Vaellusturinat II

[Korpijaakko]

Ala-asteikäisenä poikasena vietimme kesäyötä kavereiden kanssa Saimaan rannalla. Meloimme valoisassa kesäyössä vanhalla surffilaudan rungolla pitkin järveä ja ihmettilin muutaman sadan metrin päässä uivaa isoa vesilintua... Tajusin, että hitto, eihän sse olekaan lintu! Istuimme surffilaudan reunalla ihmettelemässä järven poikki uivaa uroshirveä. Komea ja erikoinen näky!

Kiitos ketjun aloittajalle tämän asian muistamisesta. Olin jo ehtinyt unohtaa sen...
_________________
Galleria ja blogi

[Metsän Omena]

Kohtasin itseni.


05.08.2009
Käväisin ulkona.
Missä ja miten kauan, ei niin väliä, mutta suljettujen huoneiden ulkopuolella kuitenkin.
Oli vähän helvetin avara suunnitelma. Lähtöpäivä vain ja siinä kaikki.
Kuljeskelin selkämaita, laaksonpohjia ja sun muita vähäpätöisiä seutuja.
Yksin, tottakai. Ja annoin ajatuksen virrata.
...Miten kauas on kuljettava jotta on kaukana. Kuinka syvää on syvä lumi?
Jäniksen aivoilla se olisi kai helpompaa kuin ihmisen.
Tiedättehän, vaellus on kaunis kuva elämästä, sanomattoman kaunis.
...Itkun parkaisusta kaikki alkaa ja itkun kyyneliin kaikki päättyy.
Ja kaikki on tehtävä vielä uudelleen.

Tämän päivän valolla kun lähtee niin vielä kerkeää.

[Metsän Omena]

Kohtasin ahman.

Absidissa. Ensin näin unta. Ihmishampainen elukka näykki jalkojani. Potkaisin elukkaa voimakkaasti ja se tippui jyrkänteeltä alas. Paikalle lehahti korppi, joka muuttui noidaksi ja sanoi ettei näitä elukoita saa potkia. Jälleen elukka palasi kiusaamaan. Havahduin unesta. Teltan absidissa kattila kolisi ja kuului hörsöttävää ääntelyä. Vetoketju auki ja tilannekatsaus. Ahma.

[miki]

Tuleepa mieleen toinenkin kohtaaminen Koitajoella.Kalastelin joella aamuyön tunteina kun huomasin jonkin laskettelevan jokea alaspäin.Kyykistyin heinikkoon ja kohdalle tultua jokea laskevan tunnistin majavaksi.
Sinne se lasketteli alavirtaan ja minä jatkoin kalastusta.

[Korpiainen]

Seurailinpa tuossa päivänä muutamana aamun marjasaalista siivotessani nuolihaukan ja harakan jälkikasvujen edesottamuksia, kun vetelivät rinkiä ympärilläni. Nuolihaukan pojilla taisi olla maalinosoitustutkan sisäänajo ja harakanpojat olivat sopiva ja riittävän leikkisä harjoitusmaali.

Kivaa näytti olevan molemmilla.


29.8.09 Nuolihaukoista vielä:
Seurailin tässä taas joutessani jonkin aikaa perheen puuhia, kun kaukaa kuului isäpapan ilmoitus, että tulossa ollaan ja kohta pappa hujauttikin saalis kynsissään porukan ohi. Mamman kohdalla vetäisi vielä komean vaakakierteen niin, että västäräkin pyrstösulat vain tuulessa vipattivat.

Näytti emännälle, että ne ovat erikseen pyyntimiehet ja erikseen saamamiehet...

[miki]

Ajelin eilen illan jo ruvetessa hämärtymään viitos tietä Juvalta Mikkeliin.
Tien yli tassutteli kaunis kissaeläin ilves,vilkaisi vielä taakseen pientareelta.

[Ölliäinen]

Heräsin Raappanan kammissa korppien ilakointiin kammin katolla. Nousin istumaan ja hoksasin yhen korpin tulipaikan penkillä. Äkkiä kamera essiin ja tähtäys ikkunan läpi...korppi tiessään. Tämä toistui kolome kertaa ja joka kerta jäi kuva suamatta.
_________________
Eläkeehä immeisiks
UÖ

[Korvapuoli]

Yhtäläisyyksiä kalamiesten juttuihin, mutta tämä kuulostaa uskottavalta!

[George]

Herään aamuyöstä mökillä vaimon kuorsaukseen. Tökkäsen vähän jolloin kuorsaus tavallisesti loppuu. Kuorsaus kumminkin jatkuu ja kun tökkäsen vähän kovemmin niin vaimo herää ja komentaa että "mitä ihmettä sää oikein tökit".
Kuulemme äänen molemmat ja huomaan että tikka päristää mökin ikkunapieltä. Tikka kiertää sitten huolellisesti koko mökin. Nappaan kameran ja otan siitä kuvia. Lintukirjasta koetan tunnistaa, kyseessä lienee pohjan tikka.
Noustaan kahvin keittoon tavallista aikaisemmin.

[Huokailijatar]

Tähän aiheeseen liittyen tuli mieleeni eräs tapaus Lapissa ollessani pari viikkoa sitten. Yllättäen pihapiiriin tuli kolme pientä haukkaa, jotka ajoivat toisiaan takaa. Ne pitivät hirmuista mekkalaa (kirkumista) ja lentelivät kovaa. Välillä yksi meni puuhun "tauolle", mutta sitten lentely taas jatkui. Haukat eivät tuntuneet ihmeemmin reagoivan ihmisten läheisyyteen, kun ihan pihapiiriinkin tulivat, vaan olivat keskittyneet omiin juttuihinsa. Jonkin ajan päästä ne syöksähtivät metsään. Olisi ollut kiva tietää, mitä ne pienet haukat olivat.

[Avatail]

Tänä kesänä Muotkalla olin kulkemassa kohden Koarvikoddsia tunturin(en muista nyt minkä) rinteellä. Äkkiä kuulin jotakin ääntä oikealta puolelta ylärinteestä ja havaitsin jotain silmäkulmastani. Samassa näin kotkan levittävän siipensä noin 10-15 metrin päässä suoraan edessäni. Se löi rauhallisesti muutaman kerran siivillään ja lähti kiitämään alarinteeseen. Tuijottaessani näkyä etsin samalla kädellä kameraa taskusta ja jälkeenpäin löysin muistikortilta yhden laukaisun kohti tyhjää taivasta. Kotka kaarsi alas laakson toiselle puolelle ja näin sen lopulta laskeutuvan kaukana jonnekkin näkymättömiin.

Se oli lähin kohtaamiseni kotkan kanssa tähän mennessä. Paljon lähemmäksi en taida koskaan päästäkään.

[eeki]

Moi

Tuolla "Heitettyn reissun" palstalla jo kerroinkin viimeisen vaelluspäivän yllätyksestä. Vähän vastaava tilanne kuin Avataililla.
Olin noussut lähelle Paalupään lakea ja asetuin makuulle suuren kiven taakse tuulensuojaan maisemia katselemaan rinkka päänalustana. Yhtä äkkiä alkoi kuulua vaimeaa huminaa ja saman tien ylitseni humahti muutaman metrin päästä kotka. Tuon lähestyvän kotkan siipien ääni kuulosti harvaan pyörivältä tuulivoimaltan potkurilta, eikä oikein tiennyt mistä on kysymys. Kävi myös samalla tavalla - kameraa etsiessä kotka oli jo kaukana kiertelemässä tunturin rinteellä.
Tuo samainen kotka, tai ainakin sen kaveri, on ilmeisesti yllättänyt samalla seudulla myös Jussi Holman, joka on saanut otettua kuvan siipiveikosta - > kertomus 2004 Hammastunturi.

Olin kesäkuun puolivälissä Muotkalla ja näin myös Kotkan kiertelevän Peltotunturin länsirinteellä. Lieneekö sama jonka Avatail näki ja jonka näin Hammastunturilla. Kuinkas laajalla alueella kotka liikuskelee ja paljonkohan niitä tuolla alueella asustaa?

[Pepi]

Olin hiihtelemässä Pallaksen maisemissa. Kiinnitin huomioni lakkapäiseen petäjään muiden mäntyjen joukossa ja katsoin lähempää. Siinähän olikin lappu rungossa, että kotkan pesäpuu. Tuumasin, että kohta varmaan alkaa olla pesinnän aika - mielestäni pesässä oli vielä aika lailla lunta. Lähdin saman tien laskemaan paikalta alarinteeseen puiden välissä.

Samassa ylleni putosi varjo. Takaa päin pääni yli liukui puolen metrin korkeudelta lintu, joka vaikutti ladon oven kokoiselta. En muista, humahtiko se vai liukuiko aivan äänettömästi, mutta se katosi matalalla lähes siipiään räpyttämättä taitavasti puita väistellen näkymättömiin. Kävi vain huomauttamassa, että pesintä on kuin onkin jo alkamassa.

Samalla tienoolla nähtiin sitten porukalla kotkaparin akrobaattista (tai siis aerobaattista?) soidinlentoa.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[Nilakka]

Istuin joku päivä sitten illalla savukkeella kerrostaloni oman rapun edessä.
Oikeasta silmäkulmasta havaitsin liikettä; Pieni lumikko tulla touhusi kohti ja pujahti kohta istumani penkin ali,yritti kovasti löytää reikää rapun oven alareunasta ja jatkoi lopulta matkaansa pihatietämme pitkin.

Tämä lienee Espoon hyvä puoli
_________________
Luonto pitää minut järjissäni.

[admin]

Vaimon kanssa autolla kotiin ajaessa kotikadulla kiinnitimme hiljaisessa vauhdissa huomion tien reunassa makaavaan karvaläjään. Niihin on totuttu Espoon teillä. Tunnistettavasti oravahan siinä makasi mutta sillä erotuksella että viimeisillä voimillaan liikutti päätään ja ojenteli käpäliään (auttakaa). Itku parahti kummaltakin. Mitä olisi pitänyt tehdä? Palata takaisin ja siirtää tien sivuun...ajaa autolla päältä että kärsimykset loppuu? Luultavasti takaa tuleva bussi teki sen..toivottavasti. Ei ihan sellainen näky mitä perjantaina työillan jälkeen toivoi näkevänsä. Tottunut enemmän näkemään niitä kuolleita. Eiköhön sillä luonnolla ole tarkoitus meille kaikille. Loppujen lopuksi yhtä raaka. Toiset vaan lähtee arvokkaammin kuin toiset. Lopputulos sama