Vaellusturinat II

[Sirina]

Kuka muistaa suomalaisen miehen nimen, joka käveli halki Norjan joskus 2000-luvun alussa tai aikaisemmin? Muistelen lukeneeni hänen matkakertomustaan netissä, mutta en millään löydä.

Kiitos jo etukäteen!
_________________
Nenä ylös ja kohti uusia vastoinkäymisiä

[Timoa]

Oliko tuo: https://norwaybyfoot.wordpress.com/
_________________
http://www.timoanttalainen.com
http://ulkoilublogit.blogspot.fi/

[Pepi]

[PeteBee]

Tarkoitatko Timo Polaria, joka käveli -99 Kevolta Galdhöpiggenille?

[Tunnelivaeltaja]

[Jouni]

Tai ehkä tarkoitat Matti Rekolaa, joka käveli kesällä 1999 Köli-vuoristoa pitkin Taalainmaan Sälenistä Jäämerelle Altaan.

[Sirina]

Muistelisin sen olleen Rekola. Kiitos Jouni. Täytyypä kaivella Googlea, mistä hänen matkakertomus löytyisi. Hän taisi olla jo lähemmäs 50- v kävellessään reissussa.
_________________
Nenä ylös ja kohti uusia vastoinkäymisiä

[TREKKING]

Näkyy olevan vähänlaisesti tietoa miehestä Googlessa, tuohon aikaan ei vielä oikein jäärät harrastaneet nettiä.
_________________
Kyllä Siperia opettaa!

[Kaarle Suurehko]

Onhan hän täällä Vaellusnetissä.

[Jouni]

^Niinhän hän on.

Tässä Sirinalle se, mitä kirjoitin Matin pitkästä vaelluksesta aikoinaan Vaeltajan oppaaseen (Edita 2008, katso lisätietoja kirjasta). Kirja on loppuunmyyty, mutta lainaa kirjastosta, jos kiinnostaa lukea sama kuvan ja kartan kera, ja vaikkapa muitakin Suomessa ja Pohjoismaissa toteutettuja pitkiä vaelluksia.

---
Matti Rekola sai vuoden 1998 lopulla ajatuksen: hän halusi ainutlaatuisen vaelluskokemuksen, nyt kun vielä voi. 52-vuotias Rekola mietti ensin kaukomaita, mutta päätyi kuitenkin mielimaisemaansa tuntureille. Vähitellen alkoi kirkastua, että vaelluksen on ennen kaikkea oltava pitkä. Jäämeri oli luonteva valinta päätepisteeksi, ja lähtöpaikaksi valikoitui lopulta Sälenin Transtrandfjället, Ruotsin eteläisin tunturi.

Taalainmaalta Altaan kertyi matkaa 1750 kilometriä, ja aikaa kului reilut kolme kuukautta. Rekola lähti 1.6., kulki käytännössä koko matkan tuntureilla ja oli perillä 6.9.

Rekolalla ei ollut kiire. Jos aamulla sade ropisi teltan kattoon, hän saattoi kääntää kylkeä ja nukkua puoleen päivään, jolloin sade oli lakannut. Suunta etelästä pohjoiseen oli hyvä, lumet sulivat sopivasti edeltä pois. Matti Rekola kulki suuren osan matkasta ikään kuin pidennetyssä alkukesässä.

Vuonna 1999 suomalaiset tekivät poikkeuksellisen useita pitkiä vaelluksia. Matti Rekola tapasi sattumalta matkallaan Timo Polarin ja Jari Lemmetyn. Miehet arvasivat Kungsledenin varrella toisensa suomalaisiksi Halti-lippalakeista ja rupesivat juttusille.

Kuten jäljempänä kerrotaan, Polari pitää pitkän vaelluksen valmisteluissa fyysistä harjoittelua hyvin tärkeänä. Polari kysyi Rekolalta, miten tämä harjoitteli vaellusta varten. Miten pitkiä lenkkejä, miten painavaa rinkkaa kantaen? Rekola vastasi, että ei mitenkään.

Rekola toteaa retkestään kokoamassaan vihkosessa Stuorra duottarjohtin (saamea, Suuri tunturivaellus):
"En tehnyt retkestäni suoritusta ahnehtimalla kilometrejä. En myöskään koetellut rajojani, sillä en kokenut vaellusta minkäänlaisena rääkkinä. Etenin vain päivä kerrallaan viikon jaksoissa. Loppujen lopuksi pitkällä vaelluksella on kysymys vain viihtymisestä, nauttiiko luonnossa kulkemisesta ja jaksaako päivästä toiseen tehdä leiriytymisrutiinit. – – Kaikki oli suunnattoman helppoa ja nautittavaa, enkä milloinkaan ollut fyysisesti niin rasittunut, että keskeyttäminen olisi tullut mieleen. Joka aamu tuntui edessä olevan vaelluksen ensimmäinen päivä."

Muonaa Rekola sai täydennettyä keskimäärin viikon välein. Pisin täydennyksetön pätkä oli yksitoista päivää, jolloin rinkka painoikin jo paljon, 34 kiloa. Keskimääräinen päivämatka oli 20 kilometriä. Lepopäiviä Rekola piti yhteensä kahdeksan.

"Reipas ulkoilmaelämä ja terveellinen ja yksinkertainen ruoka vaikuttivat siihen, että laihduin matkalla 11 kiloa. Minkäänlaisia vaivoja tai puutostiloja ei esiintynyt."

Reissun hienoimmista hetkistä kysyttäessä Matti Rekola puhuu tuntureista:
"Oli hieno tunne aina tunturin harjalta katsoa taaksepäin. Tuolta kaukaa olen jo tullut. Ja kaikki tunturiseudut olivat erilaisia keskenään. Ja ne kukkivat laaksot!"

Myös kokonaisuus nousee esiin:
"Lumen sulamisesta uuden satamiseen. Koivun lehtien puhkeamisesta kellastumiseen."

Lisätietoja:
Vihkonen Stuorra duottarjohtin
Erä 3/2000, Latu ja Polku 7/1999
---
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Joutenkulkija]

Noinhan se meni, kuten Jouni kirjoitti. Meikäläinen vanha jäärä ei harrasta blogeja eikä veispuukkeja. Nettiäkin tulee harvoin selattua.

Maaliskuun 21. päivänä klo 15 pidän esitelmän vaelluksestani Kiimingin kirjastossa ja illalla myös Oulussa.

Kirja saattaa olla tulossa, sillä lähipäivinä alan tyrkyttämään kustantajille 250 sivuista käsikirjoitustani alkaen ensimmäisestä v. 1963 vaelluksestani pitkän vaelluksen huipentumaan.
_________________
Jos eksyn, teen tulet, keitän kahvia ja ...nautin tilanteesta.

[kasperi]

[Sirina]

Kiitos taas Jounille. Sinun kirjastasi luinkin sen pätkän ja se on jäänyt vuosiksi mieleeni. Turha siis etsiä netistä...

Matti, toivon todella, että pääsen tulemaan Kiiminkiin tai Ouluun 21. päivä. Moneltako luento on Oulussa? Olipa yllätys, että luennoit lähiaikoina vaelluksistasi. Kiitos kaikille !
_________________
Nenä ylös ja kohti uusia vastoinkäymisiä

[Joutenkulkija]

Oulussa luento alkaa klo 18. Kasvitieteellisellä puutarhalla, os. Kaitoväylä 5.
Siellä on lopuksi tunturikerhon vuosikokous ja "tilaaja" on antanut minulle vain tunnin verran aikaa. Yleensä esityksessä on mennyt 2,5 tuntia.
_________________
Jos eksyn, teen tulet, keitän kahvia ja ...nautin tilanteesta.