Vaellusturinat II

[tst]

Illalla kosken äärellä leiripaikan nuotiolla kun on lämmintä, tyyntä ja näkyvyys on hyvä veden taakse laskevan auringon suuntaan ja ympärillä on 1,5 km korkeat tunturit. Nuotioharjus tai -taimen on syöty ja nautit kaffeplöröä tai rommitotia miedon vaniljan makuisen pikkusikarin kera kuikan huutoa kuunnellen! Ps. Vielä jos on pikkuisen tervastakin notskissa, se on siinä!

[dailymail]

[varg62]

Muuten hyvä, mutta uskollinen koira vieressä samaa näkymää katsellen valppaana.

[tst]

^Tuo mainitsemani hetki on aivan kliimaksi, toki paljon vaatimattomampikin kelpaa.

[kaptu]

Suurin hetkeni oli Lemmenjoella, telttayö lähellä Morgamojan Kultalaa, juhanniksena 1983, kun sain tummanpuhuvan rommipulloni kanssa viettää yötöntä yötä hämyisällä nuotiopaikalla, emäntäni lepäillessä teltan siimeksissä, tiineenä esikoistyttöämme vartomassa

[TREKKING]

Vaellus alkaa totaalisesti siitä hetkestä, kun auto lähtee pihasta kohti pohjoista, kaikki sitä edeltävä on vain esileikkiä, varusteiden hiplausta.
Hetki hetkeltä tunnelma kohoaa, ja jossain vaiheessa sitten saavuttaa huippunsa, kunnes pikkuhiljaa alkaa miettimään että milloinkahan sitä lähtis kotiin tekemään uudet eväät.

[Nelisen viikkoa (toivottavasti) enää siihen hetkeen kun saa päästää pollet irti. ]
_________________
Kyllä Siperia opettaa!

[Ursus]

Tauot ja ruokalut sekä kahvituokiot ovat hienoja hetkiä yhdessä iltaleirissä lepäilyn kera. Huiputtaminen ei ole minulle mikään must, mutta jos ylös kiipeän on kannattanut viipyä ja istua rauhassa katsoen sinertäviin metsiin ja ajatella sinisiä ajatuksia. Meloessa niitä saa ajatella leirissä veden pinnan äärellä. Näin keväällä on hienoa kuunnella lintujen ääniä aamuyöstä herätessä ja vielä aamullakin.
Onhan noita onenhetkiä, kun vain maltaa jättää kiireen ja nauttia kustakin ohikiitävästä tuokiosta. Kilometrien nieleminen suoritusmielessä kuuluu nuoremmille, joille en sitä silti suosittele.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[rautu]

Päivän kävelyn jälkeen, kun teltta on pystytetty ja notski sytytetty, parin ensimmäisen ryypyn jälkeen , kun lihakset alkavat rentoutua.
_________________

Ei oo häränpäivää!!

[amatööri]

Onnenhetki vaelluksella.

Monta kertaa koettu.Se on siinä.
_________________
-Umpikännissä kaikki näyttääkin niin selvältä-

[tekstiiliurheilija]

On hienoa herätä aamuvarhaisella, kun on tulossa aurinkoinen päivä. Valo on kaunis ja lämminsävyinen ja tulee kivoja kuvia. Vesistöjen äärellä on joskus upea aamu-usva (esim. Karhunkierroksella Kiutakönkäällä), tai järvi on tyyni ja tunturit heijastuvat siihen (esim. Tsahkaljärvellä ja Kalottireitin järvillä, kuten Saarijärvellä).
_________________
Tyyli ennen kaikkea!

[Heikki]

Jonkinlaisen onnenhetken koin muutama vuosi sitten Raja-Joosepin ja Moskun pihapiireissä.
Olisi niissä molemmissa viipynyt pitempäänkin.

[TiMoKo]

Voisiko tyytyväisempää vaeltajaa enää mistään löytää?
Roni vetäisee vaelluspäivän päätteeksi piipusta makoiset savut ja nauttii elämästä
_________________
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/

[Hobelf]

_________________
Niin lähelle jumaluutta kuin mahdollista, eikä lähemmäs -buddhalainen sanonta

[Tunnelivaeltaja]

Illalla makuupussiin kömpiessä fyysisesti rankan mutta antoisan vaelluspäivän jälkeen -- varsinkin jos pussi on kuiva ja alusta vähäkivinen.

Hienoimmat onnenhetket liittyvät kuitenkin siihen itseensä, vaeltamiseen. Kun vaativa reitinvalinta onnistuu ja palkitsee odotettuakin hienommilla maisemilla (esim. rinkkojen kuljetus Mårma-massiivin läpi Bieggariehppin kautta v. 2013). Kun vuosikausia mielessä olleelle tunturinhuipulle lopultakin pääsee (Suliskongenilla v. 2009 täydellisessä säässä: tyyntä, aurinkoista ja +10 C). Kun pitkä vaellus saavuttaa toivotun kliimaksinsa (Knivskjelloddenilla lämpimänä kesäyönä heinäkuussa 2000, keskiyön auringon paistaessa pilvien lomasta). Tällaisia "kultaisia päiviä" mahtuu vaellukseen korkeintaan yksi tai kaksi, aina ei ensimmäistäkään.

Sitten on niitäkin kokemuksia, joiden muisteleminen lisää onnellisuutta vuosia jälkikäteen, muttei niinkään tapahtumahetkellä.

[Hanu]

Onnenhetkiä on tietysti paljon, mutta oma suosikkini on maata tunturin päällä tai liki päällä ja katsella poutapilviä taivaalla ja taustalla lisää tuntureita. Esim. Tiyhtelmäkurun päällä on hyvä paikka moiseen. Tosin siellä saattaa olla muitakin.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....