Vaellusturinat II

[akuusist]

Ajatuksena on hiihdellä joululomalla Pomokairan poikki idästä länteen. Lähteä liikkeelle mistä tahansa nelostien varrelta ja päätyä lopuksi Äkäslompoloon. Tienpohjia ja uria käytän jos niitä on, koska aika on rajallinen. Loppumatkasta käytän bussia jos uria ei ole löytynyt ja aikaa on mennyt.
Mitä ajatuksia herättää? Suosituksia, varoituksia, muuta?

[sahamies]

Mikäpä siinä sanoi Silvennoinen! Melko haasteellinen reitti kuitenkin juuri tuohon vuodenaikaan.
Kartasta mitaten n. 120 km jos lähtö on Peurasuvannosta ja länteen vievä metsätie on tukena.
Loppuosa, ennen Kittilää alkava osuus, on jo niin teiden ja asutuksen pirstomaa että autokyyti voisi olla paras kyyti siellä.
Itse koukkaisin Vesmajärven kohdalta Kumputunturiin. Sinne idästä johtavan kelkkareitin varrella on kaiketi ensimmäinen mahdollisuus yöpyä muualla kuin teltassa.
Vaelluksen voi mainiosti lopettaa Jeesiöjärven leirikeskukseen. Vaatimaton paikka, mutta ei ole hinnallakaan pilattu.

[Pepi]

Onko leirikeskuksessa muutakin majoitusta kuin ryhmävaraukset?
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[sahamies]

Parisen vuotta sitten ainakin oli mahdollisuus siihen. Kysyin Jussi Turuselta asiasta, ja se olisi onnistunut silloin.
Hinnoittelusta sen verran, että yhden vuorokauden (ensimmäisen) hinta oli suht. korkea, mutta seuraavat todella edullisia.
Sadintievan laavu on käytettävissä samaan hintaan.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7515738.250060204&e=435539.76977412537&title=Sadintieva&desc=&zoom=10&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D

[Jouni]

Kahdesti olen Pomokairan halki hiihtänyt. Tai sen, mitä nykyiset luonnonsuojelualueet pitävät Pomokairana, eli Pomokairan-Tenniöaavan soidensuojelualue ja Pomokairan vanhojen metsien suojeluohjelmakohteen yhdistelmä. Tosin kevättalvella molemmat nämä hiihdot.

Mainiota kuusi-aapa-erämaata, tykkään kyllä. Parhailla keväthangilla en ole koskaan tuolla tavannut muita ihmisiä enkä edes suksenjälkiä, joten kaamosaikaan rauha on sataprosenttisen varma.

Itse olen hiihtänyt Lismasta Peurasuvantoon ja Raattamasta Peurasuvantoon. Koen, että niistä suunnista saa hiihdellä aika lailla koko ajan erämaassa, ja minulle juuri se on tärkeää. Äkäslompoloon meno mahtaa mennä väkisin aika silpuksi loppuosaltaan. Olet varmaan jo tutkaillut retkikartta.fi:ssä niin, että on suojelualueet ruksattuna päälle. Niissähän ne on aina komeimmat maisemat, ja lopussa voi sitten mennä kelkkauraa, jos on kiire.

Retkikartassa näkyvä Pitsloma muuten on lukittu kämppä, ja lukittu on saunakin, vaikka Retkikartasta voisi muuta kuvitella. Sen sijaan Laassalaen kämpästä voi olla jotain iloa, vaikka sen kunto ei liene enää kaksinen. Ja Kumputunturilla on tieten kämppä. Ja Rautavan kämppä alkumatkasta on hieno ja hyvä.

[Patikoitsija]

Arkkulaella on kivilimppuja päällekkäin aseteltuna. Turinaa limpuista ja muustakin löytyy ketjusta "Lapin geologiset retkikohteet". Arkkulaelta avautuu avara näkymä länteen Postoaavalle.
_________________
Pakinoitsija

[Ile]

Tuolla reittisuunnitelmalla päätyy Pomokairan jälkeen tavallisille metsätalousalueille. Siellä on kulkijalle luvassa tiheitä taimikkoja yms. epämieluisia paikkoja. Homma menee teitä pitkin hiihtelyksi. Pohjoisempi reitti eli Pomokaira-Pokka-Pulju-Raattama-Pallas on maastoiltaan ja maisemiltaan parempi. Sieltäkin löytyy kelkkareitti ja poromiesten jälkiä, joita käyttäen voi helpottaa matkantekoa.

[Veljmies]

Kuulostaa kyllä kovin haastavalta. Pehmeää lunta voi olla tuohon aikaan jo paljon.

Kannattanee käyttää teitä ja kelkkauria apuna liikkumisessa. Viime talvena Pomokairan tie oli aurattu erilaisten maastotöihin takia Peurasuvannosta kai lähes Kittilän rajalle. Näin voi olla tänäkin talvena. En ole vielä käynyt siellä ajelemassa. Täytyy käydä kohta katsomassa, kun tulee hyviä valokuvauskelejä.
_________________
Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko!

[Veljmies]

Pohjaan saakka upottavaa lunta on nyt puoli metriä.
_________________
Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko!

[tunturisusi]

En oo tuolla liikkunut, mutta oma kokemus joulun aikaan hiihtelystä muualla on ihan hyvä. Usein mutta ei aina lumella on sen verran kantoakin, että pitkän metsäsuksen ja ahkion kanssa ei ole niin hirveän hankala edetä. Riippuu tietenkin alkutalven keleistä, onko tuulta ja plusasteita. Himusia pakkasia on toki osunut joskus kohdalle, mutta lämpenee kämppä silloinkin kun laittaa puuta kaminaan.

[Veljmies]

Eipä oltu aurattu eikä käytetty Pomokairan tietä Peurasuvannon päästä. Lunta oli siellä vain parikymmentä senttiä, mutta jäin citymaasturilla kiinni ensimmäiseen palteeseen. Tiellä ei ollut edes kelkan jälkiä, vaikka hirvenmetsästyskausi on vielä käynnissä.
_________________
Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko!

[Veljmies]

Otin vähän tuntumaa Pomokairan maastoon. Kävin Peurasuvannosta käsin kelkalla Yläpostojoella valokuvaamassa superkuuta ja revontulia. Tieuralta poistuin lumikengillä. Jängät näyttävät olevan aivan sulana puolimetrisen hangen alla. Lumikengät upottivat veteen saakka. Sukset voisivat olla paremmat, mutta hankalat kuljettaa kelkalla.
_________________
Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko!