Vaellusturinat II

[TREKKING]

[hartsuherra]

Mielenkiintoista. Hienoa. Täytyy tutustua aiheeseen ja varustelista kiinnostaa erityisesti. Kyllä suuntaus on itsellänikin näin iän karttuessa keventäminen ja onneksi tällä palstalla jaetaan kokemuksia, mm Trekking on tätä tehnyt.

Tuosta uraauurtavuudesta ja ennätyksistä toteaisin kyllä että kaikki ennätykset on tässä lajissa meillä suomessa tehty jo sukupolvia sitten. Silloin oli kysymys eloonjäämisestä ja oikeat erämiehet kulkivat lappia ristiin rastiin, välillä Norjaan saakka. Myös sota-aikana on kävelty ja juostu. Ns kevytvaellus on suosittua etelä-euroopassa ja erityisesti pohjois-amerikassa joissa tietyillä ryhmillä vaeltaminen lähestyy jo jonkinlaista urheilulajia, jossa ei haeta lainkaan luontokokemuksia tai rauhoittumista vaan suorituksia, ennätyksiä ja sosiaalista hyväksyntää. Nyt en viittaa tässä lainkaan Ossin vaellukseen vaan tuon yhden näkökulman asiaan. Toinen tärkeä näkökulma on se että rajuissa olosuhteissa korkealla ja/tai kylmempinä vuodenaikoina tulee varusteiden valinnassa ottaa huomioon myös turvallisuus. Kesällä ei tavaraa tai ruokaakaan juuri tarvita varsinkin jos huolto pelaa.

[Korvapuoli]

Ruoasta ei rajattomasti kevennetä jos oikeata ruokaa syödään, eikä ravintolisiksi kutsuttuja tms. Huollon kantaessa kaikki kamat meistä moni kävelee useampana päivänä kellon ympäri, varsinkin jos ei kovin iso kello . Jos jättäisin reissuiltani kaiken ei välttämättömän pois, putoaisi parin viikon kantamuksesta reilu viidesosa, ja tuo jäljelle jääväkin luultavasti puolittuisi sijoittamalla €uroja kymmeniä kertoja nykyistä enemmän niihin.

[Hanu]

Mielenkiintoista, miten erilailla voimme nauttia vaeltamisesta. Minä nautiskelen vaelluksella olemisesta ja varustus on nautiskeluun ja sitä kautta painavampaa. Ymmärrän kuitenkin kevyet kamat ja pitkät matkatkin, vaikka ne eivät ole minua varten. Tärkeää on tuntea itsensä, kykynsä ja rajoitteensa. Muuten muuttuu ikäväksi ja pahimmillaan vaaralliseksi.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....

[TREKKING]

[luuppi]

[4lbert]

Päivämatkan keskiarvo alle 30km ja pisin päivä hieman reilu 40km. Ei kyllä puhuta mistään urheilusuorituksesta vaan mielestäni ollaan ihan normaalin vaeltamisen rajoissa. Etenkin kun reissu tehtiin kevyellä repulla. En tosin tiedä mikä on palstan keski-ikä. Eläkkeellä olevan ei kannata verrata itseään nuoreen urheilijaan.

Mukavasti kirjoitettu reissu ja vaikutti muutenkin hienolta kokemukselta.

Itse tein niin päin että siirryin kevytretkeilystä painavampaan reppuun. Kevyet tavarat ei ole yleensä niin kestäviä ja niitä täytyy hieman varoa. Tauolla tykkään istua rinkan päällä ja ison koiran kanssa teltta yms. pitää olla vähän tuhdimpaa ettei kangas heti ole hajalla jos kynsi tökkää. En ole kokenut tuollaisen 20kg kiloisen repun asettavan mitään ongelmaa kuljetulle päivämatkalle. Tuskin sen pidemmälle kävelisin kevyemmälläkään repulla.

[Metsän Omena]

[kaptu]

Nyt kun ikää ja vaivoja on alkanut tulla, niin reissut lyhenee ja reppukin jo kevenee

[Hanu]

Merkittävimmän painon luo itselläni hyvät ja runsaat eväät. Luonnossa ruoka maistuu ja sitä on minusta kiva laitella ja syödä. Toinen tekijä on vaihtovaatteet, jotka myös ovat mukavuutta. En minäkään ehdoin tahdoin painoa kasaa, mutta isokokoisena se ei myöskään nujerra. Minulla päivämatkana riittää 10-15km. Jaksaisihan sitä enemmänkin, muttei halua ole. Päiväretket kesken vaelluksen ovat myös kivoja ja silloin saattaa kilometrejäkin kertyä enemmän. Leirissä kokkailu ja tulilla istuminen on iso osa retken nautinnosta, joten illalla hyvissä ajoin loppuu rinkan raahaus. Illalla saatttaa tehdä syömisen päälle pientä retkeä lähimaastossa.

Edelleen ymmärrän hyvin tuon kevyesti pitkälle- meiningin ja senkään ei tarvitse olla vain urheilusuoritus. Itsekin tulee Ylläksen laduilla hiihdettyä pitkääkin lenkkiä ja silti nautittua luonnosta. K
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....

[cobbo]

Tosi hyvä blogi joka ei ollut itsellä seurannassa vielä, kiitos!

Kantamuksen painosta oma havainto että jossain kymmenen kilon yläpuolella menee sellainen raja jossa kantamus alkaa tuntua ts. sen olemassaoloa ei unohda. Sitten taas kun ollaan sen alla, niin fiilis on että lisäkevennyksestä saatava etu ainakin tällaiselle melkein 90-kiloiselle mieskantajalle on aika vähäinen. Tai kääntäen sanoen, vaelluspäivän lopuksi on yhtä väsynyt tai väsymätön olo riippumatta siitä oliko reppu 7 kilon päiväreppu jossa oli perheen kamat, tai 11 -kiloinen vaelluksen päätteeksi tyhjäksisyöty rinkka .

UL-vinkeistä itse saankin eniten apua kompensoimaan esim. kameravarusteiden painon. Ja toki, keventäminen mahdollistaa pidemmät reissut sitä kautta että mukaan mahtuu enemmän ruokaa, mutta sitten taas törmätään siihen kierteeseen että tarvitaan tuhdimpaa kantolaitetta joka painaa...

Mutta siis, tosi mukavaa pohdintaa aiheesta blogissa.
_________________
Kävelyä, kuvia ja muuta -
https://exposedpaths.exposure.co/
https://www.instagram.com/xposedpaths/

[Korvapuoli]

Voi kun olen monesti unohtanut aina välillä että 30 kilon rinkka selässä ja painan 60 kiloa. Palaa se sitten mieleen, kun "mehu" miehestä alkaa loppua, eikä sitten enää katoa mielestä ennen yösijaa.

[dailymail]

Keventäminen on syytä ottaa vakavasti. Olen sikäli hyvässä asemassa, että minulla varaa keventää reilusti sekä itsestä että varusteista. Jostain syystä tuo varusteiden keventäminen kiinnostaa enemmän vaikka itsestä saisi pois moninverroin enemmän ja halvemmalla.

Normaalioloissa ainakin sulan maan aikana saa varusteiden painon vetää kyllä melko alas, ennen kuin keveys alkaa häiritä reissusta nauttimista. Niin kauan kuin keveydestä ei tule itseisarvoa, niin kukaan tuskin niin keveäksi ryhtyy.
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä

[invader]

Osa näistä UL-vermeistä on heikkoa tekoa. Exped hyperlite -makuualustasta poksahti viime reissulla väliseinä ja laitimmaisesta ponttoonista tuli paksumpi kuin muista, kuitenkin onneksi ilmat pysyi sisällä.

Keventäminen onnistuu myös tekemälle reissuja base cämpistä. En ole kylläkään harrastanut. Samoin yhdistämällä reissuun melontaa voi raahata ison läjän kamoja mukaan. Ja talvella ahkiossa ei roinat paina ainakaan niin paljoa kuin rinkassa.

[Maxwell]

Mielestäni keveys eikä välttämättä päivämatkatkaan tee vaelluksesta suorittamista, vaan se, että vaelluksella nimensä mukaisesti suoritetaan tiukkaa etukäteen laadittua ohjelmaa oli sitten matkat mitä tahansa. Esimerkiksi viikonloppuvaelluksissa minua, näin julkisilla liikkuvana, ärsyttää juuri tiukempi aikataulu yli viikon (ainakin näennäisesti) vapaaseen kulkemiseen verrattuna. Päivämatkojen pituuksista ei yksistään voi vetää johtopäätöksiä, sillä se on niin kunkin kuntotasoon sidonnainen seikka milloin matkanteko muuttuu urheiluksi. Nimimerkillä toipuva suorittaja.

Tosin kovissa fyysisissä vaelluksissa en näe mitään pahaa, sillä itsensä vieminen äärirajoja kohti voi tuottaa sisäisesti mahtavia kokemuksia vaikka luonto toimisikin vain kenttänä, jonka läpi rynnitään. Mutta onhan se hieman surullista, jos jonkun kaikki vaellukset ovat tällaisia urheilusuorituksia.

Edit: Tässä hyvä juttu (ei valitettavasti ilmaiseksi luettavissa) siitä, miksi vapaa-aika menee monella suorittamiseksi https://www.hs.fi/elama/art-2000004875209.html#3