Vaellusturinat II

[miki]

Kertokaa eläinten/lintujen kohtaamisista luonnossa.
Kerron yhden v.2007 syksyltä.Läksin sateisena ja sumuisena aamuna liikkeelle koidanvaaran laavulta joka sijaitsee koitajoen varrella Ilomantsin Hattuvaarassa.
Hetken käveltyä metsäautotietä poikkesin metsään ajatuksena mennä jokirantaa pitkin verkkoputaan autiotuvalle.erään kumpareen takana näin jotain liikettä,laskeuduin kyykkyyn ja seurailin kumpareelle.Hetkenpäästä kumpareentakaa nousi karhu ja tonki maasta jotain kaikessa rauhassa.Pääsin seuraamaan karhun liikkeitä aitiopaikalta n.puolen minuutin verran.
Sitten karhu nosti päänsä ja sai vainun minusta.
Karhun pakolaukka oli mahtava.Lunta oli hiukan satanut yöllä joten jäljet näkyi hyvin.
seurailin jälkiä muutamia satojametrejä ja laukka jäljet vaan jatkui.
kohtaaminen oli mieleenpainuva.

[vaari]

Ja jos minä olisin sattunut sinun sijastasi paikalle, olisi karhu katsellut lumessa olevia pakolaukan jälkiä kateellisena.

[Napakettu]

Samanlaiset karhun pakolaukan jäljet olen nähnyt Kilpisjärvellä kun erään Valtion laitoksen siivooja kohtasi karhun Saksantiellä...

Lintumiehenä itseä on sykähdyttänyt nälkäinen hiiripöllö joka suostui syömään kädestä kun oli riittävä nälkä, ja se maakotka joka istui tulille kun nuorena miehenä metsää istutin..ja kun Kuonnarilla piekana ja tunturihaukka katsoi kumpi on kumpi...

[Ursus]

Kalasääski eli sääksi ei tykännyt joutsenen ylilennosta pesällään ja lähti joutsenen perään tehden syöksyjä hävittäjälentokoneen tavoin. Joutsen teki jyrkähkön syöksyn saaden sillä lisää vauhtia ja eroa takaa-ajajaan. Sen jälkeen se korjasi lentoradan alkuperäiseksi.
Jäi mietityttämään mitä se sääksi arveli joutsenen pesältään hakevan.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[Kiiski]

Sallijoen länsiranta Lemmenjoella, syyskuun lopussa. Tihkuinen, harmaa, kolea päivä. Tuuli idästä. Joki virtaili hieman kohisten. Kaikki nämä asiat taisivat mahdollistaa tämän kokemuksen, tuuriin yhdistettynä.

Hyvä leiripaikka siitä löytyi, ja olin laskenut juuri kamppeet joen yläpenkereelle ja katsastelin tarkemmin mihin telttaa kävisi virittelemään.

Siinä patsastellessa joen toiselta puolelta alkaa kuulua melkoinen ryske. Ja ääntä joka kuulosti agressiiviselta murahtelulta. Kaipa sitä on karhulla rajaseutujen vesaa sen verran peloteltu, että ensimmäisenä tuli mieleen juuri se, karhu.

Mutta ei. Ensin joen yli tulla jolkottaa naarashirvi. Pysähtyy korkeintaan kymmenen metrin päähän, huomaamatta minua. Tuijottaa tulosuuntaansa - josta murisija, kauhian kokoisella kruunulla varustettu, ilmeisen kiimainen uroshirvi rynnisti korskuen paikalle. Jäi katsomaan morsiotaan.

Minä siinä hölmistyneenä tuijotin, säikähtyneenäkin. Taisin liikahtaa jolloin huomasivat minut. Emäntä pyrähti karkuun, isäntä jäi tuijottamaan minua. Tuntui pitkältä hetkeltä, sitten se lähti päätään ravistaen vastakkaiseen suuntaan, takaisin Sallijoen yli.

Tuolla kertaa isännällä taisi jäädä saamatta. Minä sain, lähtemättömän muiston. Vaikka eihän tämä nyt kai mitään niin erikoista olekaan...
_________________
Väärinvaeltaja

[Tarpoja]

Tapahtui niinkin arkisessa paikassa kuin kesämökillä Lohjalla: siinä 12-15 -vuotiaana olin hakemassa aamulla lehteä postilaatikosta, matkaa mökiltä laatikolle oli vajaa kilometri. Omiin ajatuksiini vaipuneena kävelen tietä, kun yhtä-äkkiä mutkan takaa tulee mäyrä vastaan. Pysähdymme molemmat ja tuijotamme toisiamme kymmenisen sekunttia, sitten itse väistän tienlaitaan päästääkseni mäyrän ohi. Mäyrä kuitenkin kääntyy ja pakenee todella nopeasti. Nuorena poikana tuntui huvittavalta että myös mäyrä käytti samaa tietä, ja ilmeisesti oli "omissa maailmoissaan" kun niinkin lähellä toisiamme osuimme.

edit. kirjoitusvirhe

[omat polut]

Poikasena törmättiin hirvenvasaan, puskasta ryntäsi raivostunut hirviemo kertakaikkisen hyytävästi mölisten, seuraavat pari tuntia kului puun oksalla pelätessä, tappamisen meiningistä ei ollut epäilystä, jäi vahvana mieleen.

[Napakettu]

Taitaa tuo jälkikasvustaan huolestunut hirviemo olla Suomen luonnon vaarallisin eläin. Minuakin on kerran tuplavasojen kanssa viiden metrin päästä ohi mennessään mulkaissut siihen malliin että polkisko tuon käppänän jänkhän.

Nykyään tuosta pitäisi kai antaa valtakunnallinen hätätiedote.

[miki]

Tapahtui itä suomessa kaltimonjärvellä sijaitsevassa saaressa joskus parikytvuotta sitten.
Lehtopöllö? oli tehny pesänsä vanhaan telkänpönttöön josta oli katto pudonnut pois.
Taas kerran kun menin katsomaan sinne saareen niin poikaset oli jo lentokykyisiä ja istuivat puussa.Emo uhkaili ja teki pieniä syöksyjä kohti.Poikaset pelästyi minua ja lähtivät lentämään saaresta pois,mutta kuinka ollakkaan eivät jaksaneet lentää manterelle n.150m.Putosivat veteen ja minä soutaen pelastamaan poikasia.
Sain ne nostettua veneeseen,mutta poikaset ja emo oli mulle vihasia.
emo teki syöksyjä ilmasta ja poikaset naksutti ja hyppivät jalkoja vasten.
Huono oli soutaa kun sai varoo päätään ilmasta tulevaa hyökkäystä ja torjua jaloilla venestä tulevia nokan iskuja.Mutta poikaset pääsi onnellisesti takaisin saareen.
opetus oli että antaa lintujen pesiä rauhassa.

[Joonas Frisk]

Eilisaamuna mustikkaan menessäni polulla tuli vastaa minkki sammakkoa suussaan roikottaen. Oli kai viemässä sitä poikasilleen tai sit torille.
Pudottauduin kontilleni, kuten usein eläimen kohdatessani. Kaveri tuli parin metrin päähän minusta ja kiersi sit varvukon kautta ohitseni. Nousin ylös ja jatkoin kohti marikkoa.

- Vinkkinä, kun näette jonkun eläimen, johon haluatte lähempää kontaktii, niin nöyrtykää sattuman edessä ja laskeutukaa nelinkontin. Nollaatte eläimen vaiston varoa kaksijalkaista petoa.
_________________
http://joonasf.blogspot.fi/

[tupsukorva]

Näin huuhkajan, joka lähti kuusesta orava yhden kynnen varassa roikkuen. Tuli mieleen äiti, joka vie ruokaa muovikassissa lapsilleen.
Lehtopöllö poikueen olen myös nähnyt monasti istumassa samalla oksalla. Istuvat kuin kanat orrella vaan kovin ovat pörröisiä. Kun emo havaitsee alhaalla minut se naukuu. Silloin poikaset pakenevat joka suuntaan eri puihin ja ovat ihan hiirenhiljaa. Minäkin jähmetyn enkä liiku moneen minuuttiin. Emo kutsuu poikasia naukumalla usean minuutin hiljaisuuden jälkeen, -vaara ohi. Silloin poikaset lentävät taas istumaan samalle oksalle. Lehtoipöllö on yöpöllö, sitä voi havinnoida vain pimeässä, kun se on aktiivisin.
_________________
Kävelemässä/ hiitänmässä on hyvä olla, ei ole väliä, missä kun vain on luonnon keskellä.

[Stiggy]

Tänään lähdin töistä, ennen liikkeelle lähtöä avasin auton ikkunan. Kaaliperhonen lensi sisälle ja istuutui apukuskin penkillä olevan lippikseni päälle. Ajoin noin 25 kilometriä mökillemme, perillä avasin taas ikkunan, samalla perhonen lensi ulos.

[Kuukkeli]

Kauan sitten olin pitkällä käyelyllä kotiseudun soilla. Lunta oli marraskuussa ehkä 10cm ja lisää tuli koko ajan hienona ja tiheänä "jauhesateena". Lumi vaimensi askeletteni äänet.
Näkyvyys oli huono. Saavuin metsäsaarekkeeseen ja seisahduin hetkeksi. Äkkiä oikealta kävellä lompsii suuri hirvilehmä, selvästi ajatuksissaan. Olen tuulen alapuolella ja hirvi kävelee alle 10 mertrin päästä ohitseni. Sen selkä on "jauhelumen" peitossa. Jähmetyn paikoilleni, vain silmämunat liikkuvat Hirvi ei huomaa minua ollenkaan.
Mahtava hetki, joka jäi lähtemättömästi mieleeni
----------------------------------------------------------------------------------
Perisoreus Infaustus
www.Aihki.piczo.com (lista vaelluksistani lisätty kuvasivuille)

[Nilakka]

Penskana olin joskus 70-luvun alkupuolella kasvatusvanhempien kanssa kalastelemassa Hiidenportin alueella.
Lähinnä uisteltiin veneellä.
Taisi olla ihan viikonloppureissu. asuttiinkin suht lähellä; Kajaanissa.

Päivä siinä soudeltiin ja illaksi sitten leiriydyttiin lahdenpoukamaan.
Perattiin kalat ja paisteltiin.
Ennen puolta yötä saapasteli leiriin metsänvartija ja kertoili aluella liikkuvan karhun.
Jatkoi samaan hengenvetoon,ettei siitä tarvi välittää kun se on semmonen marjaskarhu vaan.
Kalat oli sitten syöty ja mentiin maate.
Meillä oli kaksi kupolitelttaa rantatöyryn takana. ja kuten joskus käy,piti yöllä käydä pissalla.
Siinä kyykkiessä ihmetytti rannalta kuuluva veden loiske kun muuten oli aika tyyntä.

Housut ylös ja katsomaan.
Nousin siihen töyräälle ja siellähän oli karhu,peppu minuun päin.
Ensimmäinen ajatus oli että onpas se pieni.
Karhu kai kuuli minut ja nousi takajaloilleen,kääntäen päänsä oikean olkapään yli minua katsomaan.
Mörähti jotakin ja lähti sitten samassa laukkomaan rantaa minusta poispäin,onneksi.

Meikä seisoi haavi auki hetken ja sitten hyökkäsin tietysti teltoille kiljuen että: "Karhukarhu...".
Muut uskoi vasta kun näkivät hiekkaan jääneet komeat laukkomisjäljet.

Hieno kokemus oli se.

Kerran olen Pietarsaaressa joutunut hirven hyökkäyksen kohteeksi,oli tehnyt vasan siihen metsikköön.
Lopetettiin kuulema myöhemmin,koska stressaantui niin paljon,että hyökkäili jokaisen päälle joka lähistöllä liikkui.
Itse selvisin väistelemällä puiden taakse.
Minusta tuo oli pelottavampaa kuin karhun tapaaminen,oli siinä senverta tappamisen meininkiä!

Nuuksiossa muutama vuosi sitten istuin aamuauringossa lammen rannalla puuhun nojaten niin että varpaat oli melkein vedessä.
Olin hiljaa ja liikkumatta kun vasemmalla kahahti.
Noin kahden metrin päässä kettu kumartui juomaan kaikessa rauhassa lammen vettä.

Sitten se havahtui ja katsoi suoraan silmiini.
Hetki ei ollut varmaan pitkä,mutta tuntui kuin aika olisi nyrjähtänyt jotenkin ja hetki kesti aina vaan...
Sitten se hyppäsi rannalle ja katosi suopursujen joukkoon.
_________________
Luonto pitää minut järjissäni.

[Masamu]

Kohtaamisia: Heinäkuussä käveli Kutturantiellä vastaan kaksi kurkea.