijällä ole kunnollisempia retkeilyhousuja, pärjää hän kyllä golf-housuillakin milteimpä missä vain. [...]


Retkeilijä 9/1939. Sivu 186
Lainaus:
Sunnuntairetkeilijä.
Tunturiretkeilyvarusteita.
[...]
Päähine: [...]
Alusvaatteet: Yleinen sääntö, trikoo kesäkaudella pätee nytkin, mikseipä oikein silkkitrikookin, jos kukkaro kestää. Pari paria mukaan reppuun, jos matka kestää kaksi viikkoa tai yli. Kaksi varausta jo ennakolta: Mielummin jo vanhempaa vuosikertaa, sillä pikiöljy sotkee melko vaivattomasti olletikin paidat. Miesväelle vain tämä toinen varaus: Lyhyet alushousut kotiin, ei niitä Lapin helteissäkään tarvita.
Villapaita: Oikein todellinen kunnollinen villpaita pitkillä hihoilla (ei siis mikään slipover - pujoliivi) ja kunnollisella kauluksella, vaikka etelässä olisi kuinka hiostava.
Verryttelypuku: [...]
Puku: Housut sekä miehillä, että naisilla rehelliset pitkät, ei golffareista ole tuntureilla, puhutkoot miten puoltajat mitä tahansa tällä kertaa. Ihmeellistä kyllä ei ainakaan pääkaupungin viidessä suuressa urheiluliikkeessä kesäkuun lopulla ollut n.s. retkeilyhousuja tai sanoisimmeko asian tarkemmin käsitettävästi suunnistushousuja, siis ei paksuja sarkaisia hiihto- ehkäpä ei diagonaalikankaisiakaan housuja, vaan popliinista tai tuulikankaasta (ulkolainen sellainen on parempaa) tehdyt pitkät housut sivu- ja takataskuineen. [...] Pusero tai takki melkeinpä, jos kukkaro kestää, vaikkapa molemmat äskenmainituista kankaista. Popliinin hyvä puoli, jos sen olletikin vielä kyllästää, on keveys ja "vinkumattomuus", tuulikangashousuthan järjestävät joka askeleella ilmaisen marssimusiikin. Housujen lahkeet olisi syytä varustaa hiihtohousujen tapaan "kalvosimilla" ja niin pitkiksi, että ne tulevat reilusti kengän päälle.
Sukat: Jaloissa olevien lisäksi ainakin kaksi paria, eheitä, rehellisiä lampaanvillalankaa ja mielummin melko uudet (vanhat ovat usein vanuuntuneet paksuiksi ja hautoviksi).
Jalkineet: Todella ianoa ja kunnollinen on lapikas (t.s. pohjattu), jonka hankkimiseen tosin kaikilla ei ole varaa. Hätätilassa (tarkoittaa paremman puutteessa) menee retkeilykenkä, vielä parempi, jos on varrellinen n.s. lottakenkä. Puolikenkä ei kävele, sillä siksi ankaraan "rääkkiin" joutuvat nilkat tuntureita kavutessa. Kolme tärkeää juttua: mukaan pullo collanöljyä, ennen lähtöä ja puolipohjausta vailla oleviin kenkiin kumirihlapohjat ja kolmanneksi korot ruuveilla kiinni [...].
Teltta: Sopivimmilta näyttää tätänykyä reilu talomallinen teltta, jota useat liikkeet myyvät "Crampian"-merkkisenä (paino 2-3 kg keppeineen, hinta 300-400:-, tilaa 1-3 henkilölle, väri vihreä). Pari korjausta tähänkin: koko oviaukon peittävä ja 20 sm allekin ulottuva sääskiverkko ja tuuletusaukko peräseinään tai -aukot sivulle.
Maapeite: Öljykankaista, kunnollisia teltan kokoisia useissa liikkeissä; hinta noin 100:-.
Makuupussi jonka itsevalmistamista selvittelemme myöhemmin, on välttämätön, ja lisäksi ilmatyyny (maksaa 25:-) sekä ohut ja pieni huopa kylmien öiden varalta. [...]

Jokseenkin näillä kamppeilla pitäisi tuntureista selvittämän ja painoakaan ei pitäisi tulla juuri yli 12 kg:n, [...]
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
linkkari-inkkari
26.03.2011 2:11


Viestejä: 303
Timoa kirjoitti:
Entisajan retket on ollut aikamoista grammanviilausta. Varusteet ovat olleet painavia, mutta niitä on ollut vähän joka on laskenut repun painon aika alas. Yksinkertaisuus joka grammanviilauksessa on tehokkain keino laskea painoa on jo keksitty, ennen on ollut yksinkertaista varusteiden osalta. Vähän tavaraa joka toimii varmasti.


Tätä inkkarikin on suosinut: yksinkertaiselle yksinkertaista - ja helppo on taakkaa kantaa. Ja taitaa inkkari olla sitten vielä vanhanaikainenkin.
_________________
"Sinua ei saa erottaa kivestä, kun sä nukut."
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Mangrove
16.04.2011 9:59


Viestejä: 353
Suomen opintoretkeilykerhojen liitto. 1937. Retkeilyn opas. WSOY, Porvoo.
Lainaus:

Paras kesäjalkine on jalkaan mukavasti sovitettu matala kenkä, joka antaa jalalle tukea eikä päästä sisään turhan paljon kiviä ja hiekkaa. Talvella ja kelirikon aikana on taasen puolimatala ns. hiihtomallinen kenkä paras, mutta kummankin mallin tulee olla niin neulottu, että kengän kieleke on kiinni sivulta, jottei vesi pääse vuotamaan kenkiin. Remmi nilkan ylitse on mukava laite.

Toiset suosittelevat saappaita ja korkeavartisia pieksuja, mutta niitten käyttö rajoittuu erikoistarkoituksiin: Lapin-retkiin, kalastusmatkoihin ja suomaastoon. Väite, että jalat pysyvät niissä kuivina, pitää paikkaansaa ainoastaan osaksi. Ei mikään jalkine ole ehdottomasti vedenpitävä, ja sitä paitsi jalka hikoilee aina. Korkeavartisilla jalkineilla on se epäkohta, että niitä on miltei mahdoton kuivata, kun ne kerran ovat kastuneet sisäpuolta.

Paras kuivatuskeino on kuiva kaura, joka pannaan jalkineisiin. Se imee kosteuden itseensä ja samalla paisuu jonkin verran muodostaen mainion jalanmuotoisen lestin. Täten jalkine kuivuttuaan heti sopii jalkaan. Kauran vaikutusta voidaan tehostaa hakkaamalla jalkineen kovaa kärkeä kovaa esinettä vastaan, jolloin kaura pakkautuu hyvin kokoon. Kun kaurat tyhjennetään, levitetään ne johonkin kuivumaan ja voidaan uudelleen käyttää.

Jalkineiden pohjan muoto on sangen tärkeä. Ns. suoralestisiä jalkineita ei saa käyttää, vaan niitten täytyy olla »varpaat-sisään»-kääntynyttä mallia, jotta tasapaino pysyy paikallaan eivätkä isovarpaat rasitu. Jalkineet eivät myöskään saa olla liian painavat. Jos laskemme, kuinka monta tuhatta kertaa jalka painavine jalkeineen nostetaan esim. 10 km. kuluessa, saamme pian tulokseksi monta hevosvoimaa tuhlattua työvoimaa.

[...] Pumpulisukat eivät ole suositeltavia, mutta kesällä voidaan käyttää liinasukkia. Parhaat ovat kuitenkin sekä kesällä että talvella paksut villasukat. Korkeisiin jalkineisiin on paras käyttää jalkarättejä, talvella villaisia ja kesällä (jos halutaan) liinaisia. Pumpulia on tässäkin vältettävä. Jalkarätit ovat ulkoilijalle käytännöllisimmät sekä siitä syystä, että ne on helpot pestä ja kuivuvat nopeasti, sekä myös sen takia, ettei niitä tarvitse parsia. Tärkeä seikka on, että ne kääritään taitavasti.

[...] Jos siis päällysvaatteita kyllästetään, täytyy kyllästyksen olla sellainen, että vaatteet rasvaantuvat siten, että vesi helposti juoksee niistä maahan, mutta ne eivät saa tulla ilmatiiviksi. Sopiva liuos tätä tarkoitusta varten on lastuiksi leikattu parafiini liuotettuna bensiiniin tahi tärpättiin, 500 gr. parafiinia 10 litraa kohti. Tärpätillä on se etu, että se on vähemmän tulenarkaa ja että vaatteet tulevat pehmeämmiksi kuin bensiinikyllästyksellä. [...] Mukavin puku lienee kesällä lyhythihainen paita ja polvihousut (elleivät sääsket haittaa), koska kesän auringosta ja raittiista ilmasta nauttimisen mahdollisuudet Suomessa ovat verraten rajoitetut. Paras talvipuku on taasen nykyajan hiihtopuku paidantapaisine yläosineen ja pitkine housuineen. Housuja ei tällöin tarvitse pujottaa jalkineisiin, joten sadevesi ei valu niihin. 1-osaisessa puvussa (paita ja housut yhdessä) on kuitenkin se epäkohta, että jos jokin osa kastuu, on pakko riisua koko puku kuivumaan.

[...] Päähineitä on jos jonkinlaisia, toiset toistaan hullumpia. [...] Mukavin malli lienee sarkainen lakki, jota englantilaiset kalastajat käyttävät, siis tavallisen pehmeän huopahatun tapainen. Jos se kyllästetään edellä mainitulla tavalla, on se pehmeä, mukava ja käytännöllinen varuste. Jos aurinko paistaa, käännetään etulieri alas silmien suojaksi, ja jos päivä on sateinen, käännetään etulieri ylös ja takalieri alas, ettei vesi valu pitkin niskaa ja selkää, vaan tippuu alas. Nahkaiset hikihihnat ovat epäkäytännölliset ja vahakankaiset ehdottomasti hylättävät. Paras hikihihna tehdään pehmeästä villakankaasta, joka neulotaan lakkiin ja voidaan repiä irti sekä uudistaa sen tahraannuttua. [...]
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Mangrove
29.04.2011 22:47


Viestejä: 353
Seuraavassa hieman vanhempi lainaus vuodelta 1887. Muutoinkin kun selaa vanhoja perukirjoja 1700- ja 1800-luvuilta huomaa, että melkein kaikkialla luotettiin villan ja turkiksen yhdistelmään.
Saloilta ja vesiltä I-II -Metsästys- ja pyyntiretkiä

Lainaus:

Pyysimme häntä kertomaan, miten hän talvella varustausi metsästysretkilleen. -- Keihästä hän ei ollut koskaan käyttänyt. Aseinaan olivat luodikko, tuppipuukko ja kirves metsästyslaukussa, jossa hänellä myöskin oli ampumavarat, taskumatti ja palanen reikäleipää. Paksu villainen nuttu oli hänellä ihoa lähinnä. Jos ilma ei ollut kovin kolkko, niin ei hän ottanut pitkävillaista, lyhkästä turkkiaan, vaan sen sijaan lyhytvillaisen lammasnahkaliivin, jonka päälle hän veti sarkatakin. Useita vuosia käytti hän polvien alapuolelle ulottuvia hirvennahkaisia säämyskähousuja, ja talvis-aikoina oli hänellä aina jalassa villaiset syylingit, joiden paksut jalanalustat olivat palmikoimalla tehdyt. Ohkainen verkalakki oli hänellä päässä; hänen tuuhea ja pitkä kellertävä tukkansa suojeli korvia kylmältä ja kaulaa puista karisevalta lumelta. Metsästäjällä, sanoi hän, pitää olla kevyt päähine, sillä jos pää asuu kovin lämpimänä, tulee hän hitaaksi ja tarkkaamattomaksi. Ainoastaan halonhakkuussa ja ehtoollisella käydessä oli hänellä lapaset, vaan molempia tilaisuuksia varten olivat ne eri mallisia.

Sen enempää ei hän sydäntalvella, öiden pisimmällään ollessa, ollut nuotion ääressä yötään metsässä viettänyt, kuin silloin kerran karhun pesässä kaksi yötä, josta hän jo edellisen käyntimme aikana kertoi. Tähän vuoden aikaan katsoi hän viisaimmaksi pimeän tullessa vaeltaa jollekin lähimmäiselle ihmisasunnolle ja sieltä päivän valetessa palata metsään takaisin, kuin puolen vuorokautta nuotiolla loikua. Sitävastoin piti hän soveliaampana jo maaliskuun lopulta alkaen jäädä yöksi metsään, sillä siten säästyi paljo aikaa ja voimia. Huhtikuulla viipyi hän metsässä monesti yhteen kyytiin useita öitä, toisinaan aivan yksin, ei edes koira kumppalina.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
K-nen
30.04.2011 10:42
Vieras

Martti Kujansuu kirjoitti:
Seuraavassa hieman vanhempi lainaus vuodelta 1887. Muutoinkin kun selaa vanhoja perukirjoja 1700- ja 1800-luvuilta huomaa, että melkein kaikkialla luotettiin villan ja turkiksen yhdistelmään.
...


Mitä vaihtoehtoja olisi ollut, siis 1700- ja 1800-luvuilla?
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
30.04.2011 20:20


Viestejä: 6919
K-nen kirjoitti:
Mitä vaihtoehtoja olisi ollut, siis 1700- ja 1800-luvuilla?

Hamppu, pellava.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Mangrove
01.05.2011 12:11


Viestejä: 353
Pepi kirjoitti:
K-nen kirjoitti:
Mitä vaihtoehtoja olisi ollut, siis 1700- ja 1800-luvuilla?

Hamppu, pellava.


Mukaan voi myös lukea nokkosen ja silkin, jos jälkimmäiseen rahaa oli. Siirtyäkseni takaisin 1900-luvulle kopioin tähän kappaleen T. I. Sorjosen kirjasta "Eräretkeilyn opas" (ensimmäinen painos vuonna 1949).

Lainaus:

Eräretken varusluettelo
Keväällä 1939 tehtiin Sallan Sorsatunturille 10 päivää kestänyt retki, jolle otettiin mukaan seuraavat varusteet.

Talviretken varusteet
1. Henkilökohtaiset varusteet
a) Pukimet:
hiihtopuku, sileäpintaisesta, tiivistä ja kestävästä villakankaasta, pusero tai takki edestä avattava, housut pitkillä lahkeilla varustetut.
1 villapaita, ohut ja niin pitkä, että se suojaa ristiselän ja lantion.
1 villapaita, paksu, hiihtopuvun päällä pidettävä.
anorak tuulipusero tai tuulitakki, hyvin kevyttä tai mielummin vedenpitävää kangasta, hupulla varustettu.
tuulihousut, samasta kankaasta.
hiihtolakki, lipalla ja korvia suojaavilla reunuksilla varustettu.
hiihtomyssy.
kaulaliina
vyö tai viilekkeet.
nahkarukkaset (ei krominahkaa).
2 villakäsineet.
hiihtokengät, tukevaa hiihtokenkämallia, hyvästä nahasta valmistetut.
leirikengät (pohjaamattomat paulakengät).
3 paria villasukkia.
3 paria huopasyylinkejä.
2 paitaa, villaflanellia tai flanellia.
2 ihokasta, mielummin villatrikoota tai [?]trikoota.
2 alushousut, villaflanellia tai flanellia.
6 nenäliinaa.

b) Leirivarusteet
[...]

Kesäretken varusteet
Onnistunut kesäretki taas on tehty, mukana seuraavat varusteet:
retkeilypuku (voidaan käyttää matkapukuna).
2 alusvaatekertaa.
2 villapaitaa (ohuempi ja paksumpi).
tuulipuku, kevyt.
sadevaate, kevyt öljytakki tai vastaava.
lakki ja käsineet.
tukevat hiihtokengät (ei pujottelukenkiä).
olokengät, kumi tai muut vahvat housut.
2-3 paria sukkia.
[...]
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
varg62
01.05.2011 12:35


Viestejä: 5686
Ei entiseen ole menemistä.Ennen ei ollut usein mitään majoitusta mukana eikä juuri ruokaakaan.Se ammuttiin tai kalastettiin luonnosta kun avotulet sai tehdä minne halusi sekä repiä kuusesta havuja laavuksi.Se ei onnistu lakeja rikkomatta enään.Ei silloin reppu paljon paina vaikka haulikko ja kirves tietenkin lisäsi painoa.Ei varavaatteita ollenkaan yleensä eikä mitään makuupusseja.Jos nuo kaikki jättäisi pois eli keittimet,makuualustat ja makuupussit,teltat,vaihtovaatteet,ruuat ja kamerat sun muut joita ei edes ollut aikanaan ei se paino niiin paljon ollut kulkurin repussa. Laughing Laughing
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Toni
01.05.2011 16:48


Viestejä: 804
Nokkonen, niin koiras kuin akka puoliset omiin kankaisiin, omine tarkotuksine on varmasti olleet yleisiä.

Mitä entisajan ulkona liikkuviin ihmisiin on tullut, niin toki silloinkin on osattu kuivata, savustaa, yms. ruokaa mukaan. Alkaen vaikkapa joidenkin heinien ja savikoiden siemenistä joita on löytynyt muutamilta tuon ajan mettään, jäätikölle, yms. kuolleelta hortoilijalta.

Mutta mä ainavaan perään kuulutan tämän ajan ihmisten materiaali tietämättömyyttä.
nahka ei ole vain nahkaa eikä turkis vain turkista. Kaikki on olleet tarkoin kelattuja hommia omine prosessointi menetelmineen.

Riippuu teitenkin vahvasti, minkä ajan "perinne" retkeilystä tai liikkumisesta oikein yritämme yleistäen puhua? Kuten myös minkä sosiaaliluokan??
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9  Seuraava

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Vaellusvarusteet lentokoneessa? Capella Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 45 21.11.2014 17:33 Katso viimeisin viesti
Siian ja harrin kalastus etelän tyyliin Aaro Kalastus 10 02.06.2013 14:48 Katso viimeisin viesti
varas vei vaellusvarusteet varg62 Hölynpöly... 13 16.11.2012 16:30 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 3 Yht. 9
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9  Seuraava
Siirry: