Vaellusturinat II

[Mangrove]

Tykkään kannella piirtovälineitä mukanani vaeltaessani. Alkuaikoina tuli pidettyä kameraa mukana, mutta lopputulos on mielestäni hienompi kun pysähtyy jonkin hienon maiseman eteen piirtämään. Lisäksi ei tule ainakaan samanlaista jälkeä kuin sadalla edellisellä valokuvaajalla samasta maisemasta!

Yleensä matkassa on A4 -kokoinen piirustuslehtiö ja lyijykynä / kuulakärkikynä. Paikanpäällä kuluu aikaa muutamasta minuutista puoleen tuntiin piirustaessa. Lopputuloksen mustaan sitten kotona.

[Echo]

Ei ole koskaan reissussa ollut mukana, mutta muuten olen tykännyt maisemia piirrellä/maalata akvarellikynillä.
_________________
Jos voipala tappaa erämaassa, se on kaunis kuolo.
Suupielet silavassa. Takin etumus traanissa. Ympärillä autius.
-Tura-

http://www.pelastetaankoirat.com/

[Tapsa]

[eräukko]

Pitäisiköhän ottaa öljyvärit, hieman tärpättiä, muutama pensseli ja jokunen kangaspohja mukaan reissulle. Painoa tulisi ehkä alle 500 g, vaan olisipa tekemistä moneksi tunniksi. Varsinkin jos kuivattaa värejä välissä.

Kotona olen maalaillut retkeilyhenkisiä juttuja vesiväreillä, mutta retkihommissa vesivärit voisivat olla turhan herkkiä kosteudelle.

Ja sitten toki hifistelyyn. Puhalletaan makuualusta reiluun ylipaineeseen, tai jopa pumpun avulla, jolla sitten saadaan painetta kynäruiskulle.

[ruijanpolku]

Nyt on pakko tähän tarttua: mieliaiheita.
Vesivärit (pieni suljettava muovi tai peltirasia) ovat erittäin kätevä ja kevyt vaihtoehto. Kosteudesta ei ole yhtään haittaa kun antaa työn kunnolla kuivua ja käyttää tiivistä pussia suojana. esim minigrip on oivallinen. Ja pari tukevaa kartonkia tietysti mukana, lehtiön taustapahvi ja vielä toinen toiselle puolelle ja puhdas välipaperi jokaisen työn väliin.
Itse kuljetan yleensä paria lyijäriä ja paria tussipiirrintä ja vain A5 lehtiötä kun toistaiseksi en ole malttanut pysyä paikoillani niin pitkään että muunlainen maalaus onnistuisi. Suunnitteilla on maalauspitoinen retki jonne otan öljyvärit mukaan mutta se on ihan eri juttu kuin nämä tavalliset vaellukset ovat.
Valokuvauksesta Tapsan kanssa samoilla linjoilla. Hankittuani vuosi sitten kunnollisen digikameran olen nauttinut kuvaamisesta ja olen ollut aika tyytyväinen myös tuloksiin. Nuorena kuvailin järjestelmällä paljonkin mutta sen rikkouduttua on ollut välissä vuositolkulla kuvaamatonta aikaa. Nyt olen sen nautinnon taas löytänyt. Kumpikin tapa, piirtäen ja fotoillen, auttaa jäsentämään nähtyä ja näkemään asioita joihin ei ilman em. tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Siis tuotos ei aina ole tärkein vaan näkemisen laajeneminen ja elämyksellisyys.

[Kaarnikka]

Juu ihan pakko vastata... Minulla myös mukana "matkavesivärit" pari lyijäriä ja A5 lehtiö, paksu taustapahvi etc... Digikameran hankinnan jälkeen maalailtua on tullut vähemmän... kuvattua sitäkin enemmän, silti raahaan tuon saman setin mukana joka reissulle Lisäksi on vielä vihko ja kynä vaellus-muistiinpanoja varten.

[Mangrove]

[silmäilijä]

Kiva lukea, että muutkin kuljettavat piirustusvälineitä mukana. Itse olen pitänyt niitä mukana joka vaelluksella. A5 ja lyijykyniä. Pidän kameraa kaulalla myös ja kuvia kyllä tulee ja niistä olen maalaillut useampia öljyväritöitä. Lapin maisemista tulee töitä myös kerättyjen mielikuvien ja fiilisten kautta. Mutta piirustuksia ei vaan ole tullut itse vaelluksella. Sitä kun pääsee erämaahan niin huomio on koko ajan itse vaelluksesssa ja sen tarjoamissa mahdollisuuksissa - kalastus, paikkojen tarkempi tutustuminen, uusien huippujen tarjoamat maisemat, luonnontapahtumien seuraaminen ja päämäärätön kuljeskelu erämaassa - ja kun pääsee taas leiriin, onkin niin fyysisessti väsynyt, ettei ruuanlaiton jälkeen jaksakaan kuin nauttia ahvenfolion annista, näkkäristä ja kahvista kuksassa ( tein -70 Kopsusjoen varrelta löytyneestä pahkasta). Olen kyllä usein miettinyt ottavani aikaa enemmän kuin se viikko ja keskittyä joinakin päivinä vain maalaamiseen jonkin maiseman ääressä. Mutta siihen pitäisi varautua useamman kilon lisäkantamuksilla ja sitä ei selkä enää kestä. Niinpä haaveilenkin nykyään tehdä pyhiin- ja maalausvaelluksen Santiago de Compostelaan. Reitti on vain jalan, pyörillä tai ratsain pyhiinvaellusta suorittaville (tietenkin kulkee myös paikallisteitä pitkin). Parhaillaan teen eräänlaista kärryä, jota valjain vedän perässäni maalaus- ja vaellustavaroita kyydissä. Renkaat pyöristä jarruin ja iskunvaimentimin. Painoa tulisi kaikkineen n. 40 -50 kg sillä päivittäinen maisemien ja kanssavaeltajien kuvaaminen piirtäen ja maalaten öljyväreillä vaatii varsin paljon materiaalia. Varsinkin kangaspohjat , jotka teen itse maalaustavalleni sopivaksi, painavat yht. liki 10 kg (50 kpl 50x65 cm). Pyhiinvaellukselle haaveilen kahden kuukauden ajan, sillä vaellan vain 15 km:n päivävauhdilla, kun maaalaamiseen ajattelisin käyttäväni neljä tuntia siestan aikana päivänvarjon alla. Saisi siinä ainakin aineistoa työhuonetyöskentelyyn. Peukkuja!

[Pepi]

Pallaksen Lumikerolta aukesi 10.4.1995 upea maisema, kun länsipuolen kuusenlatvat pilkistelivät laajasta, valkeasta sumumerestä. Laskin kohti Suaskurua.

Koivikon partaalla oli öljymaalari, joka oli juuri saanut telineen pystyyn ja valkeaksi pohjustetun kankaan paikalleen, kun pölähdin kohdalle. Samalla sumu oli kohonnut ja peittänyt kaiken, lähikoivutkin, läpinäkymättömään valkoiseen.

Minä: Näyttääkin jo ihan valmiilta
Maalari:
...
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[George]