Vaellusturinat II

[akallio]

Onko täällä kirjoittelevilla ihmisillä itsellä tai lähipiirissä kokemuksia hätämajoittumisesta talvella?

Toki hätämajoittumisen asteita on monia, mutta nyt en hae sitä, että täydestä tuvasta väistetään telttaan, vaan tilannetta jossa on ainakin jonkinlainen vaaran elementti mukana.

Olen siis miettinyt sitä, että kuinka hyödyllistä on lopulta esimerkiksi tulien tekeminen, tuulipussiin pujottautuminen tai lumikuoppaan kaivautuminen. Toki vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Onnettomuusraporteissa nämä tarinat yleensä päätyvät siihen, että osa seurueesta menehtyy. Siihen liittyy läpiväsyneen ihmisen hölmöilyä, eli ei muisteta syödä, ei jakseta vaihtaa vaatteita tai ei viitsitä kaivaa makuupussia esille. Mutta toisaalta, onnistuneet hätäyöpymiset eivät päädy raportteihin ja uutisiin, joten olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksista.

Sen tiedän, että Norjassa on lumiluolissa yövytty hätätilanteessa menestyksellä. Niille sopivia törmiä täällä Suomessa on kuitenkin huonommin tarjolla.

[Pekka]

On majoituttu kerran. Jouduin lumivyöryyn, joka samalla rikkoi teltan. Päästyäni lumen alta pois, teimme hätämajotteen. Koska oli kova myrsky, ei ollut puhettakaan, että olisimme voineet edes yrittää koko teltan pystyttämistä. Sitä paitsi sisäteltta oli revennyt lumen painosta.
Teimme siis seuraavasti: Kairasimme pystytolppien etäisyydelle reiät, joihin istutimme sukset pystyyn ja niiden väliin tuli teltta. Haruksina olivat lumeen poljetut sauvat ja muut mahdolliset kapulat.
Aamulla heräsimme siihen kun katosta tippui vettä päälle. Teltta oli sen verran tiivis että hengitysilma tiivistyi kattoon ja valui sen jälkeen päällemme.
Tämä kaikki tapahtui Goddejärven jäällä 1985.
Samaisessa paikassa olen ollut pari kertaa lumiluolassa. Hieno kokemus. Luolan kaivaminen kestää parilta kaverilta neljä tuntia ja päällä olevat vaatteet ovat märkiä sen jälkeen.
_________________
Kun eksyn, lähden kotiin.

[TiMoKo]

Useammin on varmaan tullut tilanteita että on majoituttu ennenkuin on tullut hätä, Itsellä näitä olosuhteista johtuvia suunnitelman muutoksia on sattunut muutamia kertoja.

Yksi tällainen kerta oli kun olin koiran kanssa liikkeellä, päivämatka Saarijärveltä Lossulle, Norjan puolella kulkien.
Olin nousemassa Leattanin rinnettä ylös kun vastatuuli yltyi niin voimakkaaksi että eteneminen kävi erittäin työlääksi.
Suunnitelman muutos vaikka oli vasta iltapäivä. Laskin takaisinpäin tunturinrinnettä alas niin pitkälle että pääsin tasaiselle.
Kovassa tuulessa kaivoin teltan osin lumeen ja rakensin lumesta tuulimuurin suojaksi.
Roni koira livahti teltan suojaan samantien kun sain telttaa vähän pystyyn, sen verran tuuli kiusasi koiraa.
Muutaman kerran piti tuulimuuria korjailla ettei tuuli juoksuttanut lumia telttaa vasten,muuten kaivautuminen ja suojaus toimi hyvin.
Mukava oli kuunnella kovaa tuulta kun tuuli suhisi vain teltan katossa ja sain tehdä ruuat hyvässä suojassa ja nukkua pitkät yöunet.
Aamulla tuuli oli tyyntynyt, oli hyvä jatkaa matkaa.
_________________
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/

[invader]

[Pekka]

Kyllä. Kaivoimme rinteen ja järven yhtymäkohtaan teltalle poteroa, koska oli raju myrsky. Pystytimme teltan ja vedimme ahkiot sisään. Minä istuin toisen ahkionpäällä ja vedin toista lähemmäksi ottaakseni keittimenesille. Kaveri oli ulkona ja huikkasi menevänsä hiukan kauemmas pissalle.
Kerkesin juuri istumaan ahkion päälle kun kuului matala suhaus ja sitten pimeni kaikki. Ei taju ollut varmaan kauaa pois kun alkoi tuntua mieletön kipu toisessa jalassa ja olkapäässä.
Olin kuin karhunloukussa. Jalat ahkioiden välissä ja äijä selällään lumimassan painaessa niin, ettei muuta saanut liikutettua kuin sormia. Vaikka lunta ei loppujen lopuksi ollut kuin metristä puoleen metriin, ei sieltä olisi millään tultu pois ilman apua.
Rinne sillä kohtaa ei ollut mitenkään jyrkkä, mutta koko päivän oli tullut vuorotellen märkää ja kuivaa lunta kerroksittain. Leveydeltään vyöry oli noin sata metriä. Kaivaminen rikkoi rinteen eheyden ja aiheutti tapahtuman.
Tämän jälkeen ei koskaan enää telttaa rinteen tai jyrkänteen alle. Rinne voi romahtaa ja jyrkänteestä voi tulla kiviä. Aina.
_________________
Kun eksyn, lähden kotiin.

[akallio]

Tuulimuureista oma kokemus on, että vaiva on aika iso ja ilo ei ole välttämättä pitkäikäinen, ellei sitä käy korjailemassa. Mutta vähintään pystytysvaiheen suojan siitä toki saa. Hyvä lähtökohta on, että teltan kykenee pystyttämään niin, että se valmiiksi asti pystytettynä kestää vallitsevan tuulen yksinäänkin.

[Metsän Omena]

Hätämajoittuminen koskee kaiketi sellaista yllättävää tilannetta jossa henki on uhattuna ilman välitöntä majoittumista. Eli ensin on täytynyt syntyä hätätilanne. - Ilman hätää tapahtuneita tilapäismajoittumisia lienee useilla erilaisia kuusenpersiistä aina kiepissä yöpymiseen asti. Ilman hätää vaikka syy olisi esimerkiksi eksyminen, välinerikko, pimeys tai väsähtäminen.

[Aaro]

[Mustola]

[kpa]

Joskus teimme minimalistisen talvivaelluksen Käsivarressa, yöpymisvarusteina makuupussi, makuualusta, lumilapio ja pressu. Kokeilimme kolmea eri lumikuoppatyyppiä, kussakin pressua käytettiin kattona tai vast.
Tyyppi 1: kaivetaan purouoman tai vast lumipenkkaan sivusuunnassa onkalo siten, että seinä on auki ja lopuksi tuohon seinään sukset "rungoksi" ja pressu tuulensuojaksi, taidettiin lumilohkareitakin laittaa till. Eli vähän kuin lumiluola, mutta nopeampi kaivaa. Tällaisia ainakin joskus esiteltiin hätämajoitusratkaisuina.
Tyyppi 2: kaivetaan ensin suoraan alas ja sitten sivulle makuuonkalo, päälle lopuksi pressu. Edellyttää siis ehkä min. 1.5 metriä lunta
Tyyppi 3: kaivetaan/koverretaan suoraan alas iglu-muotoinen onkalo ja lopuksi pressu päälle.
Näistä tyyppi 3 oli nopein kaivaa (kolmen hengen onkalo noin 1 h), tyyppi 3 hitain ja kaikki joka tapauksessa paljon nopeampia kuin kunnollinen lumiluola, joka toki voittaa mukavuudessa nuo (ja teltan) mennen tullen. Jos hätätilanne olisi, niin tuo tyyppi 3 olisi ehkä ykkösvalinta, jos lunta piisaisi. Tosin otosmäärä tuossa sen verran pieni, että ihan kiistaton tuo näyttö noiden paremmuudesta ei ehkä ole.

Paksut lumipenkat näkee jo kauas, sen sijaan alaspäin riittävän lumen arviointi ilman sondia voi olla vaikeampaa ja siksi lumiluola-tyyppiset majoitusratkaisut kiinteällä lumiseinällä tai ilman voivat olla houkuttelevia.

Makuupussin ja vaatteiden kosketusta lumeen välttäisin hätämajoitustilanteessa viimeiseen asti.

[omat polut]

^Varmaan se tyyppi1 oli nopein kaivaa.

[kpa]

Vaikka intuitio itselläkin väittäisi, että tyyppi 1 olisi nopein niin se oli hitain (tuossa yllä näköjään meni mulla numerot sekaisin) ja muistini mukaan kyse ei ollut lumen kovuudesta, vaan seinän saaminen säälliseksi taisi viedä aikaa.

Ja vielä lumiluolaan sopivien penkkojen määrästä Suomessa: vaikka niitä ei nyt ihan viljalti ole, niin kyllä jonkinlaisen luolapaikan kohtuudella voi löytää purouomien penkoista. Joskus kyllä on käynyt niinkin, että luolaa on innokkaasti kaivettu havaitaksemme, että lunta ei ihan niin paljoa ole kuin oletettiin ja katto jäänyt ohuehkosti. Aamulla herätty ja ihmetelty, kun laskeutunut katto melkein estää kyljen käännön...

Itsellä on kovemmalla säällä tapana katsella päivän aikana lumiluolapenkkoja tai vast siltä varalta, että tietää aina, missä on lähin, jos tulee ongelmia ja suojatarve=repussa on talvella avotunturissa/vuorilla aina mukana a) untuvatakki, b) tuulipussi, c)lumilapio.

[Aaro]

Mikä ratkaisuksi jos ei ole lumilapiota eikä kattilaa tms apuneuvoa. Eli mikä on alkeellisin yhden yön lumimajoite jolla selviää hengissä kovahkolla pakkasella.

[LauriA]

https://urly.fi/1W4G
Tuolta löytyy erilaisia majoitusvaihtoehtoja.

[Raato]