Vaellusturinat II
https://www.vaeltajankauppa.fi/
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Itäkairan historiaa
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3 ... 23, 24, 25, 26  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
13.11.2017 17:33


Viestejä: 3714
Niin tuo Ikä-Alpi taisi muistella. Hänen pyytämänsä ukkometso, keturautoihin jäänyt, komeilee täytettynä jälkipolvien seinällä monen muun metsäneläimen kera.

Sikäli kuin oikein muistan ja olen kuullut, niin Ikä-Alpin aikoinakin kanalintukannat vaihtelivat melkoisesti. Tottakai metsien käsittelyllä nykymitassa on vaikutuksensa, mutta taisi ne silloin uitonkin aikaan saada syyt niskoillensa. Samoin vähän jokapaikkaan saapuneet tiet aiheuttavat rauhattomuutta ja siinä ohessa varsinaisille metsästäjille vierain keinoin saalista. Pienikaliperinen luotiase äänenvaimentajan kera on harmittavan tehokas. Rajavartijat hiukan katselevat kulkijoiden perään jo ennen linnustuksen aloitusta. Minultakin on tiedusteltu mahdollisia näkemiäni tai kuulemiani laittomaan pyyntiin liittyviä tapahtumia.
Ketkä sitä sitten tekevät, niin en tiedä, enkä ole nähnyt, mutta saattaa tapahtua. Joskus näitä riekkojakin on ollut autoni edessä ja takana Tulppioon päin mennessäni, kun olen varoen edennyt. Metsoja tienpenkoilla ja jokivarsilla hyvinkin vaihtelevassa määrin. Liessijoen varsillakin metsoja oli muuan vuosi sitten runsaasti. Mustat kukot mennä rytistelivät kakkos kolmos kehitysluokan männiköissä. Samoin poikueita kohtaa joinain vuosina useampia. Sitten välillä tuntuu ettei niitä ole missään.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mettäantero
13.11.2017 17:37


Viestejä: 2049
Eräkulkuri kirjoitti:
Ikä-Alpi muisteli, että ennen muinoin Värriön kairasta ammuttiin mettälintuja niin paljon, että niitä kannettiin kylille säkkikaupalla. Nyt ovat havulinnut huvenneet lähes olemattomiin. Kertoo kait sekin jotain Värriöjoen metsien nykytilasta ja mettäautoteitä siellä kyllä riittää.


Noinhan siellä on käsittääkseni todella käynyt. Eikö tuo syntynyt tilanne ole juuri todiste siitä edellä kirjoitetussa yhdessä kannanotossa mainitusta "huonosta omaisuuden hoidosta". Wink

Värriöjoen sivujokien latvahaarat ulottuvat mm. Hirvikaltionaavalla lähelle Tulppiojoen sivupurojen latvahaaroja. Tulppion alueelta löytyy UNEP:n sivuilta sateliittikuvat vuosilta 1987 ja 2002. Kuvia katsellessa voikin havaita, että Itäkairan metsämaisemassa on tapahtunut melkoinen muutos tuonkin 15 vuoden aikana.
Uudemmasta kuvasta näkyy selvästi nykyisten suojeltujen alueiden rajat.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
13.11.2017 17:46


Viestejä: 6750
Eipä näytä hakattavaa riittävän enää ainakaan tuolla suunnalla.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräkulkuri
13.11.2017 18:13


Viestejä: 2265
mettäantero kirjoitti:
Tulppion alueelta löytyy UNEP:n sivuilta sateliittikuvat vuosilta 1987 ja 2002. Kuvia katsellessa voikin havaita, että Itäkairan metsämaisemassa on tapahtunut melkoinen muutos tuonkin 15 vuoden aikana.
Uudemmasta kuvasta näkyy selvästi nykyisten suojeltujen alueiden rajat.


Ohoh! Kylläpä näyttää ilmakuvissa pahalta, pahemmalta kuin mitä maastossa kulkiessa osaisi arvioidakaan.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
13.11.2017 18:22


Viestejä: 3714
Ursus kirjoitti:
Eipä näytä hakattavaa riittävän enää ainakaan tuolla suunnalla.


On siellä hakattavaakin, mutta toki runsaasti näitä taimikoita ja nuoria kasvavia metsiä. Ne ikääntyneet kasvunsa lopettaneet metsät ovat hävinneet, mutta olisiko parempi jos nuo männiköt olisivat pikkuhiljaa kuihtuneet pystyyn. Se ainakin kertoisi huonosta omaisuuden hoidosta. Alue ei ole varsinaista turismin kohde, vaan talousmetsiä, jotka on valjastettu tuottamaan puuta kansantalouden rattaisiin. Nämä hienot nevat ja muut vähäpuustoiset suot ovat edelleen luonnon tilaisia ja käytössämme. Kansalaisen Karttapaikasta tai Retkikartasta kun haet seudun esille ja siitä suurentelet ilmakuvan, sekä siirtelet hiukan muuallekin kuin näitä provoksi tarkoitettuja kohteita, niin metsää löytyy. Joka neliökilometriä ikääntynyttä metsää ei ole tarkoituksenmukaista museoida, vaan hoitometsiä käsitellä ja suojeltujen antaa olla.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
13.11.2017 18:36


Viestejä: 3714
Eräkulkuri kirjoitti:
mettäantero kirjoitti:
Tulppion alueelta löytyy UNEP:n sivuilta sateliittikuvat vuosilta 1987 ja 2002. Kuvia katsellessa voikin havaita, että Itäkairan metsämaisemassa on tapahtunut melkoinen muutos tuonkin 15 vuoden aikana.
Uudemmasta kuvasta näkyy selvästi nykyisten suojeltujen alueiden rajat.


Ohoh! Kylläpä näyttää ilmakuvissa pahalta, pahemmalta kuin mitä maastossa kulkiessa osaisi arvioidakaan.


Näköjään Metsähallituksessakin on huomattu, miltä tasolta maisemia pääosin katsellaan.
Harmihan se tietysti on, kun nämä helppokulkuiset vaarojen rinteet käsitellään. Mutta onneksi kulkupaikkoja voi vaihtaa toisiin mieluisempiin.

Mitenkään ottamatta Metsähallituksen tavoitteisiin kantaa, niin aika monta puukuormaa Värriönjoen ja Tulppioon menevät tiet ovat vuosittain nähneet. Säästöt on nyt kelkottu pois.
Metsätalousihmisen silmin katsoen Metsähallitus on käsitellyt oikein näitä pääosin männiköitä. Kaikkea pohjaa ei istutella, eikä muokata voimakkaasti, vaan käytetään myös luontaista uudistamista. Onko sitten äestyksen yhteydessä myös kylvetty, sitä en tiedä, mutta täytyy katsoa tulevana kesänä sillä silmällä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
13.11.2017 21:07


Viestejä: 6750
Vanhojen kaistalehakkuiden jäljiltä jääneet pusikoituneet hakatut kaistat ovat jääneet Metsähallitukselta Lapissa monin paikoin hoitamatta. Miksi hoitaisivat uudempiakaan hakkuualueitana sen paremmin, kun tuotto ei näy seuraavana vuonna viivan alla. Metsäalan ammattilainen sanoi toistakymmentä vuotta takaperin Lapissa kulkiessamme, että yksityisen jättäessä metsänsä hakkuiden jälkeen tuohon malliin, hän joutuisi syytteeseen metsän hävittämisestä ja uudistamisvelvoitteen täyttämättä jättämisestä. Kun eläköitynyt metsäalan ammattilainen sanoo noin, uskon häntä.
Ja se vielä sapettaa, että tiheäsyistä pohjoisen puuta on viety sellukattiloihin - olisi edes tehty ikkunan karmia tai huonekaluja.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
13.11.2017 21:41


Viestejä: 3714
Sanos muuta, mutta kun niitä ikkunoitakin on kovin rajallinen määrä.

Tuo kuleskelemani alue ei ole tuottanut kovin paljoa raivuupuuta, mutta muualla saattaa olla toisin.

Kukahan, aiemmin arvostellut jatkoi hakattavan tyylistä, meille niin kovin arkaa asiaa.

Edit: Tuo Metsähallituksen esiin tullut hakkuidensa jälkeinen hoitamattomuus on minulle outo asia. Onko sitten eri hoitoalueilla eroja, vai mistä on kyse. Omat kulkuni ja havaintoni keskittyvät vain pieneen osaan Lappia.
Samoin monia ihmetyttää, että miksi Lapin tiheäsyistä puuta menee selluksi, mutta laatuvaatimukset ja markkinat määrittelevät sen. Lähinaapurissamme Virossa sahataan jopa metrisiä pöllejä, mutta osoite on mm. Saksan kuormalavatarpeet. Lapin puu, vaikka se on tiheäsyistä, niin ei ole välttämättä sahapuun laadut täyttävää.
Nyt meni hakattavan puolelle, mutta perustellusti.


Viimeinen muokkaaja, honkamukka pvm 13.11.2017 22:40, muokattu 1 kertaa
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Hanu
13.11.2017 21:46


Viestejä: 2245
Muistaakseni Metsähallitusta joskus viimeisen kahdenkymmenen vuoden sisään kovisteltiinkin pohjoisessa uudistamisista. Siis metsälain valvoja Metsäkeskus. Evollakin katselin joskus Metsähallituksen metsänhoitoa ymmärtämättä sitä.

Selluksi puu menee sahaamisen sijaan, jos puu ei täytä sahan laatuvaatimusta. Ei vika ole Metsähallituksen eikä muun metsänomistajan. Pelkkää sahausta harjoittavalla yhtiöllä perustenee aidosti sahaamisen bisneslogiikkaan. Sellunkeittäjille ja paperin tekijöille sahaaminen taitaa olla lähinnä keino hankkia puuta noihin ensin mainittuihin rahahommiin.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
rastigaissa
13.11.2017 23:22


Viestejä: 307
mettäantero kirjoitti:
Upeaa kuvaa tosiaan hienoista maisemista tuolla edellä linkkaamallani dronevideolla Honkamukkan seutuvilta.

Tässä taas Karttapaikasta Itäkairan ilmakuvaa vähän Honkamukkaa ylempää Värriöjoen varsilta. Mahtaneeko olla metsävaltion tontilta?


Siinä on Siuru, Kaavapajanmaa, Siuruselkä, Siuruvaara, Ilmavaara, jne.
Tie vie itään Jäkäläharjuun ja toinen pohjoiseen
Joitakin luontaiselinkeinotilojen palstoja, yhdessä taitaa olla puutakin pystyssä
Värriön varressa vapaa-ajan asumuksia
muutoin pääasiassa valtion talousmetsää

Vdeo käy myös Sompiovaarassa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mettäantero
14.11.2017 9:30


Viestejä: 2049
^Juuri noin. Pääosin ovat valtion maata ja yksityisten alueet näkyykin "suorakaiteina" kiinteistörajojen perusteella karttapaikassa. Ne vaikuttavatkin olevan ilmakuvan perusteella hieman puustoisempia.

Tehokkaasti on tuon Honkamukkan lähistön Sompiovaarankin metsämaisema kaluttu.
Dronekuvassakin näkyvä rakkakivikko tosin on säästynyt. Linkattu ilmakuva alla on rajattu Maanmittauslaitoksen karttapaikasta.


Naps... ja kuva suurenee...

Onneksi kuitenkin hieman etäämmällä Kosterjoen kainalossa olevat Koukkutunturin ja Vaskivaaran alueet lopulta säästyivät... muut metsäthän tuolta Maltion puiston pohjoislaidalta onkin jo lähes tyystin hakattu.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
14.11.2017 13:55


Viestejä: 3714
Olen aika hyvin kolunnut nuo Metsähallituksen maat sielläpäin, enkä ole sirppihallaa juurikaan todennut näissä hakkuissa. Eli kypsiä metsiä ovat hakanneet. Tietty, kyllä ne jo hiukan keloontuneet männiköt silmälle olisi sopineet paremmin, mutta uutta tuotosta lykkäävät.
Yksityiset ovat hyödyntäneet jokivarsia myymällä tontteja, onko se sitten hakkuuttamista parempi.
Etelässäkin kokeiltiin uudistamista kaistalehakkuin, mutta huonoin tuloksin. Liekö Metsähallituksellakin samanlaista toiveajattelua.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mettäantero
14.11.2017 17:53


Viestejä: 2049
^Tulipa tuosta "Metsähallituksen maat aika hyvin sielläpäin kolunneesta" nimimerkistä mieleen toinenkin Vanajaveden kesäasukas, nimittäin isovanhempiensa omistamassa Kariniemen kartanossa lapsuutensa kesiä viettänyt Pentti Linkola. Linkolan tiedetään aloittaneen lapinretkeilynsä juuri Värriöjoen ja Värriötunturin maisemissa. Tosin ei autolla metsäteitä ajellen, vaan pyöräillen, soutaen ja patikoiden.

Täällä vaellusnetissäkin usein mainittu Pentti Linkola teki ensimmäisen lapinmatkansa kesällä 1957 juuri Itäkairaan. Tuo toista kuukautta kestänyt ”suuri Pohjolan matka” suuntautui ensin junalla Kemijärvelle ja sieltä sitten polkupyörällä Savukoskelle ja Marttiin, tavoitteena syrjäinen Värriötunturin alue. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nykypäivänäkin ”varteenotettavana” pidettävä luonnontutkija, joka tuolla alueella on käynyt tekemässä havaintoja.

Martin kylästä hänen oli tarkoitus vuokrata vene, mutta alkukesän kalastussesonki oli juuri menossa ja siksi ainuttakaan venettä ei ollut vapaana. Hän kirjoitti retkestään mm. veljelleen Martille, että linnunpesien löytäminen oli alueella käsittämättömän helppoa. Mihin hän istuutuikin, oli vieressä pesä munineen tai poikasineen. Lintujen määrän hän arveli jopa viisinkertaiseksi Etelä-Suomeen verrattuna.

Lopulta Linkola tuli Värriöjoen rannalla Alpi Ikäheimon taloon ja tämä vuokrasi hänelle veneen. Alpista täällä on jo keskusteltukin aikaisemminkin ja hänestä voi lukea tarkemmin Arto Paasilinnan kirjasta ”Karhunkaataja Ikä-Alpi”. Alpi oli mm. todennut Linkolalle, että hän ei reissullaan tulisi näkemään karhua mutta karhut kyllä näkevät koko ajan hänet. Linkola souti Värriöjokea ylävirtaan kalastellen samalla harreja ja tammukoita. Värriötunturissa hän tapasi Ollilan veljekset, jotka olivat ilmeisesti karhunpyynnissä.

Tyhjin käsin ei Linkolakaan palannut ”sadunhohtoisen Sallan harhailultaan”, sillä hän mm. rengasti muiden lintujen ohella vastakuoriutuneen pikkukuovin, joka myöhemmin löytyi kuolleena Kanariansaarilta. Venettä palauttaessaan Ikä-Alpin poika vielä näytti Linkolalle hiirihaukan pesän. Varmasti noistakin Pentti Linkolan retken taatusti pilkuntarkoista muistiinpanoista löytyisi kiinnostavaa ja arvokasta tietoa Värriön alueen luonnon tilasta tuolloin. Maininta Linkolan matkasta Itäkairaan löytyy puolestaan uudesta Riitta Kylänpään kirjasta ”Pentti Linkola – ihminen ja legenda”.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Itäkairan historiaa
matti-ukki
14.11.2017 18:45


Viestejä: 57
Arto Paasilinnan yhteyttä Honkamukan Vatasiin on usein pohdittu. Vatasen nimihän esiintyy Paasilinnan kirjoissa Karhunkaataja Ikä-Alpi ja Jäniksen vuosi, lisäksi Paasilinnan aiheeseen perustuu kertomus Nataliasta-lehmästä, joka sekin tapahtui Honkamukassa. Raimo Vatanen on kertonut Natalian taustasta näin:
"Elettiin 1950-luvun puoliväliä. Lapin valoisat kesäyöt olivat hiljalleen muuttuneet syksyn pimeneviksi illoiksi. Kaukana kaikesta, itärajan tuntumassa Honkamukan tilalla emäntä Laila Vatanen oli saanut iltalypsyt tehtyä ja touhuili askareitaan keittiössä. Miesväki - isäntä Nestori poikiensa Raimon ja Veikon kanssa - oli ties monettako viikkoa jo kaukana Puojiselän suunnalla metsätöissä. Jokin tumma hahmo liikkui pellolla. Laila pysähtyi katsomaan ikkunaan, hirvikö siellä uskaltautuu näin lähelle asumusta. Iso se ainakin oli, ja hyvin tumma. Eläin jatkoi kulkuaan kohti kartanoa ja silloin Lailankin katse tarkentui: se on lehmä! Herranen aika. Mistä se tänne tupsahti keskelle korpea.Toden totta, se oli lehmä! Ja sillä oli pitkä kettinki kaulassa. Kettinkikin oudon näköinen, erilainen kuin kotona. Ihme ettei eläin ollut tarttunut mihinkään tuon riimunsa kanssa. Mutta siinä se oli ja ilta pitkällä. Ei auttanut muu kuin viedä eläin navettaan omien seuraan, ettei se jää ulos kylmään ja petojen armoille.

Seuraavina päivinä eläimen alkuperää alettiin selvittämään. Siinä menikin aikaa. Selvitystöissä taisivat olla niin nimismies kuin jokunen valtionvirkamieskin. Nestori ja pojat ehtivät kahdestikin käydä lomilla savotasta ennen kuin lehmälle löydettiin omistaja. Selvisi, että eläin oli tullut Neuvostoliitosta, kulkenut pitkän matkan läpi korpien ja etsiytynyt sitten ensimmäiseen asumukseen, minkä Suomen puolelta löysi. Se oli loikkari! Luvatta rajan ylittänyt, ilman passia ja viisumia, ilman rajamuodollisuuksia noin vain omin luvin länteen lähtenyt loikkari. Ja nyt se oli Vatasen navetassa lehmänä lehmien seurassa, ulkomuodoltaan suomalaisista lajitovereistaan erottuen tosin, mutta lehmänä kuitenkin ja täysin tietämättömänä siitä kaikesta kohusta ja kohkaamisesta, minkä sen tulo Suomeen oli aiheuttanut. Tuli sekin päivä, että Vatasen pihapiiriin saapuivat rajamiehet. Lehmä piti palauttaa kotimaahansa, niinolivat viranomaiset päättäneet. Lehmä kuljetettiin Honkamukasta maantienvarteen, lastattiin autoon ja matka kohti kotia, kohti Neuvostoliittoa saattoi alkaa. Tuosta mustasta lehmästä jäi Suomeen vain tarina, joka sekin kohta meinasi unohtua. Arki palasi uomiinsa myös Vatasen pirtissä yhtä huolehdittavaa vähempänä."
* * *
Tarina mustasta lehmästä jäi kuitenkin elämään. Kirjailija Arto Paasilinna höysti tarinan lehmästä omine paasilinnalaisine, osin mahdottomilta tuntuvine juonenkäänteineen. Matti Kassila muokkasi tarinasta elokuvan käsikirjoituksen ja ohjasi siitä komedian, joka sai nimekseen Natalia. Elokuvan ensi-ilta oli 14.12.1979.

En mene takuuseen tarinan todenperäisyydestä kaikilta osin. Mutta joka tapauksessa Paasilinna liikkui paljon Värriöjoen varsilla, hänen ensimmäinen vaimonsakin oli Martista. Tälläkin tavalla Honkamukkaan liittyy monenlaista Itäkairan historiaa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
rastigaissa
14.11.2017 18:47


Viestejä: 307
mettäantero kirjoitti:
^Juuri noin. Pääosin ovat valtion maata ja yksityisten alueet näkyykin "suorakaiteina" kiinteistörajojen perusteella karttapaikassa. Ne vaikuttavatkin olevan ilmakuvan perusteella hieman puustoisempia.


Pahimpaan himoon voit tarkastella alueiden rajauksia myös Maanmittauslaitoksen sivulla
http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/palvelut/selvita-kiinteistotunnus
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3 ... 23, 24, 25, 26  Seuraava

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Historiaa TREKKING Lapin historia 0 13.05.2018 16:04 Katso viimeisin viesti
Itäkairan talkoot 2017 johtamaa Lappi 92 15.01.2017 12:36 Katso viimeisin viesti
Apua Itäkairan kämppien kunnostukseen johtamaa Lappi 82 21.07.2016 13:16 Katso viimeisin viesti
Historiaa TREKKING Kameran kanssa vaelluksella... 18 15.11.2015 12:44 Katso viimeisin viesti
Osprey rinkkojen historiaa yms. p.kivela Kesävaellusvarusteet 0 18.12.2014 13:35 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 24 Yht. 26
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3 ... 23, 24, 25, 26  Seuraava
Siirry: