Vaellusturinat II

[pölpötin]

..

[tmustak]

niinpä
_________________
kaikki matkat alkavat ensimmäisestä askeleesta.

[Jukkis]

Entisenä citypellenä kuitenkin ymmärrät tuon korvaushoidon kamperehvasteluilla!

[Juhani]

Justiinsa kirjoitin kandidaatin tutkielman tätä aihetta liipaten, joten en malta olla antamatta muutamaa vastausta(?) tähän kysymykseen. Tai jos nyt en väittäisi osaavani antaa vastausta niin ainakin jaan tutkittua tietoa luontokokemusten merkityksistä.

Tuli muuten pitkästi tekstiä =) (Lista ei ole hierarkinen.) Itseäni tämä lista auttoi jäsentämään nuoren vaellusharrastukseni merkityksiä. Kandidaatin tutkielaa aloittaessani pohdin paljon, että miksi vaellusharrastus on ollut sellainen, että se on vienyt kaupunkilaisnuoren täysin mennessään? Tähän sain vastauksia...

1) On sanottu, että nykypäivän pehmo-oloissa elävälle lapselle ja nuorelle tekee hyvää kokea välillä myös fyysistä epämukavuutta (Jääskeläinen 1987, 168). Tämä on kyllä hyvä argumentti! Ite innostuin retkeilystä intissä, ja edelleen liian helppo arki on yksi syy lähteä välillä vaellukselle. Kun saa vit***kerrointa nostettua oppii arvostamaan pieniäkin asioita.

2) Yleisimpänä argumenttina luonnossa liikkumiselle esitetään sitä, että luonto tarjoaa pakopaikan arjen rutiineista ja vastuista (Kallio 1992, 44; Kirjonen 1992, 35; Telama 1992, 66–68 ). Hyvä argumentti tämäkin, vaikka täällä sitä ei välttämättä aina uskaltaisikaan ääneen sanoa??? Kuinka monella pyörii työasiat mielessä kun jalkoja painaa ja ympärillä on aitoa luontoa? Ite yleensä huomaan reissun loppupuolella, että eipä ole tullut työ- eikä opiskelukuvioihin uhrattua ainuttakaan ajatusta!

3) Tutkimukset osoittavat, että arkea paetessaan ihmisen kokemukset luonnosta ovat varmuudella mielialoihin vaikuttavia. Luonnolla ja luonnon kokemisella on jonkinlaista terapeuttista arvoa, koska se vaikuttaa mielenterveyteen (Kirjonen 1992, 35; Kallio 1992, 43). Tämäkin on tärkeä peruste kulkea! Kysyjille voikin vastata, että vaellan mielenterveyden tähden =)

4) Luonto nähdään myös urbaanin elämän vastapainona ja sillä voi olla nykyihmiselle jopa uutuusarvoa (Kallio 1992, 44).

5) Luonnossa liikkujilla on todettu olevan positiivisempi minäkuva kuin muilla. Luonto ”pakottaa” selviytymään erilaisista tilanteista ja kokemuksista, mikä lisää yksilön kyvykkyyden ja voiman tunnetta. Luonnossa selviytymisessä yksilön omalla toiminnalla on tärkein merkitys ja näin se on omiaan lisäämään itseluottamusta omaan itseen ja vaikuttamaan tätä kautta psyykkiseen hyvinvointiin. (Kallio 1992, 43–44.) Tämä on ainakin nuorten kohdalla tärkeä argumentti, jolla itse pyrin perustelemaan sitä, että koululiikuntaan pitäisi saada enemmän luontoliikuntaa.

6) Luonto voidaan mieltää myös tilana, jossa ihminen pääsee irti käyttäytymiseensä vaikuttavista mielipiteiden verkostoista ja kulttuurin ”melusta”. Luonnossa on siis mahdollisuus kääntyä sisäänpäin ja kuunnella omaa ääntään ja löytää itsensä (Simula 2004, 222). Niin ikään tärkeä perustelu vaeltamiselle!

7) Luonnolla voidaan nähdä olevan myös itseisarvo. Luonto tarjoaa elämyksiä yhteenkuulumisesta johonkin laajaan kokonaisuuteen. Sen nähdään edustavan elämää itseään ja sitä, miten asioiden pitäisi olla. Luonnon nähdään symboloivan jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Voimakas yhteys luontoon onkin hyvin lähellä uskonnollista kokemusta. (Telama 1992, 63.) Luonto koetaan mysteerien ja henkisyyden symbolina, se ylittää tavanomaisen elämämme rajat (Kallio 1992, 43).

8 ) Luonto koetaan monien aistikanavien kautta ja esteettiset ja emotionaaliset elämykset ovat keskeisiä. Vaikka tutkimuksissa yleensä korostetaan maisemaa visuaalisena elämyksenä on hyvä huomata, että luonto tarjoaa paljon muitakin ärsykkeitä. Lintujen laulu, puron liplatus, pihkan tuoksu, tuulen vire iholla ja puhdas purovesi suussa stimuloivat niin kuulo-, maku-, tunto- kuin hajuaistiakin. (Telama 1992, 63–64.) Tämäkin on kaupunki-ihmiselle varteenotettava argumentti luontoliikunnan puolesta. Luonto herkistää aisteja paljon paremmin kuin kaupungin keinotekoiset elämyspalvelut ja tarjoaa siksi kokonaisvaltaisempaa hyvänolontunnetta.

EDIT: muutaman kasin ja sulkeen väliin lyöty muutama välilyönti, jottei automaattisesti muuttuisi hymiöiksi.
_________________
Mistä näistä tietää? No onko sen väliä?

[Hamalainen]

Olet lainannut hienosti ja oikeaoppisesti eri kirjoittajien tekstejä mikä osoittaa että olet yrittänyt perehtyä!
Nuo kaikki kohdat ovat varmasti oikeita mutta mitkä ovat omaa näkemystäsi. Se ei oikein auennut.

[Juhani]

Niin joo, hyvä huomio.

Lähdeviitteiden jälkeiset huomiot ovat omia ja ennen sulkeita olevat lähteistä.
_________________
Mistä näistä tietää? No onko sen väliä?

[tyy]

Hullu hakkasi päätään seinään. Ohikulkija pysähtyi ihmettelemään:
- Eikö tuo satu?
- Sattuu niin peevelisti, vastasi hullu.
- Miksi sitten teet sitä?
- Tuntuu niin hyvältä kun lopettaa.

[Mava]

Tuota kohtaa 1 en oikein allekirjoita. Itte sain vitutuskerrointa nostettua intissä oikein reilusti, mutta sen jälkeen olen kyseistä kerrointä pyrkinyt metässä välttämään. Pieniä asioita oppii arvostamaan ilman tuotakin. Tai siis minä opin. Liian helppo arki taas ei mulle ole syy lähteä, toisin kuin tuo kohdan kaksi pako arjesta, rutiineista ja vastuista. Loistava syy, voin sanoa myös ääneen!

[matsoni47]

Reissu on hyvin onnistunut kun ei muista työmaan tietokoneen sisäänkirjautumissalasanaa.
Itsellä motiivi eräilyyn on vissiin geeneissä, tai sitten partiossa saatu aivopesu, ja ensimmäinen utumaisen harsomaisesti mieleen jäänyt äärettömän rankka talvinen hiihtovaellus 62, Luirojärvelle.
Oli pakko selvittää, voiko sen kevyemmin tehdä,-selvitys jatkuu.

[tst]

Ehken meissä on ripaus kulkijaverta. EDIT: Meillä on yleensä perusleiri josta kukin voi singahdella minne huvittaa mutta minusta tuntuu viimeistään kolmen yön jälkeen että paikka on nähty ja haluaisi uusiin maisemiin mutta muu peruspoppoo viihtyy pitempäänkin.

[Reissu Pete]

Jaha, kun näin vanha säie nousee esiin, enkä ole siihen komentoinut niin kysymykseen miksi,

etelässä; pakoon ja piiloon kuusien sekaan,

pohjoisessa; katsomaan mitä mäen takana on.

[dailymail]

[tst]

Hyviä päätelmiä Juhanilla. Itse myös haen ykköskohdan fyysistä epämukavuutta sillä reissu ei oikeastaan anna kovinkaan paljon jos vaan ajaisin autolla 1100 km jollekin mökille. Pieni ryynääminen kuuluu tavoitteisiin ja samalla siirtyminen mahdollisimman kauas erämaahan. Majoitteen pystyttäminen väsymyksestä puolikuolleena antaa paljon enemmän vaikka se sillä hetkellä ei olekaan herkkua.

[kaptu]

Wanhemmiten vain tuo lähtemisen kynnys tulee aina vain korkeammaksi, joten melkeimpä nykyään joutuu vartomaan tuota hetkellistä, innoituksen hetkeä, että pääsee...lähtemään

[Metsän Omena]

Päivän hämärtyessä tulee sisään kylmissään ja nälissään, virittää valkean ja siinä loisteessa taljoilla syö, samalla kun lämpö palaa jäseniin, on jotakin samaa elämisen riemua mitä vaelluksilla tavoittelee.