Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Muu maailma Mt. Kinabalu / Malesia
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Mt. Kinabalu / Malesia
phad
12.02.2009 8:35


Viestejä: 80
Tuli tuossa loman yhteydessä käytyä hieman myös reippailemassa. Tässä hieman siitä lisää.

Kohteena oli Mount Kinabalu ja tarkemmin Low's Peak.
Mt. Kinabalu sijaitsee Malesiassa, tarkemmin Borneon saarella. Tunnin parin ajomatkan päässä Kota Kinabalun kaupungista. Itse mainostavat vuorta Kaakkois-Aasian korkeimpana, mutta Wikipedian mukaan kyseessä on "vasta" neljänneksi korkein vuori. Lieneekö sitten kyse mitä kukin tulkitsee Kaakkois-Aasian käsittävän.

Korkeutta tuolla mainitulla huipulla on 4095 metriä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Kinabalu

Varsinaista vuorikiipeilyä ei tarvitse osata/tehdä tuonne huipulle matkatessa, kiipeilyvarusteita ei tarvitse, mutta kapuamista kyllä riittää pariksi päväksi.

Joten tämän voi ajatella yön yli retkenä hieman jylhempiin maisemiin, siinä rannalla makoilun lomassa. Ei niinkään vuorikiipeilynä.

Retki alkoi Kinabalun luonnospuiston päämajalta (1500m), jossa piti suorittaa rekisteröinti, luvat ja sen sellaista paperityötä. Myös opas lyöttäytyy matkaan täältä. Opas on pakollinen. Viimeistään tässä vaiheessa pitää myös varata majoitus ylempää sijaitsevasta majatalosta. Suosittelen kuitenkin että majoitus olisi varattu jo aiemmin. Majatalon majoituskapasiteetti on ~190 henkeä, ja sesonkiaikana se on täynnä. Reilu viikko sitten meidän siellä ollessamme ei vielä ollut kovin täyttä. Itse olimme retken ja majoituksen varaneet jo kuukausia sitten.

Varsinainen nousu alkaa Timpohonin portilta noin 1800m korkeudesta. Sinne siirryimme autolla, toki tämän muutaman kilometrin matkan voi käveläkin. Ensimmäisenä päivänä matkataan noin 6km matka Laban Ratan majalle noin 3300m korkeuteen.

Taukopaikkoja matkan varrella on useita. Käsittelemätöntä vettä niissä on tarjolla, niihin emme kyllä itse turvautuneet vaan vettä oli mukana omasta takaa riittävästi. Taukopaikoilla on myös jonkinlaiset WC:t.

Alussa luonto on vielä aikamoista viidakkoa. Polku on kivinen, jonkinlaisia porrastuksia siihen on tehty. Sateella varsinkin kohtuu liukas. Väkeä tosiaan oli tuolla kohtuu paljon, vaikkei nyt varsinainen sesonki vielä ollutkaan. Polulla liikkui myös kantajia jotka roudaa kerran päivässä aina kukin yhden lastin tavaraa ylös Laban Rataan ja roskia ja muuta sitten alas. Respektiä heille, niin reipaasti vetelevät raskaita kuormia kantaen ja joillakin vain sandaalit jalassa.

Tämän nousun ajan satoi käytännössä koko ajan. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Päällä oli ohut / kevyt kuoriasu, mutta toki se oli aika turha tässä kohtaa. Lämpötila oli jossakin 25-30 hujakoilla vielä näillä korkeuksilla ja vasta likempänä Laban Rataa taisi tippua jonnekin 20 asteen pintaan, joten jos ei kastunut sateesta niin sitten kastui hiestä.

Meillä nousuun portilta majapaikkaan meni taukoineen noin neljä tuntia, nopeamminkin tuon pätkän painelee, mutta menimme aika rauhalliseen tahtiin, luontoa ihaillen. Maaoravat oli varsinkin varsin vekkuleita, ja kohtuu iso mato tuli nähtyä. Liekö pituutta ollut joku 30-40cm.

Laban Rata on kohtuu mukava taukopaikka. Ruokaa on tarjolla varsin edukkaasti/ilmaiseksi, riippuen millaisella retkipaketilla on matkassa. Myös suihkut löytyy, tosin remontin vuosi suihkuja oli vain kaksi kappaletta, joten jonoja tuli ja moinen luksus jäikin itseltä väliin.

Illallisen jälkeen punkka kutsuinkin varsin pian. Nousu huipulle alkaisi noin kolmen aikoihin yöllä, jotta huipulle päästään auringon nousun aikoihin.

Kolmelta siis lähdimme matkaan kohti huippua, otsalamput polkua valaisten. Nousijoita oli tosiaan matkassa aika monta ja pitkin rinnettä näkyikin tiukkivia ketju valoja. Ilma oli edelleen varsin lämmin, vettä ei satanut, joten hyvin pian koittikin vaatteidein vähentäminen, koska alkoi hikeä puskea aivan liikaa. Lämpötila oli varmasti edeleen jossakin likellä 20 astetta.

Matkalla Laban Ratalta huipulle löytyy yksi taukopaikka.

Laban Ratan tienoilla ja siitä vielä ylöspäinkin jonkin matkaa kasvillisuutta vielä on. Se on tosin on huomattavasti karumpaa, jonkinlaista pensaikkoa/varvikkoa (mutta kuitenkin aika isoa sellaista). Kohtuu pian kuitenkin alkaa liki paljas graniittikivi, muutamia heinikoita ja varpuja siellä täällä.

Kapuaminen on edelleen varsin helppoa, olettaen että reisistä löytyy voimaa ja että korkeus ei tee tepposia. Toki itsekin huomasi että hengästyy hitusen helpommin kuin ihan merenpinnan tasolla. Aivan huipun tuntumassa iskenyttä lievää päänsärkylä lukuunottamatta korkeus ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia ongelmia.

Muutamia varsin jyrkkiä kohtia reitiltä löytyy. Ja tällä paljaalla graniittikivisellä pätkällä onkin varsin useassa paikkaa viritettynä köysi, josta voi tarvittaessa pitää kiinni. Muutama kohta oli jossa siitä oikeasti teki mieli pitää kiinni. Etenkin kun kallio oli märkää.

Ylempänä alkoi ilma hieman viilentyä ja tuulta oli jonkin verran. Kaiken kaikkia ilma oli kuitenkin varsin lauhkea ja mukava.

Huipulle saavuimme noin kuuden aikaan, vajaa kolme tuntia tähän kapuamiseen meni. Vauhti oli edelleen varsin rauhallinen (minulle), mutta matkaseuralaisen pumppu kyllä hakkasi ihan täpöllä aina jyrkkien kohtien jälkeen. Ja etenkin lopussa mentiin 50-100m etapeissa eteenpäin. Matkaa Laban Ratasta huipulle tulee noin 2.7km. (kork: 3300m->4095m)

Huipulla pidimme taukoa sen 30-45 minuuttia, otimme kuvia ja nautimme auringon noususta ja maisemista. Tosin huppu oli todellakin varsin ruuhkainen, mitähän se mahtaa olla sitten kun on oikeasti sesonki kausi.

Alaspäin matkan teko sujui nopsemmin, tosin vaatetusta piti varsin pian vähentää taas kunnolla, koska nyt auringon noustua lämpötila alkoi kohota nopeasti. Hiki virtasi.

Laban Ratassa nautimme pikaisen aamiaisen, keräsimme kaikki tavarat taas matkaan. Huoneessa olleesta lämmittimestä huolimatta suurinosa edellisen päivän vaatteistä oli vielä märkiä. Joten todellakin oli hyvä että mukana oli kuivaa vaattetta riittävästi.

Laban Ratasta matka jatkui edelleen alas päin. Näin aamusta vielä oli kirkasta ja vasta nyt todella näki ne kauniit maisemat jotka edelisen päivän sateessa ja usvassa jäi näkemättä.

Alaspäin matkatessa varsin pian alkoi huomata että jalat alkoivat olla todella väsyneet. Erilaisia melkein kompastumisia/liukastumisia tuli paljon kun jalat eivät enää totelleen aivat täydellisesti.
Jalat olivat reissun jälkeen todella kipeät monta päivää, ei edes maratoni ole saanut kinttuja itsellä näin kipeiksi. Varmaan johtui siitä laskeutumisesta, jonka teimme aika vauhdilla, niveliä ja lihaksia säästämättä.

Puiston päämajan kupeessa olevassa ravintolassa söimme vielä lounaan ennen kuljetusta kohti Kota Kinabalua ja hotellia.


Katsotaan jos lähiakoina saan vielä kuvia jakoon.


Varustuksesta:
- alhaalla ja alkumatkasta voi olla todella kuuma (niinkuin nyt 6 astetta päiväntasaajasta pohjoiseen voi olla). Vettä voi sataa tai voi olla satamatta. Tässä vaiheessa sateesta ei tarvinne välittää, kunhan mukana on kuivaa vaattetta seuraavalle päivälle.
- 3km korkeudessa voi olla jo huomattavasti viileämpää ja jos sataa niin voi ohut kalvoasu tai muu sadeasu on tarpeeseen
- ihan ylimmälä pätkällä voi joskus olla jopa pakkasta, joten lämmintä on syytä olla mukana (kerrasto, fleece, tms.)
- kenkien yli hyvä olla tukevat, toki jengi lenkkareillakin veti, mutta on se askellus ettenkin väsyneenä mukavampaa jos voi kenkiinsä luottaa
- kenkien olisi hyvä olla vedenpitävät, koska sateen sattuessa on todella märkää ja ylempänä mahdollisesti kylmässä ei ole mukavaa olla jos kengät oli litimärät

Haasteena siis vaatetuksen osalta on se että reissun aikana olosuhteet voivat muuttua tropiikin helteestä suomalaiseen marraskuuhun ja takaisin. Very Happy Very Happy

Voi tuota retkeä suositella, jos Borneoon sattuu matkailemaan ja tykkää kapuamisesta, hienoista maisemista ja haluaa vähän vaihtelua vaikkapa lomaansa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: kuvia
phad
12.02.2009 14:31


Viestejä: 80
Tässä muutamia kuvia tuolta:
(kännykkäkameralla otettuja ja tässä hieman pienennettyjä)

http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009141.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009149.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/03022009108.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009126.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009127.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009129.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009130.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009133.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009135.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009136.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009138.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009140.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009142.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009146.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009150.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009153.jpg
http://i69.photobucket.com/albums/i77/kijuvi/04022009158.jpg
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
ikuri
12.02.2009 16:47


Viestejä: 77
Joo. Se on ihan mukava paikka. Itse kävin 5v. sitten. Silloin oli huipun lähellä lätäköt jäässä.

Sinänsä jännää että kärsin varsin reippasti vuoristotaudin oireista tällä reissulla. Sitä ennen ja sen jälkeen on tullut käytyä huomattavasti ylempänäkin paljon vähemmillä oireilla.

Laban ratassa oli suurimmat torakat mitä olen nähnyt. Kannatta nukkua valot päällä jos ei halua niistä seuraa, sähköt pelas kyllä yölläkin. Sinänsä siellä ei kyllä tullu nukuttua koska viereisessä vessassa puolen tusinaa Japsia huuto oksensi kilpaa.

Kivaa vaihtelua oli häämatkan lomassa. Suosittelen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 1
Siirry: