Vaellusturinat II

[honkamukka]

Lapsuudessa ripusteltiin kottaraisille pönttöjä kotimökin pihapuihin. Näitä pönttöjä niille taisi olla puolen tusinaa ja jokaisessa syntyi pesue. Tervapääskyt perustivat pariin pönttöön perheen kottaraisten jälkeen. Näitä viimemainittuja oli silloin vuosikymmeniä sitten isot parvet loppukesästä, niinkuin kylillä naakkoja nykyään.
Maaseudun rakenne muuttui aika nopeasti, mikä ei ollut kaikille varpuslinnuille eduksi. Silloin aikanaan maaseudulla oli lehmikarjaa liki joka talossa. Ruokamaat olivat kottaraisille taatut ja asuntoja joka pihapiirissä.
Nyt ilmeisesti kannat ovat taas toipumassa, kun didektiivitkin määräävät karjan myös ulkoilemaan, minkä myötä syntyy näitä linnuille otollisempia ruokamaita.
Kottaraiset eivät tainneet olla kovin suosittuja talvehtimispaikoillaan ja senkin tautta meidän pesivä kanta meni vähiin.

Edit: Meni hiukan toistoksi, kun jo aiemmin kommentoitiin samoin.

[Heksa]

Joutsenet eivät nykyään mikään ihme ole, mutta kun istuu pimeän järven rantakalliolla ja ihailee upeaa tähtitaivasta, niin joutsenten ääni herättää. Varsinkin kun äänet lentävät kailottaen melkein päältä. Ainakin kuvittelin nähneeni yhden tähden pimenevän ylilennossa, mutta se voi olla mielikuvitustakin. Noh, kai ne linnutkin sitten tähtien avulla suunnistivat, matka oli etelästä pohjoiseen.

[honkamukka]

http://www.aamulehti.fi/maailma/valas-laulaa-kuin-poliisiauto-kuuntele-vaikka-24402305/

Aika hienoa vedenalaiskonsertointia. Sanoisinko jopa vaikuttavaa, eikä jokapäiväistä.

[Kullervo]

Tänään suolla päiväsaikaan käymässä, muutama teeri pyrähti edestä pakoon, joutsenpari suon sulassa uiskenteli, töyhtöhyyppiä pari lennossa. Jostain kuului vaimeita kurjen kiekaisuja. Iso petolintu (kanahaukka?) kaartoi hakkuuaukion yläpuolella.

Hauskin kohtaaminen oli kuitenkin kun kuusikossa joku tiputti kävyn melkein päähän. Punainen ja keltainen papukaija...eikun pikkukäpylintu! Nättiä.

[Pepi]

Eilisiltana astuin ovesta portaille katselemaan punaisena möllöttävää kuuta. Pensasaidan tienoilla liikkui varjoja. Aika isoja, metsä- vai valkohäntäkauriita? Melkein hännättömästä takapäästä ei voinut erehtyä, metsäkauriita olivat.

Hain kameran sisältä ja roiskaisin jonkinlaisen kuvan, koskapa otuksilla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia poistumisen aikeita. Valoa oli niin vähän, ettei kuvasta tullut mitenkään esittelykelpoista (1/8 s käsivaralta vakaajattomalla 200-millisellä), mutta tunnistuksen avuksi siitä oli. Rotevaa porukkaa: pienimmänkin yksilön säkäkorkeus pensasaitaa vasten mitattuna on 80 sentin luokkaa.

Tiesin heti, mitä kauriit tuolla pihan nurkassa puuhailivat. Olin päivällä haravoinut ojan pohjaa puhtaaksi ja talvella kertyneen karikkeen alta paljastui sinne hautautuneita terhoja. Siellä kasvavan tammeni terhosato on vuodesta toiseen hyvä, parhaina lievästi sanottuna juhlava. Sen kuluttamiseen eivät närhet ja oravat kykene. Viime syksyn terhot ovat parhaisiin vuosiin verrattuna tavattoman pieniä, alle 2-grammaisia. Hyvinä vuosina se ovat olleet noin 10-grammaisia. Silti sato oli nytkin kai sadan kilon luokkaa.

Talvella oli näkynyt pihan läpi oikaisevia jälkiä, joiden koosta oli jopa epätietoisuutta, mitä kauriita olivat olleet. Nyt selvisi, että kookkaita metsäkauriita. Lumisena aikana ne eivät kuitenkaan olleet kertaakaan pysähtyneet syönnille. Nyt kun olin haravoinut melkoisen kerroksen roinaa terhojen päältä, katras löysi ne. Tai sitten jokin parempi ruokapaikka (onko sellaisia!?) oli tyhjentynyt.

Mutta ei tuollainen neljän kauriin porukka sitä terhokasaa ehdi paljon verottaa ennen tuoreen rehun versomista.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[honkamukka]

Västäräkki keikutteli Retulansaaren sillankaiteella.

[Micke]

Ei ollut tämä kohtaaminen varsinaisesti luonnossa, mutta juoksin lenkiltä suoraan pihasaunalle ja metsäkauris oli kaivon laskupurossa juomassa. Hämmästyttävästi se säntäsi karkuun, vasta kun olin noin 5 metrin päässä siitä. Eikä se silloinkaan loikkinut kuin 30 metrin päähän tarkkailemaan tilannetta.
_________________
"Niin kauan hain mä tuulelta suojaa,
kerran jo luulin mä tyyntyneen sen"

[seppo]

Joutsenet tulleet mökkijärvelle. Viikon 15 kuva.

[heluna74]

Kävin kuuntelemassa jäiden ryskettä pienellä metsäjärvellä Kirvesjärven laavulla.

[omat polut]

Kevään viimeinen luistelu Nuuksion pikkujärvillä, varjon puolen rannat vielä kantavia, auringonpuoleisissa vesilinnut uimasilla. Aika myöhäiseksi meni ennenkuin loppui.

[haahuilija]

Perjantaina tikli, lauantai-aamuna 6 asteen pakkasessa hämmästelin västäräkkiä. (Keski-Suomi)

[PPP]

Osaako kukkaan selittää tällaista luonnonilmiötä?
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulunsalon-akionlahdelta-loytynyt-kevaan-aikana-satoja-kuolleita-kaloja-saa-nahda-mita-sielta-jaan-alta-viela-paljastuu/757235/

Tuttu nimi on ainakin tuolla ELY-keskuksen ylitarkastajalla...

[honkamukka]

Aivan selvästi hapenpuute kalojen kuolemien syynä. Tekstissähän tähän myös viitattiin. Vesi on ollut korkeammalla jään muodostuksen aikaan ja kalat ovat jääneet hiukankuin loukkuun pääsemättä sieltä pois. Jään paksuuntuessa usein myös vapaan veden keskikorkeus pienenee ja sen myötä hapekkaan veden osuus vähenee ja näinollen sen kyky tarjota elinmahdollisuuksia oleellisesti myös heikkenee. Metsäjärvillähän tätä tapahtuu hyvinkin usein ilman muuta näkyvää syytä. Happi vain loppuu. Toki vesikasvuston talvenajan mädäntymisellä on omat vaikuttimensa.

[PPP]

Viitasin tuossa aikaisemmassa viestissä Jermi Tertsuseen, lienee sama henkilö kuin tässä:
http://www.pohjoisnapa.fi/GalleriaEnnenHiihtoa.aspx
Lisäksi tässä kuvagalleriessa on kuva jota ei voi hymyilemättä katsella:
http://img.pohjoisnapa.fi/paivakirja/049.jpeg

[Korpijaakko]

Alkuviikosta pääsin ihastelemaan mursua lähietäisyydeltä.

Loikoiltiin "pälvellä" eräässä niemennokassa Huippuvuorten Billefjordenissa odottelemassa laivaa ja paistamassa lettuja. Yksi retkikuntalainen kierteli lähellä rantaa kuvaamassa ja onnistui täyttämään G16-pokkarin koko kennon mursulla... Ihan niin lähelle emme muut tohtineet, jottemme ryhmänä olisi häirinnyt eläintä, mutta kyllä siltäkin matkalta sai 200mm putkella tyydyttäviä kuvia ja kuuli mahtavat tuhinat ja nuuhkimiset. Ilmeisesti häiritsimme otusta sen verran, että se liukui mereen. Valtava ruho heilahti jäähyllyltä matalaan rantaveteen ilman loiskausta tai mitään muutakaan ääntä! Aikansa vedessä tuhistuaan otus kai kyllästyi meihin ja sukelsi pois. Kerrassaan vaikuttava kokemus!
_________________
Galleria ja blogi