Vaellusturinat II

[TiMoKo]

Minulla oli vain yksi syy sille että aloitin keskustelun gps-laitteista.
Syy on se, että toivottavasti jokainen laitetta käyttävä tarkistaa, että sen asetukset on oikein ja se antaa sinulle oikeat koordinaatit.

Mikäli minä olisin ollut lähes toimintakyvytön keskellä metsää ja ilmoittanut tarkat koordinaatit oikeassa muodossa, niin minua olisi etsitty n. 300 m väärästä paikasta, ja vain sen vuoksi että yksi asetus oli väärin. Minua ei siinä tilanteessa paljoa auta se että itse tiedän missä minä olen.


Millaisia käsineratkaisuja käytätte talvivaelluksilla vaellusten aikana ja leiripaikoissa kovilla pakkasilla?
_________________
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/

[kepsilla]

[johtamaa]

Talvella käytän ainoastaan lapasia ja rukkasia. Niillä pärjää kelissä kuin kelissä. Lämpimällä kelillä pelkkä nahkarukkanen riittää. Minulla on reissussa mukana kahdet rukkaset ja useammat villapalaset. Hansikkaita käytän kesällä.
_________________
Jouni Ohtamaa

Videot: http://www.youtube.com/user/johtamaa
Kuvat: http://dy.fi/lqz
Viestit ja keskustelu: http://dy.fi/4m2

[Vaeltajat]

Kuinka selvitä ankarissa talven olosuhteissa vaelluksella?

Hyvillä ja tarkkaanmietityillä varusteilla, kokemuksiin ja ennakointiin perustuvilla ratkaisuilla ja hmm sopeutuvalla joukkopsykologialla

Uskallan heittää, vaikken niin kokenut talvivaeltaja olekaan. Reagointi on tärkeää niin kuin Reissu Pete sanoi. Olosuhteita ja vaeltajia koskeviin muutoksiin reagointi. Tai sopeutuminen, mitä sanaa nyt haluaa käyttää. Ja tämä on ehkä myös vaikein. Varusteiden tekninen vertailu ja käyttökokemukset saa jossain määrin selvitettyä kyllä etukäteen.

Kokemusta aina tietysti korostetaan, eli että kannattaa käydä lähiretkillä kokeilemassa ennen suurempia talvireissuja. Mutta se on kyllä totta ja se tuo myös minusta esiin sellaisia uusia ongelma-alueita mitä ei välttämättä osaa ajatella kun suunnittelee "paperilla" talvista retkeilyä ensimmäisiä kertoja. Omalta osaltani tällaisia ovat olleet mm. telttakankaan kutistuminen, ahkion suuri kitka kovalla pakkasella, lumensulatukseen vaadittava aika ja työ, jatkuvan energiantarpeen tärkeys, makuualustojen määrä ja ennen kaikkea ne oikein ajoitetut maltilliset ratkaisut/päätökset.

[TiMoKo]

[sahamies]

Mahdollisemman kotoisia kuusenpersauksia kannattaa katsella silläsillmällä pitkin matkaa, varsinkin siinä vaiheessa kun hämärä painaa päälle.
Yksin lliikuessa hätäleiriytymis-päätöksen teko on helpompaa kuin porukassa, Reissu Pete totesi tuolla saman asian. Kahdestaankin liikkuessa voi tulla tasapeli ja vahvempi(?) vie silloin voiton.

Lähdettiin vaimon kanssa Tsarmitunturin maisemiin -80 luvun alkupuolella, joulun ja uudenvuoden välipäivinä.
Auto jäi Mustolaan ja hyvä oli ensimmäisenä hämäränä päivänä hiihdellä hissukseen Susitalakselle.
Sinällään helppoa ja itselleni jo ennakkoon tuttua järvireittiä seuraten 15 km:n matka sinisessä hämärässä ja -28 asteen pakkasessa sujui mukavasti. Silloin ei alueella ollut muita teitä kuin Ivalo- Nellimö väli.
Aivan viimeisillä kilometreillä, jo melkoisen hämärässä iski itselleni epävarmuus kun majaa ei ala tulla näkyville vaikka olisi jo pitänyt.
Bongasin alaoksiltaan tuuhean Tsarmin kuusen ja ehdotin että eiköhän me levitetä tuohon laavukangas, tehdään tulet ja käydään makuupusseihin nukkumaan.
Sillä kertaa jäin ehdotukseni kanssa yksin ja kun hetken olimme vielä hiihtäneet pääsimme perille Susitalkseen.
Valmius varusteiden puoleen kallistaa päänsä missä ja milloin vain on vain järjestelykysymys.

[kepsilla]

[luuppi]

Just noin kuin johtamaa sanoo: Lämpimällä kelillä pelkkä nahkarukkanen riittää. Minulla on reissussa mukana kahdet rukkaset ja useammat villapalaset.
- villalapasten lisaksi toinen pari on paksumpi ja tekokuitua (Hestra; kolmisormisena villalapasta asteen verran katevampi. Ottaa sisaansa hoyrya niin paljon, etta tauon jalkeen rukkasen sisalla jaahileet kilisee, mutta parin minuutin paasta kokonaisuus on taas lammin)
- johonkin tarkempaan varkkaamiseen on lisaksi e3 kustantavat asentajan sormikkaat (Claes Ohlson) mukana. Eivat erista yhtaan, kastuvat,mutta Wind chill ei kuitenkaan tule suoraan iholle, jos nyt parissa minuutissa saa tehtya sen mihin on ryhtynyt

[kepsilla]

Viime kesän ensi tutustuminen UKK puistoon tapahtui extempore ilman karttaa ja kompassia.
Tosin 2 ssa älypuhelimessa kartat, reitti ja autiotuvat merkittynä. Reittisuunnitelmaa en noudattanut. Ensimmäisen kerran karttaGPS:ää tarvittiin jo Aittajärven tiellä.
Aika usein maastossa 1-5km välein oli tarve katsella karttaa puhelimesta, kun ei ollut
mielikuvaa kartasta. Toisen kerran reitin varmaan menisi ilman mitään apuvälinettä.
Pari kertaa polkuja seuratessa ajauduin 100-200 m reitiltä sivuun.
_________________
GPS vaeltaja

[Pepi]

Aikoinaan tein kaamosvaellukset ilman kulkuvaloa. Opettelin kartalta päivämatkan ennen liikkeelle lähtöä ja pidin suuntaa tuulen ja kinosten mukaan, kun kompassiakaan ei valotta nähnyt. Harvoin tuli ongelmia tai virheitä, mutta niistä muutamasta sitten riittäisikin juttua. Onneksi vaaran välttäminen ja virheen korjaus onnistui aina.

Vieläkään en pidä lamppua sytytettynä enkä vilkuile karttaa yhtä mittaa. Mutta valmius siihen on. Ja ennakkotutustumisesta on aina se hyöty, että on helpompi havahtua, jos jokin näyttää oudolta. Eikä sen yksityiskohdan erottamiseksi tarvitse kaivaa silmälaseja esiin. Harrastus- ja työtaustan takia karttamuistini täytyy olla tavallista parempi ja nuorempana pystyin hahmottamaan lähiympäristöä aika hyvin pelkän kuulon avulla.

Tutuissa paikoissa tietysti kuluu viikkokin niin, että karttaa ei tule vilkaisseeksi, jos päivänvaloa riittää. Eiväthän ihmiset yleensä käytä karttaa lähikaupassa käydessäänkään.

Noista voisi yleispäteviksi neuvoiksi tiivistää vaikkapa sen, että olennaiset piirteet ja tärkeät yksityiskohdat kannattaa opiskella aina kartasta etukäteen. Tutuissakin paikoissa on etukäteen hyvä palauttaa mieleen suunnitellun reitin maisemat, jotta vanhat muistikuvat eivät mene sekaisin. Moniko on kotipuolessa huomannut tulleensa sinänsä tuttuun paikkaan, mutta tarkoitus tällä kerralla olikin toisaalle?
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[luuppi]

Hamaranaon palautuminen kestaa aikansa "Vieläkään en pidä lamppua sytytettynä".

Mutta eikos ennen ollut kompasseissakin yhta hyvat neulat kuin rannekelloissa, eli hehkuivat pimeassa selvasti (ja kehalle oli merkitty myos paajakoviivat pisteina)
- tosin taidettiin panna myyntikieltoon jo hyvan tovin ennen EY-direktiiveja, sen verra villiksi meni geiger-mittari noiden kanssa?

[cranberry]

^^tuohon on helppo samaistua. Karttaa tulee kotioloissa luettua tulevia/mahdollisia reissuja silmälläpitäen aivankuin hyvää kirjaa.
Kuitenkin kartan ja kompassin lisäksi nykyisin olen ottanut mukaani OruxMapin. Tähän on ollut syynä turvallisuustekijät ja myös reissujen dokumentaatio. Eli dokumentaatio missä ja miten on kuljettu, missä "eksytty", mieleenpainuvimmat paikat. Ja tämä ilman data ja puhelinyhteyttä sekä ilman jatkuvaa kartan plaraamista.

Eli kiitokset myös täältä OruxMapsille ja Kepsille.

[Glottis]

[kepsilla]

[Savolainen]