Vaellusturinat II

[jauru]

Heitimme jo 23. kertaa peräjälkeen nuorisoporukan "porovaellusta" UK-puistossa 23.-30.7. (edit)
Ensin täältä Itä-Karjalasta bussilla Aittajärvelle, jossa parkkeerasin Volvon viikoksi hiekkamonttuun. Tie oli normaalikesää kuoppaisempi, mutta ihan ajettavassa kunnossa - ainakin telillä. Autoja parkissa kuin Prisman pihalla perjantai-iltasella.
Sitten teltat Suomun varteen ja iltaruoan tekoon. Aamulla hyökkäsimme yli Suomusta ja porojen polku vei reittiä:
Aittajärvi-Kuotmuttipää, Kaarnepää-Sarvijoki-Pirunportti-Muorravaarakka (yö) - Tiyhtelmäkuru - Anterinmukka - Kuikkapää (ilman reppuja) ja yö Mukkakönkäällä - Anterinpää - Akanhärkäkuru - Muorravaarakkajoen latva Sokostin takana (yö) - Sokosti - Jaulutuskuru - Luiro (yö) - Lupukkapäät - Porttikoski (yö) - Aittajärvi.

Kelit olivat melko lupsakat. Joka päivä + 25 ja sadetta vain viimeisenä yönä, silloinkin säästeliäästi. Joet aika lähellä normaalikorkeutta tai hieman yli. Ylityksistä ei silti kummempaa vaivaa. Itikkaa ja paarmaa kiitettävästi ja useampaa lajia. Mustikka osin vielä kukallaan. Hilla ei taida ehtiä ja sitäkin vähäisesti. Metsäkanalintuja näkyi vain pari teertä, riekkoja ei näkynyt ollenkaan. Pojat uistelivat muutaman jänkäkoiran ja ahvenen retkiruoan särpimeksi.
Mukava oli kulkea. Nuoriso viihtyi ja oli kiitollinen onnistuneesta vaelluksesta.

Vanhan liiton miestä pikkuisen mietityttää uudet jutut:
- halkosäkit liitereissä. Hyvää koivuklapia. Ettei vain käyttökin lisääntyisi.. olisiko ollut MHn mahdollista miettiä muutaman Savukosken miehen palkkaamista puistolle töihin halkosavotaan. Kaatunutta puuta ja kelloa on melkoiset määrät pitkin kankaita..
- Luirojoen uusi silta. Voi se kuitenkin olla mönkkäreille ja kelkoille oikein tarpeenkin. Menee vähemmän öljyä puroon. Jos vanhan liiton vaeltaja ei sitä halua käyttää, niin pääsevän joesta yli kahlaamallakin.
- Gsm-kentät ovat nyt viritetty melko kattaviksi. Siinäpä se nuorison ilta kuluu supsikkaasti nettipuheluitten parissa..

Mutta kaikesta huolimatta onnistunut reissu ja kotimatkakin sujui eilissäpäivänä turvallisesti ojien välissä vaikka poroja joutuikin melkoisesti kierittelemään.

[hannes]

Hienoa että noin ison porukan reissu onnistui ja olivat tyytyväisiä. Nuorena se on vitsa väännettävä!

Klapisäkit ovat ilmeisesti ottaneet paikkansa puuhuollossa. Siinä mielessä hyvä että kaatuneet puut ja rangat jäävät maastoon lahoamaan ja elvyttämään luonnon monimuotoisuutta joka on jo pahasti vaarassa hävitä.

Luirojoen sillasta on väännetty täällä paljon. Koska MH on tunnetusti rahapulassa, heiltä varmaan löytyy vankat perusteet sillalle.

[Ursus]

Hyvä kun gsm-verkot pelittävät, niin voi nuoriso nappikuulokkeilla kuunnella musaa tai selata nettiä luonnonäänien häiritsemättä ;) Turvallisuudentunnettahan tuo kattavuus lisää, kun voi hätätilanteessa soittaa apua - lopulta hyvä asia siis. Tällä palstalla on paljon meitä, jotka aloittelimme vaellukset jo arp-puhelinten aikaan. Silloin soitettiin ehkä kerran viikossa kotiin ja kerrottiin siellä olevalle, että isännän paikka ei vielä ole vapaana. Hyvän tuntoinen reitti on kuljettu. Miten iso nuorisoporukka oli?
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[kepsilla]

Itsellä ainakin toimi Sokostin tukiaseman näkyessä 3G yhteys. Nettipuhelut tuskin menee 2G/GSM yhteyden kautta. GSM verkossa ei oikein data kulje.
Toimineeko 4G UK puistossa?
_________________
GPS vaeltaja

[Pepi]

Ei minun aloittaessani vielä mitään arppia ollut. Eikä tapana soitella kotiin. Pitemmiltä reissuilta postikortti. Tuntuu, että luottamus toisiin ihmisiin oli silloin parempi kuin nykyisin - syystä tai ei.

Mutta siihen aikaan ei muutenkaan turhia lörpötelty puhelimessa. Kyllä kolmen minuutin puhelu alkoi jo kerätä moittivia katseita puhelinlaskun maksajalta
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[mettäantero]

[jauru]

[Pepi]

Kerran olen ollut yhtenä vetäjänä vaellusleirillä, johon osallistui väljä bussilastillinen nuorisoa. Porukka jaettiin heti parin telttakunnan tasakuntoisiin porukkoihin, jotka kulkivat eri tahtiin, vaikka sopivissa paikoissa kokoonnuttiinkin. Kerran pari telttakuntaa leiriytyi Meekon tuvan pihapiiriin, mutta annoimme muiden käyttää tupaa. Jotkut pojat veivät kyllä päivän rankkasateessa kastuneita kamppeitaan sisälle kuivumaan - vain huomatakseen, että sateen päätyttyä ulos tuuleen jätetyt vaatteet kuivuivat paljon nopeammin.

Oli palkitsevan tuntuista touhua. Ja kohtuullisen kokoisina ryhminä nähtiinkin jotakin.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[Capella]

Jos älypuhelimen mukana pitäminen saa yhdenkin nuoren tuonne seikkailemaan, niin silloin se on hyvä juttu.
_________________
http://fi.wikipedia.org/wiki/Capella

[Mr_C]

[Pepi]

Kyllähän älypuhelinta voi käyttää myös läsnä olemiseen. Takavuosien reissulla joillakin oli kamera (ei vielä digi), useilla kiikari, yksi kantoi kasvikirjaa, toinen lintukirjaa. Nykynuorella älykännykästä puuttuu vain kiikari. Taustatietojakin nähdyistä paikoista voi etsiskellä.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[Duommá]

Yhdellä koilliskairan vaelluksella törmättiin reippaaseen kontiolahtelaiseen nuorisoporukkaan, joka oli jatkanut harrastusta omin päin, Jaurun iskemä kipinä oli ottanut tulta. Jauru itse tuli kohdattua paria vuotta aikaisemmin Uittipiekalla, mistä jäin palveluksen velkaa väsymättömälle ladunavaajalle.
Hieno mies!
_________________
Veikkolan vaeltaja