Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita Mestarisuunnistajat eksyivät tunturituuleen
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3 ... 15, 16, 17  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Mestarisuunnistajat eksyivät tunturituuleen
ajjoe
02.02.2016 15:03


Viestejä: 7
http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/845528/Mestarisuunnistajat+eksyivat+tunturituuleen
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kasperi
02.02.2016 15:14


Viestejä: 562
Jutun perusteella mentiin liian kovaan keliin liian heppoisilla kamppeilla... Tuossa tilanteessa voi ruveta harmittamaan, jos mukana on vain tupavaellukselle välttämättömimmät varusteet. Hyvä, että jäivät henkiin kertomaan!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Korpijaakko
02.02.2016 15:25


Viestejä: 6935
Enempiä analysoimatta: Opettavainen tarina. Hyvä, että näitä jaetaan Suomessakin. Tuntuu, että monesti onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet mieluummin vaietaan unholaan häpeän pelossa tai koska "kuolleista ei saa puhua pahaa".
_________________
Galleria ja blogi
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
02.02.2016 15:25


Viestejä: 7255
Olipa koskettava kertomus. Me vanhempi sukupolvi muistamem hyvin tuo suunnistajan nimen Liisa Veijalainen. Norjalaisen poromiehen sanat on hyvä painaa mieleen: "Oikein huonolla säällä pitää istua kämpässä eikä lähteä mihinkään. Jos ollaan tunturissa, odotetaan, kunnes sää paranee."
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
akallio
02.02.2016 15:38


Viestejä: 1670
Eheyttävä kertomus, kun tässä sekä kova suunnistustaito, että GPS-laite pettivät...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
sahamies
02.02.2016 15:42


Viestejä: 4305
Muistan myös tuon tapauksen viime talvelta kun siitä silloin uutisoitiin.
Eksyneiden nimiä, eikä noin tarkkoja yksityiskohtia silloin kerrottu.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Inari74
02.02.2016 15:43
Vieras

Johan näitä tapauksia nyt yhtäkkiä tulee julkisuuteen. Onneksi tässä tapauksessa selvisivät nipin napin.

Jutussa mainittiin että gps:n paristot olivat loppuneet? Miksi? Luulisi sen avulla jo kämppäkin löytyneen yksilläkin paristoilla? Olikohan laitteen käyttö hallussa?

Kysymysmerkkejä riittää näköjään, mielestäni tämä ei kuitenkaan ollut vain "sattumien summa", anteeksi vain.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
02.02.2016 15:48


Viestejä: 6785
Hienoa, että selviytyivät ja että jakoivat kokemuksensa. Toivottavasti toimittajan sanayhdistelmä "mestarisuunnistajat eksyivät" ei herätä kenessäkään vahingoniloa. Huippusuunnistaja on kovakuntoinen urheilija ja mestari suunnistamaan kovassa vauhdissa pienipiirteisessä maastossa. Käsittelemään äärimmäisessä urheilurasituksessa aistien viriketulvaa. Vaellussuunnistus on eri laji.

Maitokelissä on paha suunnistaa. Suunnan säilyttäminen vaatii tavallista enemmän huolellisuutta ja keskittymistä, mutta vielä vaikeampaa on edetyn matkan seuraaminen. Kulku on yllättävän hidasta, koska se muuttuu huomaamatta paljon varovaisemmaksi, pienetkin maastomuodot tuntuvat suurilta ja helposti kuvittelee kulkeneensa paljon pitemmälle. Huonon sään takia toive pikaisesta perille pääsystä tekee kärsimättömäksi.

Minulla on ollut parempi onni, vaikka olen varmaan joitakin kertoja lähtenyt yhtä hulluun keliin. Omalla kohdallani avaintekijä on ollut pukeutua niin, että on voinut keskittyä vähäisten havaintojen arviointiin ilman sään aiheuttamaa kiirettä. Kun hypotermia ei sekoita päätä, maitokelin provosoimista näköharhoista voi jopa huvittuneesti nauttia, kun ne tunnistaa sellaisiksi.

Hypotermiasta olen mitä ilmeisimmin kärsinyt kerran, mutta onneksi tupa oli jätetty niin hienoon kuntoon (kiitos!), että sain sen lämpiämisen alkuun ennen nukahtamistani. Niinpä heräsin lämpimämpänä kuin nukahdin. Kylmettymiseni ei johtunut huonosta säästä eikä eksymisestä, vaan puutteellisesta tilannearviosta.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Kaarle Suurehko
02.02.2016 16:11


Viestejä: 1778
Sama juttu. On riskialtista olla erämaassa jo lähtökohtaisesti liikkeellä siten että joka tapauksessa tarvitsee pärjätäkseen sisätiloja. Silloin ei voida oikeastaan edes puhua minimoidusta jäännösriskistä. Vaan ihan selvästä riskistä. Joskus riski realisoituu.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
akallio
02.02.2016 16:13


Viestejä: 1670
Olen Inarin kanssa samaa mieltä, että sattumuksien summa ei ehkä ole oikein hyvä kuvaus. Jos keli on sellainen, että ainoastaan poikkeuksellisen hyvän paikallistuntemuksen omaava pystyy ehkä nipin napin suunnistamaan perille, niin silloin ollaan GPS-laitteen varassa. Ja siitä sattuivat patterit loppumaan, eli lähinnä yksi sattumus aiheutti ongelmat.

Valmius hätämajoittumiseen kuitenkin oli, kun oli pressut ja riittävät taidot.

Kiinnostaisi tietää, että miksi ei hälytetty apua. Kuvittelisin kännykän kuitenkin olleen mukana.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
luuppi
02.02.2016 16:41


Viestejä: 5093
Ihan askenhan keskusteltiin tuulipusseista; ilman sellaista olisi ollut menon paikkka (tuskin suossa makuupussia tarkoitetaan?). Vai oliko niista kahdesta peitteesta improvisoitu, kun jalat paasivat karkaamaan ulos:

"Sukseni lyötiin pystyyn hankeen. Lamppu viritettiin suksen nokkaan. Jäin suojapussiin rinkkojen suojaan."

Olipa muuten hyvaa hoitoa elvyttamisvaiheessa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kepsilla
02.02.2016 16:51


Viestejä: 548
Olivat eksyneet jopa lähemmäs Saarijärven tupaa kuin Lossujärven tupaa.
Kyllähän toimiva GPS tai älypuhelin , jossa tupien koordinaatit ja mahdollisesti myös kartat sisällä olisi noin ison suunnistusvirheen estänyt.
Harvoin kartalla voi tehdä huonossa näkyvyydessä absoluuttisen paikan määrityksen. Ei siinä auta vaikka olisi kuinka hyvä itseluottamus suunnistustaitoihin.

Kännykkäyhteys tuolla Aldovarrin luona lähellä rajaa ei välttämättä toimi.
_________________
GPS vaeltaja


Viimeinen muokkaaja, kepsilla pvm 02.02.2016 16:57, muokattu 1 kertaa
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Heksa
02.02.2016 16:56


Viestejä: 1200
akallio kirjoitti:
Olen Inarin kanssa samaa mieltä, että sattumuksien summa ei ehkä ole oikein hyvä kuvaus. Jos keli on sellainen, että ainoastaan poikkeuksellisen hyvän paikallistuntemuksen omaava pystyy ehkä nipin napin suunnistamaan perille, niin silloin ollaan GPS-laitteen varassa. Ja siitä sattuivat patterit loppumaan, eli lähinnä yksi sattumus aiheutti ongelmat.

Tuon voi ymmärtää, että mielestäsi tuollaiseen keliin lähteminen on OK, jos on GPS:n varapatterit mukana? Ymmärsin varmaan väärin Wink

Mielestäni yksi "sattumus" oli jo keli, eli jos näkyvyyttä olisi ollut, niin varmaan ongelmiakaan ei olisi ollut. Yhden sattumuksen (GPS:n paristot) syyttäminen on mielestäni liiallista yksinkertaistamista, mutta muita mielipiteitä saa olla.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
tunturisusi
02.02.2016 17:15


Viestejä: 364
Mun mielestä ei ole mikään ihme, että Kilpisjärven maastoissa tupaa ei löydy pahimmilla keleillä. Mitä siinä auttaa mestarisuunnistajan taidot, kun kämpät ovat sen verran suurpiirteisessä maastossa, että muutaman metrin näkyvyydessä tehtävä on mahdoton ihan jokaiselle? Vai väittääkö joku löytävänsä siellä perille kelillä kuin kelillä ilman gps:ää? Gepsi tietenkin on takuuvarma verme jos käyttää oikein.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Marko Häkkinen
02.02.2016 17:24


Viestejä: 193
On erittäin hienoa, että pelastettu pari rohkeni kertoa tarinansa.

Kuulin tapahtumasta melko tuoreeltaan ollessani Lossun seutuvilla pilkkimässä huhtikuun lopussa. Koko tarina aukesi minulle sitten elokuussa, kun tapasin tuon Turun Sanomissakin mainitun pelastajan Norjan-Lossun ohi kulkiessani. Kuulin siis koko tarinan pelastajan kertomana. Se tarina ei ollut aivan yhtä suoraviivainen kuin pelastuneiden TS:lle kertoma.

Pelastaja, Ole Thomas Bål, on "pelastajasukua". Hän on pelastanut tunturista useita ihmisiä varmalta paleltumiskuolemalta. Hänen isänsä ja setänsä pelastivat aikoinaan Jan Baalsrudin, jonka pelastautumisesta kertova elokuva esitetään Norjan televisiossa vuosittain Norjan kansallispäivänä.

Omien kokemusteni valossa Didnun tai paremminkin koko Leattanin seutu on erittäin altis koville keleille. Itse asiassa taitaa olla niin, että vain neljännes sille alueelle suuntautuneista reissuistani on sujunut suotuisassa säässä. Muistan kohdanneeni sillä seudulla norjalaisen ryhmän, joka kyseli apua lumimyrskyssä. Parkkipaikalta olivat lähteneet ja Lossulle menossa, mutta keli yllätti. Ryhmän varustus ja asenne olivat kuitenkin kunnossa, joten saatoin hyvillä mielin neuvoa heitä pistämään telttansa pystyyn siihen paikkaan.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3 ... 15, 16, 17  Seuraava

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 17
Siirry sivulle 1, 2, 3 ... 15, 16, 17  Seuraava
Siirry: