Vaellusturinat II
https://www.vaeltajankauppa.fi/
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Pakanajoki Jankkila erämökki kertokaas millasta seutua
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
rance
06.07.2017 17:55


Viestejä: 1089
Pyydän anteeksi, jos peloitin jotakuta. Tosiasia on kuitenkin että ne karhut joita siellä vaeltelee, ovat aivan toista kuin täällä etelässä roskiksia tonkivat puolikesyt karhut.
Omakohtainen lähikosketus lapissa karhun kanssa oli se, kun menimme Sollomusjärven autiotuvalle. Hieno vaelluspätkä, ei siinä mitään. Illansuussa katselimme ympäristöä ja suunnittelimme jatkovaellusta.
Aamulla kun lähdimme jatkamaan suunniteltua polkua, huomasimme että joku, ei ainakaan ihminen, oli änkenyt jäljimmelle oikein kunnon "tortun". Marjajätöksistä ymmärsimme heti, ettei se ollut mikään muu, kuin otson häiriintyneen ja inhoamansa todiste ihmisen jäljistä. Se kertoi karhun reviirin omistushaluista. Emme kuitenkaan nähneet karhuista sen enempää jälkiä.
Pohjoisen karhu väistää viimeiseen asti ihmistä, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Paitsi, jos karhulla samanvuotiset pennut, niin parasta on perääntyä sinne mistä tulikin.

Karhun näkeminen on erittäin harvinaista, koska karhu näkee tai haistaa vaeltajan jo jopa kilometrin ennen kuin kohtaaminen tapahtuu. Jos karhu on haavoittumaton, hyvin syönyt, eikä ole huolissaan pennuistaan, niin retkelilijä ei edes saa mitään aavistustakaan karhuista.
Menettää vain ainutlaatisen tilaisuuden nähdä metsän kuningas.

Täällä etelässä olen joskus törmännyt metsävadelmapuskassa yhtä aikaa karhun kanssa, mutta karhu lähti pakosalle ennenkuin tajusin kuka, mitä, missä.

Lapissa karhu on niin harvinainen, ettei sitä kannata laskea minkäänlaiseksi peloitteeksi. Hyttyset ja paarmat ovat vaarallisempia.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
heluna74
06.07.2017 18:14


Viestejä: 3188
Karhun sontaa on kyllä nähty ja kuvattukin, jopa suht tuoreen näköistä, mutta karhua en ole nähnyt - enkä todella osaa pelätä tippaakaan - uskon, että karhu on nähnyt minut 43 vuoden aikana useammankin kerran Very Happy.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
06.07.2017 20:44


Viestejä: 3361
Joopa, karhua ei juuri pääse näkemään. Minäkin kuljin vuosikymmeniä liki päivittäin metsissä enkä nähnyt kuin jälkiä. Nyt Savukosken perillä parissa vuodessa seitsemän karhua pentujen kera ja ilman. Vanhan ukon askellus on käynyt äänettömäksi ja haisenkin vain metsälle.
Eteläisemmässä Suomessa voi nähdä karhuja kaurapellossa yön ja aamun hiljaisina hetkinä. Kauralaiho houkuttaa.
Taas aiheen sivuun, mutta nuo pelkotilat, miksi luoda niitä kaiken varalta, terve varovaisuus riittää.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
sisko
07.07.2017 19:35


Viestejä: 308
rance kirjoitti:

Pohjoisen karhu väistää viimeiseen asti ihmistä, joten sitä ei tarvitse pelätä.
Paitsi, jos karhulla samanvuotiset pennut, niin parasta on perääntyä sinne mistä tulikin.
Lapissa karhu on niin harvinainen, ettei sitä kannata laskea minkäänlaiseksi peloitteeksi. Hyttyset ja paarmat ovat vaarallisempia.


Minä uskon, että kyllä nämä etelän pullakarhutkin varsinaista ihmiskohtaamista viimeiseen asti väistävät, vaikka ehkä lähempänä ihmistä liikkuvatkin. Tilaa vain on vähemmän ja metsät pirstaleisia, niin väkisinkin näkyvät enemmän? No, tämä on vain meitsin teoria Smile
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Micke
07.07.2017 23:31


Viestejä: 1315
Itse olen liikkunut varsin paljon metsissä viimeiset 28 vuotta. Kolme kertaa on kuulostanut siltä, että joku haluaa vainua minusta. Kerran Hauholla (ja tällöin meinasi tulla kyllä paskat housuun, kun rytinä kiersi aika laajalla sektorilla), kun tein metsäsuunnitelmia ja kaksi kertaa Saariselän maastoissa. Suomujoella -99 olin liki varma. että kontio siellä tuulenpuolella rymistelee ja samalla tavalla ajattelin kolmevuotta sitten, lähellä Vongoivaa. Vongoivan lähettyvillä "ryminä" seurasi tuulen yläpuolella varmaan 2-3 kilometriä, mutta vaikka koetin sitä lähestyä, niin en kyllä onnistunut äänen lähdettä näkemään.

Äitini on nähnyt karhun Puolangalla, ja kun hän koetti karhua lähestyä, niin kyllähän karhu otti ritolat aika vilkkaasti. En kyllä voi uskoa, että vaeltaja karhun näkisi. Enemmän paikallaan pysyvä marjastaja voi nähdäkin, mutta silloinkin karhu on se, joka lähestyy saamatta vainua marjastajasta....
_________________
"Niin kauan hain mä tuulelta suojaa,
kerran jo luulin mä tyyntyneen sen"
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
sisko
08.07.2017 10:10


Viestejä: 308
Micke kirjoitti:
Suomujoella -99 olin liki varma. että kontio siellä tuulenpuolella rymistelee ja samalla tavalla ajattelin kolmevuotta sitten, lähellä Vongoivaa. Vongoivan lähettyvillä "ryminä" seurasi tuulen yläpuolella varmaan 2-3 kilometriä.
Äitini on nähnyt karhun Puolangalla, ja kun hän koetti karhua lähestyä, niin kyllähän karhu otti ritolat aika vilkkaasti. En kyllä voi uskoa, että vaeltaja karhun näkisi. Enemmän paikallaan pysyvä marjastaja voi nähdäkin, mutta silloinkin karhu on se, joka lähestyy saamatta vainua marjastajasta....


Mutta eikös sitä sanota, että karhu liikkuu hyvin äänettömästi, vaikka on suuri eläin? Minulla ne kerrat kun metsässä olen säikähtänyt ryminää, kyseessä on ollut hirvi. Viitisen vuotta sitten Martinselkosessa kuvittelen nähneeni karhun epäselvästi. Hämyisässä vanhassa metsikössä polulta edestäni lähti joku suuri, tumma eläin kiitämään hurjaa vauhtia sivusuunnassa karkuun. Näin vain tumman hahmon vilistävän kuusenoksien ja mättäiden välissä, ja sellainen tunne tuli, että kyseessä on painava eläin. Ei rymistellyt. Karhuteoriaa tukee se, että aamulla samaisella polulla oli tuoretta, puolukkaista jätöstä Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
08.07.2017 15:37


Viestejä: 3361
sisko kirjoitti:
Micke kirjoitti:
Suomujoella -99 olin liki varma. että kontio siellä tuulenpuolella rymistelee ja samalla tavalla ajattelin kolmevuotta sitten, lähellä Vongoivaa. Vongoivan lähettyvillä "ryminä" seurasi tuulen yläpuolella varmaan 2-3 kilometriä.
Äitini on nähnyt karhun Puolangalla, ja kun hän koetti karhua lähestyä, niin kyllähän karhu otti ritolat aika vilkkaasti. En kyllä voi uskoa, että vaeltaja karhun näkisi. Enemmän paikallaan pysyvä marjastaja voi nähdäkin, mutta silloinkin karhu on se, joka lähestyy saamatta vainua marjastajasta....


Mutta eikös sitä sanota, että karhu liikkuu hyvin äänettömästi, vaikka on suuri eläin? Minulla ne kerrat kun metsässä olen säikähtänyt ryminää, kyseessä on ollut hirvi. Viitisen vuotta sitten Martinselkosessa kuvittelen nähneeni karhun epäselvästi. Hämyisässä vanhassa metsikössä polulta edestäni lähti joku suuri, tumma eläin kiitämään hurjaa vauhtia sivusuunnassa karkuun. Näin vain tumman hahmon vilistävän kuusenoksien ja mättäiden välissä, ja sellainen tunne tuli, että kyseessä on painava eläin. Ei rymistellyt. Karhuteoriaa tukee se, että aamulla samaisella polulla oli tuoretta, puolukkaista jätöstä Very Happy


Mainittakoon, että näkemäni karhut ovat olleet hyvin lähellä minua. Kaikki alle kolmenkymmenen metrin etäisyydellä. Viimeisimmässä tapauksessa voin sanoa, että näin emokarhun hajuaistin, sierainten liikkeen. Ihmeellistä kyllä, minä havaitsin karhut kävellessämme ennen koiraani ja karhut vasta viimeeksi meidät. Kuinkas sanoinkaan vanhan ukon kulkemisesta ja sammaleisista tuoksuista. Lähin näkemäni karhu luonnossa ja ensimmäinen lajissaan jäi piiloon autoni nokan taa, mutta en osunut. Erauspennulle tuli vain kiire toisten luo.

Toistakymmentä vuotta sitten heräsin teltassani tunteeseen, etten ollut yksin. Silloin en vielä kulkenut koiran kera. Aivan selvästi paikan tuoksua vedettiin tutkivasti, äänestä päätellen "kitusiin". Elukka, mikä olikin poistui äänettömästi, eikä kuulunut naksuntaa kuten poron sorkista. Melko varma olin karhun öisestä liikkumisesta. Pari vuotta sen jälkeen pääsin samoilla seuduilla kuvaamaan emokarhun ja sen pennun yölliset jäljet. Emon jäljen vieressä tikkuaski verrokkina oli aika pieni. Ajanjakso oli kesäkuun puolen välin paikkeilla.
Aika monena vuonna olen nähnyt suon ja metsän rajoilla poronjäljistä poikkeavia ja sorkattomia painalluksia, jotka eivät ole myöskään ihmisjalan tekemiä, tai en usko siellä meikäläisten kulkevan paljain jaloin. Wink
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
murku
08.07.2017 20:20


Viestejä: 761
Kontiot ovat pysyneet näkymättömissä noissa kairoissa kulkiessani.Uutuanjoen varsien männiköissä tapaa kuukkeleita huomattavan paljon,taitaa olla pohjoisinta esiintymisaluetta koko Lapissa.Vai onko kulkijan onnenlintuja vieläkin pohjoisemmassa jossain muulla suunnalla?


Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
sisko
12.07.2017 11:46


Viestejä: 308
murku kirjoitti:
Uutuanjoen varsien männiköissä tapaa kuukkeleita huomattavan paljon,taitaa olla pohjoisinta esiintymisaluetta koko Lapissa.

Totta, nyt kun mainitsit, niin palautui mieleen. Viimeksi niillä main teltan ympärillä pyöri paljon. Telttaa purkaessa minulta tipahti kokonaisia pähkinöitä maahan, ja yksi kuukkeli ehti käydä nappaamassa yhden ja näytti nielaisevan miltei sellaisenaan. Jäi vaivaamaan, oliko liian iso pala - ettei vain takertunut kurkkuun, kun pähkinät eivät ihan luontaista ravintoa taida niille olla Confused !
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
12.07.2017 15:39


Viestejä: 6314
^ Saattoi vain napata kurkkupussiinsa aluksi. Eikä makkara, juusto tai leipäkään niille niin luontaista ravintoa ole, mutta aika vähän vaivautuvat niitä ennen nielemistä hienontelemaan. Linnuthan hienontavat ruokansa vasta nielemisen jälkeen.

Mitä pähkinöitä olivat?
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
rance
13.07.2017 9:10


Viestejä: 1089
Närhi, joka on kuukkelin läheinen sukulainen, varastoi poskipossiinsa hyvinkin viisi tammenterhoa, ennenkuin sen täytyy viedä ne kätköihinsä.
Kuukkeli ei ole aivan yhtä iso rakenteeltaan, mutta kyllä sekin onnistuu melkoisen määrän kuljettamaan poskipusseissaan, lisäksi se vie nokassaan erityisen makoisia retkeilijän eväitä.
Varsinkin voilla voidellut näkkileivän palaset kiihdyttää kuukkelin ruokahalut, esim. norminäkkikksen puolikas katoaa kuukkelin nokassa salamannopeasti rauhallisimmien puiden oksien pilkkomispaikkaan.
Hauskaa katsottavaa taukopaikoilla.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
13.07.2017 10:52


Viestejä: 6314
Yhtenä vuonna pihatammeni innostui tekemään niin isoja terhoja, että yksikin oli närhelle liikaa ja se joutui odottamaan terhojen halkeamista. Kymmengrammainen tammenterho on aika murikka.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
dailymail
13.07.2017 11:40


Viestejä: 2365
Joskus olen huvitellut kuukkelin kustannuksella siten, että olen tuikannut kepin maahan ja sujauttanut siihen rinkelin. Siinä on ollut ahneuden vaivaamalle kuukkelille päänvaivaa....
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
rulu
20.07.2017 11:03


Viestejä: 1
Jouni kirjoitti:
Itse olen patikoinut Jankkilaan eli Pakanajoelle
tästä. On, tai ainakin reilut 5 v sitten oli puinen lähtöviitta, ja polku Pakanajoelle asti oli oransseilla maalimerkillä merkattu. Ihan normaalia metsäpolkua minusta.

Autiotuvat on-linessä lukee näin:
"Pakanajoelle eli Jankkilaan tulee oranssilla merkitty polku Nuortijärveltä. Polun lähtöviitta löytyy näin: Sevettijärveltä jatketaan kohti Näätämöä. Noin 5 km ennen Näätämöä on tien oikealla puolen P-alue, jolta jatkuu vanha tielinja uuden tien oikealla puolen. Kävele muutama sata m vanhaa tielinjaa, niin lähtöviitta ohjaa oikealle.
Sen sijaan Pakanajoelta Näätämön tielle lähtevä ei heti kämpältä lähtiessään näe maalimerkkejä. On kahlattava Pakanajoen (leveä ja hyvin matala, helppo kahlattava) yli ja käveltävä jokivarren vahvaa polkua ylävirtaan ehkä kilometrinkin verran ennen kuin oranssi alkaa vilkkua puissa.
Jankkilan entisellä metsänvartijantilalla upea historiallinen tunnelma! Vanhat polut joka suuntaan."

Itse kun en ole koskaan kalastuksesta ihan niin paljon innostunut, niin viikon jos Pakanajoella viettäisin, niin
a) nauttisin vanhan metsänvartijantilan tunnelmasta ja kuljeskelisin vanhoja polkuja eri suuntiin,
b) erityisesti tutkailisin Ruijan keinoa eli vanhaa pilkkapolkua lounaaseen, Järvenpäätä eli Suolisjärven koillispäätä kohden: vieläkö polulla pysyy? Vuonna 1997 suunnilleen pysyi, vain silloin tällöin harhautui olemattomiin kuihtuneelta polulta, mutta sitten taas jossain järvenrannassa tai muussa selvässä paikassa polku ja kirveenpilkat löytyivät
c) kävisin ehdottomasti ihailemassa Routasenkurua ja sen vesiputouksia
d) ja kalaakin koettaisin tietty pyytää niin Uutuanjoessa kuin monissa lähijärvissäkin

Eikös kämpän vuokraan kuulu soutuvenekin Vuontisjärven rannassa? Joskus ainakin kuului. Eli Uutuanjoen ylitys ei ole ongelma, vaikka sattuisi olemaan sateiden vuoksi vedet ylikorkeallakin. Normivedellähän kahlaus ei ole paha. Ja hei, eikös Uutuanjoessa ole näyttävä vesiputous Norjan puolella ei niinkään kaukana? Sitä en ole itse nähnyt, vielä.

Hienoa seutua, ja varmaan hyviä kalapaikkojakin löydätte!


Tervehdys kaikille vastanneille ja kiitos upeista vinkeistä. Karhutarinat olivat oikein mielenkiintoisia, upeaa että osa on nähnyt niitä ihan livenäkin maastossa, vaikka se äkkinäisestä aika hurjalta kuulostaakin. Shocked Laughing

Olen tosiaan lähdössä samalle reissulle ketjun aloittajan kanssa. Jounilta sainkin vastauksen itseäni mietityttäneeseen asiaan, eli mitä polkua kannattaa käyttää Jankkilaan patikoitaessa. Kuten Jouni viestissään mainitsikin kämpän infossa suositeltiin käyttämään tuota pohjoisempaa reittiä. Kuitenkin kaikki löytämäni Pakanajoelle suuntautuneet vaelluskertomukset ovat alkaneet juurikin Vainosrannasta. Itseäni kiinnosti, oliko tuo mökin vuokraajan suosittelema reitti hyvä vai kannattaisiko kuitenkin lähteä samasta paikasta mistä useimmat. Saako auton pysäköityä hyvin Vainosrantaan? Tuo Jounin mainitsema lähtöpaikka on käsittääkseni tien levike, joten siellä auton säilytys tuskin aihettaa kenellekään närää.

Olen myös innokas kalastaja, joten hyvät kalapaikat aina kiinnostaa. Onko kukaan kalastanut Vätsärissä perholla? Ainakin Routasenkuru, lähijärvet ja Uutuanjoki varmoja käyntipaikkoja sekä varmasti myös mökkiin kuuluvaa venettä tulee käytettyä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kukkonet
20.07.2017 17:47


Viestejä: 40
minkähänlaiset eväät tonne voi ottaa mukaan siellä on maakellari keittiössä. Maito ei varmaan säily mutta mites kananmuna, pekoni, voi, vihannekset. Minkälaiset säät siellä on elokuussa?
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Lehtimetsäisää seutua Etelä- tai Läns... Pihkasilmä Kaarnakorva Muu Suomi 10 02.09.2016 22:54 Katso viimeisin viesti
Lantion seutua Siilinkari Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 4 16.01.2010 0:38 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 2 Yht. 3
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Siirry: