Vaellusturinat II

[Tunturiämmä]

Olettako lukenhet Paulaharjun kirjoja tai kuunnelhet sunnuntaiaamupäivälä Kiveliöitten kansasta kertovaa tarinointia Radio Suomen kanavalta? kannattaa kuunnella.

Olen kuunnellu. Pitävät suurelta osin vieläki kutinsa net jutut.

[Antero]

Suurimman osan olen Paulaharjunkin Lappiin ja Peräpohjolaan liittyvistä teoksista lukenut. Mielenkiintoisia ovat nekin. Tosin useimmat kirjoitettu niin samalla kaavalla, ettei yhteen menoon montaa jaksa lukea, mutta kun pitää sopivasti väliä, niin taas menee. Paras teos on "Tunturien yöpuolta".

[Ursus]

Paulaharjun Sompio tuli luettua uudelleen järjestään talven aikana. Oletkos ämmi joku kirjastoamanuenssi tms siellä kuivuneen jokihaaran varressa, kun tällaisia kirjagalluppeja toimittelet?
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[Sarekretkeilijä]

Ruijan suomalaisia tuli luettua, kun siellä 2003 kävin ajelemassa. Hieno kirja. Hauskin oli mies, joka aina tilipäivänä oli "herra Hartikainen", mutta sitten taas rahojen loputtua "tyhjä Hartikainen". Luin sitten pienemmän "Ruijan äärimmäisillä saarilla". Tämä Nordkappin tienoon kuvaus on aika jännä. Varsinkin "Oppanan hullut" vaarit naurattivat. Perään täytyi lukea sitten se Utsjoen ja Inarin lappalaisista kertova kirja, jonka nimeä een enää muista. Sitten luin Kiveliöiden kansaalkin, mutta se alki väsyttää. Sompio oli myös jo samaa puuroa. Vässyinköhän, vai miksi niissä alkoi korostua kaiken maailman taikatemput. Onhan sitä tosin (pilke silmäkulmassakin) joka kirjassa. Sitä hieman eteläisemmän lapin kirjaa luin myös sieltä täältä tai oikeastaan melkein puolet, jossa kerrottiin Ivalojoen kultaryntäyksestä (mistä oli elokuvakin) ja sitte siitä, kun eräs kaivoi kolme vuotta ojaa kastellakseen peltojaan järvestä, mutta laskikin vahingosa koko järven toiseen suuntaan.

Värikästä kansankuvausta menneiltä ajoilta. Historiakirjoja tulee yleensäkin luettua.

Härmän aukeilta on myös loistava kirja. Sen luin jo yhdeksän vuotta sitten eikä se liity Lappiin. Se kuitenkin innosti lukemaan teoksen "Kolttain mailta", joka on Paulaharjun varhaistuotantoa. Siinä Paulaharju tulee vihjanneeksi, että kolttien kulttuuri on "kuoleva kulttuuri", mistä häntä vähän kritisoitiin (ainakin Kuussaari kirjassaan Suomen suvun tiet). Tunturien yöpuolta luin lapsena ja pelkäsin. Nyt ne ovat naurettavia kummitusjuttuja.

[Tunturiämmä]

Em mie ole kirjastoamanuenssi enkä mikhän muukhan kirjasthon liittyvä, mutta olen mie lukenu nuita meijän periltä tehtyjä kirjoja. Se Rovan Nikun järvenlasku on hyvinki tuttu tarina.

Täälähän on aika paljo taikauskoa vieläki. Minun puolisko on oikhein tosi taikauskonen. Ei ikinä juo kahvikuppiakhan tyhjäksi eikä varmasti ota viimistä oli kyse leivästä, ruoasta, nauloista tai mistä hyvänsä. Luonnonelukat on kans semmosia, joitten takia se tekkee eri temppuja, ette pyytötuuri pyssyy.

On sillä aika vahvat etiäiset - sen mieki melkhein uskon - taitaa se olla noitien sukua. Olen monet kerrat ollu aivan varma, ette se tuli kotia, mutta ko kattomhan menen - ei sielä kethän ole. Tullee sitte viien minuutin pästä samoila äänilä.

[TiMoKo]

TArkoituksena on käsivarren vaelluksilla tutustua paikallisiin seitakiviin, kun ne sattuvat sopivasti reitinvarrelle. KYselin paikallisesta kirjastosta Paulaharjun kirjaa "Seitoja ja Seidanpalvontaa". Ensin ei meinannut löytyä ollenkaan, sitten varastosta löytyi yksi kappale, jota ei saa lainata. Nyt se odottaa nimelläni käsikirjastossa, jossa pääsen sen lukemaan. Nopeasti selatessa vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

[Simu]

On luettu, kaikki mitä Paulaharju on lapista kirjoittanut.
Löysin hiljattain kirjakaupasta kirjan Kiveliöitten kansaa - Pohjoisruotsin suomalaisseuduilta. Ennestään löytyy Taka-Lappia, Ruijan äärimmäisillä saarilla ja Tunturien yöpuolta kahtena versiona.
Kiveliöitten kansastakin haluaisin vanhemman painoksen.
_________________
"Ei sunkhan Kittilässäkhän joka paikhan hoota panna"

[Savolainen]

..

[George]

Vanhojen suosikkikirjojen uusintapainoksia voisi ottaa enemmän. Saataisiin tunnettujen tekijöiden luomuksia tutuksi laajemmallekin piirille. Paulaharju on hyvä esimerkki. Tunturien yöpuolta kirjasta on viimeinen painos jossain 2000 tienoilta ja sitä saa netistä 9..12 euron hintaan.
Alkuperäispainoksen kirjat pitävät kyllä hintansa eikä niitä näytä juuri kaupan olevankaan. Olen haeskellut Paulaharjun Lapin Muisteluksia kirjaa. Hankkisin sen, mutta sitä ei kyllä löydy. Ainoastaan ruotsin kielinen kappale jossain. Jos jolla kulla on ja haluaa siitä luopua niin yv. minulle.
Hyviä lähteitä ovat esim. antikvariaatti.fi ja huuto.net. Kuukkelointi kirjan ja tekijän nimellä antaa jopa joidenkin kirjastojenkin tietokannat näkyviin.

[Ursus]

SAMULI PAULAHARJU
Kolttain mailta
Kansatieteellisiä kuvauksia Kuolan Lapista

Samuli Paulaharju keräsi vuosina 1914–1920 kansatieteellistä aineistoa Venäjän lappalaisten parissa. Haastatteluista ja keruuretkistä syntyi kirja Kolttain mailta, joka on samalla ensimmäinen Paulaharjun Lappia käsittelevistä teoksista. Teos kuvaa koltat kiisteltynä kansana, jonka elämäntapaa jaksottavat asuinpaikan vaihdokset vuodenaikojen mukaan. Elävään ja havainnolliseen tyyliinsä Paulaharju kertoo kolttien poronhoidosta, kalastuksesta, rakennuksista, metsästystavoista sekä juhlista ja värikkäästä uskonelämästä, jossa esi-isien usko yhdistyy ortodoksisuuteen.

Kolttain mailta ilmestyi ensimmäisen kerran 1921. Uusittuun laitokseen on esipuheen kirjoittanut Pekka Laaksonen. Teos sisältää runsaan alkuperäiskuvituksen.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[iskanius]

Hei, minä myyn seuraavat Paulaharjun kirjat (hyväkuntoiset):
- Sompio, 1953
- Kiveliöitten kansaa, 1961
- Lapin muisteluksia, 1962
- Vanhaa lappia ja peräpohjolaa, 1963
- Ruijan äärimmäisillä saarilla, 1968
- Takalappia, 1965

ja Aili Simojoki: Jenny Paulaharju, Samulin rinnalla.

Kirjafriikki

[pölpötin]

Teuvo Lehtola: Lapinmaan vuosituhannet

" Lapinmaan vuosituhannet kertoo saamelaisten menneisyydestä ja tapahtumista, jotka johtivat suuren Lapinmaan vähittäiseen pilkkoutumiseen. Se on kertomusta kulttuurien kohtaamisesta ja törmäämisestä, mutta myös sopeutumisesta muuttuviin oloihin. Teos kumoaa myyttejä eristyneestä ja avuttomasta metsäläiskansasta, jota olisivat kehittäneet vain ulkoapäin saadut vaikutteet.
Toisin kuin ulkopuolisilla, inarilaisen Teuvo Lehtolan näkökulma historian tapahtumiin on pohjoisesta, väistyjän puolelta. Historiallista kehitystä tarkastellaan pienenevän saamelaisalueen horisontista. Näköala on siksi toinen kuin valloittajan näkemys, vaikka tapahtumat ja asiakirjat ovat samat. "

[Sarekretkeilijä]

Pitäisikö koko Suomen ola vielä jonkun kourallisen ihmisiä metsästysmaata? Kyllä ne savolaiset sinne Lappiin kummasti mahtuivayt ja lisääkin olisi nahtunut. Valloitus on satua ja kehitys kehittyi.

[seppo]

Samuli Paulaharjun teoksia on digitoitu kansalliskirjastoon. Ne ovat siellä hyvin nähtävillä.

Tuolla:
https://oa.doria.fi/handle/10024/59674/browse-title?bottom=10024%2F59686

[rautu]

Mulla löytyy hyllystä Takalappia vuodelta 1927.

Ostaisin mielelläni Härmän aukeilta kirjan, jos jollain on tarjolla.
_________________

Ei oo häränpäivää!!