Vaellusturinat II

[Maapuu]

Sepolla tosiaan matalat sykkeet. Sattumalta testasin eilen ja tänään omia sykkeitäni. Tein parin tunnin lenkin eilen lumikengillä ilman kantamusta tai ahkiota ja keskisyke 130. Tänään metsäsuksilla taas pari tuntia, josta puolet ahkiota vetäen, keskisyke 127. Taitaa olla jo ns. vauhtikestävyys alueen sykkeitä, vai mitä sanoo oikeat urheilijat? Matkaa mollemmilla kerroilla kertyi n. 6 km.
Syketasoni ovat kyllä aina olleet aika korkeat, pieni tilavuus pumpussa joten kierrokset oltava kovat... Joskus oon tuuminut että minulle parasta PK treeniä olisi monojen jalkaan laitto ja pois heittäminen, siinä jo sykkeet nousee!

Tuota hikoilun välttämistä en ole koskaan tajunnut. Minulta se ei kyllä onnistu ellen ole lähes paikallani. Sekä hikoilu että syketasot ovat varmaan aika yksilöllisiä ominaisuuksi, vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että meikäläisen tapauksessa voi kysymys olla myös yksinkertaisesti heikohkosta fyysisestä kunnosta. Se kuitenkin on selvä, että umpihankihiihto tai lumikenkäily umpisessa on talviliikuntaa parhaasta päästä, ja ovat sekä kropalle että pääkopalle hyväksi.

[Hamalainen]

[Eräkulkuri]

Kymmenen vuotta käytiin vilkasta keskustelua ahkion ominaisuuksista. Tässä oma kommenttini asiaan, jossa arvioitiin aisakulman (a) merkitystä vetovoiman (F) suuruuteen.


F = (u G : cos a) : (1 + u tan a) , missä a tarkoittaa aisakulmaa ja u lumen ja ahkion pohjan välistä kitkakerrointa. Tästä saadaan differentiaalilaskennalla, että optimaalinen aisakulma = arc tan (u).

Laskin seuraavilla käytännön muuttujilla a/u/G, eli aisakulma/kitkakerroin/ahkion paino (kg) seuraavia vetovoiman F arvoja ”kilopondeissa”. Sulkeissa vastaavat arvot, missä nostovoiman Fy kitkaan kohdistuvaa vähennystä ei ole huomioitu.
Siis, kun ahkion paino on 40 kg ja kitkakerroin (u) 0.1 niin vetovoima F on eri aisakulmilla

Esimerkki 1: 45-astetta F = 5.14 kp (5.66 kp)

Esimerkki 2: 30-astetta F = 4.36 kp (4.62 kp)

Esimerkki 3: 10-astetta F = 3.99 kp (4.06 kp)

Esimerkki 4: 06-astetta F = 3.98 kp (4.02 kp)

Esimerkki 5: 00-astetta F = 4.00 kp (4.00 kp)

Tuloksista nähdään, että ahkioon kohdistuvan nostovoiman vaikutuksesta aisakulman merkitys on oleellisesti pienempi kuin alkuun kuvittelin. Edellisessä esimerkissä optimaalinen aisakulma on siten arc tan 0.1, eli n. 6-astetta.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä

[Jouni]

^ ja ^^ Varmasti on suuria eroja eri ihmisten hikoilutaipumuksissa. Itselläni tosiaan ei yleensä tule vaeltaessa hiki, onpa sitten kyse patikoinnista tai hiihtämisestä. No, kevään soselumessa tai helteisen lämpimällä kelillä totta kai tulee, mutta muuten yleensä ei.

Kiinnitän asiaan jatkuvasti huomiota, tai oikeastaan en paljon kiinnitä vaan asia hoituu rutiininomaisesti, automaatiotasolla. Jos meinaa alkaa pipo kostua, nostan pipon ylemmäs päälaelle tai otan kokonaan pois, tai vaihdan ohueen buffiin. Ja sitä ennen olen jo avannut takin kainalo- ja etuvetoketjut, talvella housujen sivuvetoketjut. Takin alla ei usein talvellakaan ole muuta kuin ohut urheilukerraston paita. Kun tiedän että tauko lähestyy, suljen vetoketjut hyvissä ajoin ja kerään lämpöä vähän varastoon - mutten hieksi asti. Jne, aktiivista lämmönsäätelyä.

Joskus toki selkä kostuu ja silloin toimin yleensä kuten Hamalainen: leiripuuhia tehdessä paita kuivuu yllä. Joskus harvoin (lähinnä umpihankikisoissa ja hyvin harvoin sielläkään) on paita niin litimärkä, että pitää vaihtaa leiriin tullessa.

Mutta tässä, kuten niin monessa muussakin vaeltamiseen liittyvässä asiassa, ei ole yhtä oikeaa totuutta. On monia hyviä tapoja liikkua, jokainen tehköön niin kuin omalle keholle ja mielelle on hyvä.
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Eräkulkuri]

Tässä lisää näitä omia vanhoja pohdintoja 5 vuoden takaa:


Joidenkin tutkimusten mukaan hiihdettäessä lumen ja suksen välinen liukukitkakerroin (u) vaihtelee 0,02…0,10. Parhaimmillaan luisto lienee muutaman asteen pakkaskelissä karkearakeisella lumella ja huonoimmillaan kireällä pakkasvitilumella tai tuoreella märällä lumella. Huippuun viritetyillä kilpasuksilla kitka on hyvällä kelillä varmaan vieläkin pienempi.

Edellisen perusteella painoltaan (G) 40 kg ahkio kulkee tasamaalla parhaissa olosuhteissa n. 0,8 ”kilon” vetovoimalla (F). Vastaavaa ahkiota pitää nihkeällä luistolla vetää n. 4 kilon voimalla. Nousussa ja laskussa ahkion vetovastus lisääntyy tai vähenee kaltevuuskulman (a) funktiona G x sin a. Tämä merkitsee, että 40 kg ahkion vetovoiman lisäys esim. 10 asteen nousussa on 40 x 0,173 = n. 7 kiloa. Vastaavasti alamäessä ahkio liukuu omalla painollaan ja voittaa kitkan aiheuttaman vastuksen kirkkaasti.

Huippukelillä 100 kg painoinen ahkio kulkee tasamaalla kuten esim. jäälakeuksilla vain kahden kilon vetovoimalla. Samainen ahkio nihkeässä kelissä ja 10 asteen ylämäessä vaatii puolestaan lähes kolmenkymmenen kilon vetovoiman.

Umpihangessa vastus moninkertaistuu edellisestä.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä

[Micke]

[Aaro]