Vaellusturinat II

[mkalima]

Mahtaakohan kukaan muu harrastaa tällaista nostalgialajia kuin rakovalkean teko? Tunnustan, etten tiedä kuinka se oikeaoppisesti tehdään, mutta "köyhän miehen version" olen saanut palamaan hyvin.

Otetaan kaksi reilua halonpuolikasta (niitä joita metsähallitus tekee valmiiksi), joista toinen asetellaan kupera puoli maata kohden ja toinen sen päälle toisinpäin. Pöllien sivuille viritetään tuet, mielellään kivistä tai teräksestä, mutta myös puukepit käy, joskin ne palavat poikki aika nopeaan. (ajatuksissa on tehdä kampipora, jolla porata reiät halonpuolikkaisiin ja pari ohutta harjateräksen pätkää, joilla ne saisi pidettyä pystyssä.)

Sitten tehdään erillinen nuotio (tai oikeastaan se on tehty jo ennen rakovalkean teon aloittamista), johon poltetaan kunnon hiillos. Kun nuotio hiipuu, nostetaan siitä kekäleet alemman halonpuolikkaan päälle, ja laitetaan ylempi halonpuolikas paikoilleen. Hetken päästä rakovalkea alkaa hehkua halonpuolikkaiden välissä ja tämä tuli palaa useita tunteja, hieman tuulesta riippuen. Mitään sytykkeitä ei tarvita.

Tekeekö joku muu tällaisia?

Markku

[Louestaja]

Kerran olen kaverin kanssa rakovalkean väsännyt, ihan täällä etelässä louestaessa. Meillä oli pystyyn kuivaneesta männystä katkaistut pari metriset pöllit, joista sitten väsättiin niin oikeaoppinen rakovalkea kuin osattiin. Pölleihin oli tietysti lupa kysyttynä. Ei se varmaan mennyt ihan putkeen; kyllä joku vanha eränkävijä olisi huokaissut syvään sen nähdessään. Hyvin se paloi muuten, mutta pääsi yön aikana napautumaan pahasti ja samalla lämpöteho katosi. Aamulla vaihdettiin kerettiläisesti ylä- ja alapölli keskenään ja se paloi vielä puolille päivin.

Toi sun halkorakovalkea kuulostaa mielenkiintoiselle. Täytyy kokeilla!
_________________
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."

[Umpihanki]

Et Markku ainakaan ole pelkuri, koska aloit täällä tulella leikkimään.

Mitä tulee itse tuohon rakovalkeaan, niin täytyypä joskus kokeilla, kun reseptikin vaikutti aika yksinkertaiselta.

[PEIKKO]

Kyllä harrastan.Olin viikot 36-37 itäkairassa ja nukuin lähes kaikki yöt louteessa niin rakovalkeat tuli tehtyä lähes joka ilta.Yöllä oli pakkasta öisin viikolla 36 noin -2&-4 astetta,mutta louteessa oli alkuyöstä lämmintä noin plus 10 astetta.Vaellettua on tullut kyseisellä tavalla jo 1970 luvulta lähtien ja voin sanoa että mukavaa on ollut rakovalkealla istuessa ja yöpyen.

[Louestaja]

[abumatic]

[Kösteri]

[Eräkulkuri]

Olenhan minäkin aikanaan yöpynyt rakotulilla monia kertoja. Nykyisin olen omaksunut periaatteen, ettei asentopaikkaani jälkeen päin juuri maastosta erota.

Mitenkäs se on PEIKKO, ovathan nuo jokamiehen oikeudet ja VELVOLLISUUDET voimassa siellä Itäkairassakin. Vaikka onhan siellä kelvollista tulipuuta pitkin poikin maassa ja ylväästi pystyssä seisovia kelohonkia. Kerroit harrastaneesi rakotuliyöpymisiä säännöllisesti 70-luvulta alkaen parin viikon reissuillasi. Onhan siinä palanut yhteistä kansallisomaisuuttamme melkoinen määrä.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä

[PEIKKO]

Olen pahoillani jos noin ajattelet minusta abumatic ja varmaan syytä onkin mutta en tarkoittanut että kaadan pystykeloja,vaan kyllä nämä ovat nurin menneitä ja tulia en tee mihin tahansa.Olen vetänyt pieniä vaellusretkikuntia pohjoisessa seiskyt luvulta lähtien ja heille opettanut vaelluksen ihanuutta.Myös UKK-puiston perustamisen aikoihin olin Kekkosen retkikunnissa mukana ja lupailin silloin jo kunnioittaa lapin luontoa enkä tuhota sitä.Olin myös Dominic Arduin kanssa tekemässä muutamia vaelluksia Kiilopään maisemissa hänen viimeisinä päivinä helmikuussa.

[Kösteri]

[murku]

Kyllä rakotulesta nauttiminen on parasta jättää kirjallisuuden varaan,paitsi jos on omaa kelohongikkoa säästössä niin silloinhan siinä ei ole kellään mitään sanomista.
Joskus taannoin on tullut kokeiltua,mutta työläs juttu sen rakentaminen on, vaatii työkaluja ja laadukasta kelohonkaa,A.E Järvisen mukaan puulla pitää olla paksuuttakin tuuma ja tunti,elikkä 10-tunnin tuliin 25 senttiset pöllit.

Tuo Markun kehitysversio voisi toimia nykyoloissakin korvikkeena.


Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.

[Eräkulkuri]

Minusta erätaitojen vaikein osa on retkeillä maastossa huomaamattomana ja jälkiä jättämättä. Se tarkoittaa kulkemista maastonvärinä ja äänettömänä sekä leiriytymistä niin, ettei asentopaikka juuri erotu siitä poistuttaessa. PEIKON tapaista retkeilyä pidän lähinnä osaamattomuutena.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä

[Kösteri]

Toisaalta, poronhoidon nimissähän kansallispuistoissa voi sikailla miten tahansa. PEIKKO on tietysti poromies! (Vaikka asuukin Helsingissä. )

"Poronhoitoa varten saadaan ottaa korvauksetta poltto- ja kotapuiksi tarvittavia puita."
Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssääntö

[NEMO]

--

[mkalima]

Muistaakseni aiemmin MH jätti nuotiopaikoille lähes yksinomaan metrin pituisia vain puoliksi halkaistuja puita, mutta nyt tuntuivat monella tulipaikalla olevan noita valmiiksi sahattuja, noin 30 cm mittaisia puita. Se oli eräs syy tehdä rakovalkea, kun ei ollut sahaa mukana tai ei jaksanut sahailla.

Ja olihan minulla näemmä kuvakin moisesta virityksestä.