Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita Vaelluksen fyysinen luonne
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Reissu Pete
07.08.2015 23:43


Viestejä: 717
Edelliseen viitaten, en ole koskaan ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa, kuin hieman vajaan 3 kk kestänee Grönlannin pitkittäishiihdon ja vaelluksen ja retken jälkeen. Eikä varmaan koitettu vetää äärirajoilla kertaakaan. Smile
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Kairatar
08.08.2015 6:02


Viestejä: 114
Ymmärrän täysin mitä 4lbert tarkoittaa: minäkin tykkään haastaa itseäni tunturissa ja välillä ottaa kuntoilun(kin) kannalta ja kahmia kilometrejä, ja kovassakin vauhdissa ehtii tankata mielen ravintoa. Varsinkin vähän nuorempana vauhti oli melkoista, ja ihan samalla tavalla kuitenkin nautin maisemista ja tunnelmasta, vaikken jokaista kiirunan pyrähdystä ehtinyt havaitsemaan. Nykyisin olen enemmänkin nautiskelija, ja päiväkilometrejä kertyy maltillisemmin. Hitaammalla temmolla silmäni erottavat enemmän kasveja, eläimiä ym. luonnon ihmeitä.

Tavallisesti kevään (tai joskus jopa alkukesän) alun vaellukseen liittyy sivutuotteena myös painonpudotuselementti (älkää nyt vain käsittäkö väärin, että lähden kairaan laihduttamaan). Tällä tarkoitan sitä, että joskus kaamoksen jäljiltä on jäänyt päälle hiilareiden mättäminen ja sen seurauksena muutama lisäkilo ja yleinen pöhöttymisen tunne. Vaelluksella saan lopullisesti itseni kuriin (kun jätän rinkasta vaahtokarkit ja suklaat pois), ja vaikken vaelluksella laihdukaan, vaelluksen jälkeen on helpompi aloittaa liikkuvampi elämäntyyli ja kurinalaisempi elämä, kuten karkkilakko.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Korvapuoli
08.08.2015 7:11


Viestejä: 2575
Reissu Pete kirjoitti:
Edelliseen viitaten, en ole koskaan ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa, kuin hieman vajaan 3 kk kestänee Grönlannin pitkittäishiihdon ja vaelluksen ja retken jälkeen. Eikä varmaan koitettu vetää äärirajoilla kertaakaan. Smile
Tuo tuntuu ihan uskottavalta. Olen tehnyt yleensä yhden kolmen viikon kävelyreissun kesässä. Ikää tulee joka vuosi yksi lisää. Joka kerta sitä vaelluskamoja kasatessa arvailee, nouseeko nuo vielä selkään, ja kykeneekö reissun tekemään. Joskus on ollut pikkuvaivojakin ennen lähtöä. Joka kerta palatessa on tuntunut niin korvien väli, kuin muu ruumiskin terveemmältä ja puhtaammalta. Näin siis lyhyemmän reissun jälkeen. 3kk en tiedä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Kairatar
08.08.2015 10:23


Viestejä: 114
Korvapuoli kirjoitti:
Joka kerta palatessa on tuntunut niin korvien väli, kuin muu ruumiskin terveemmältä ja puhtaammalta.

Just näin. Fyysistä ja psyykkistä puolta ei voi erottaa täysin vaelluksellakaan. Minulle vaeltaminen on stressin- ja masennuksenpoistaja nro 1, sykäys kevyempään elämään, sekä toki kaikkea muuta, myös fyysisesti voimaannuttava kokemus.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
dailymail
08.08.2015 11:19


Viestejä: 2751
Kairatar kirjoitti:
Korvapuoli kirjoitti:
Joka kerta palatessa on tuntunut niin korvien väli, kuin muu ruumiskin terveemmältä ja puhtaammalta.

Just näin. Fyysistä ja psyykkistä puolta ei voi erottaa täysin vaelluksellakaan. Minulle vaeltaminen on stressin- ja masennuksenpoistaja nro 1, sykäys kevyempään elämään, sekä toki kaikkea muuta, myös fyysisesti voimaannuttava kokemus.
Edellisten puheenvuorojen perusteella mieleen tulee ajatus, että vaeltamisen fyysinen luonne on temperamentti kysymys eli määräytyy vaeltajana temperamentin mukaan.

Vaelluksen oikean fyysisen luonteen määritteleminen vaatii siis vaeltajan oikean temperamentin (luonteen) määrittelemistä. Tämä olkoon seuraava tehtävä. Jos joku tahtoo siihen tarttua. Smile
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Sipe
08.08.2015 20:39


Viestejä: 867
Aiemmalla tekstilläni yritin lyhyesti selvittää aerobisen ja anaerobisen termin eroa, kommenteista päätellen (tai sitten sitä ei ole luettu) siinä näköjään täysin onnistumatta.
En kuitenkaan ala pitämään sen pidempää luentoa aiheesta.

Se mikä pistää jälleen silmään, on asioiden mustavalkoisuus ihmisille. Jos kuljet erilailla kuin minä itse, tai otat jonkun asian huomioon erilailla tai mietit muuten vain, teet sen VÄÄRIN... Shocked
Eikös se ole kuitenkin niin, että me jokainen kuljemme tavallamme, se sopii meille ja olemme siinä onnellisia. Se ei ole muilta pois, eikä tee myöskään muiden tavasta kulkea parempia tai huonompia.

Ps. niin ja se vaeltaminen on mitä parasta peruskuntotreeniä nimenomaan, ajattelemme me sitä tai emme retkillämme Wink
Vaelluksella on yleensä myös niin lepo kuin ruokapuolikin kunnossa eikä arjen muita rasitteita mukana, jolloin palautuminenkin on erinomaista ja kunto siis nousee kohisten Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
omat polut
08.08.2015 21:53


Viestejä: 3251
Nuorempana kun treeni vielä tarttui kroppaan ihan eri tavalla kuin nykyään, niin kunto oli viikon vaelluksen jälkeen kuin kiviaitaa, hienoimpia kestävyysharjoitteita. Enää ei pysty kuin vähän jarruttelemaan väistämätöntä alamäkeä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Hobelf
08.08.2015 23:35


Viestejä: 685
Sipe kirjoitti:
Ps. niin ja se vaeltaminen on mitä parasta peruskuntotreeniä nimenomaan, ajattelemme me sitä tai emme retkillämme Wink
Vaelluksella on yleensä myös niin lepo kuin ruokapuolikin kunnossa eikä arjen muita rasitteita mukana, jolloin palautuminenkin on erinomaista ja kunto siis nousee kohisten Very Happy


Ongelmana patikkavaelluksilla treenin kannalta on se lasti. 20 kg selässä ei millään ole tervettä pidemmän päälle, kuten monet nivelrikkoiset vaeltajat todistavat. Muuten ihan loistavaa treeniä...
_________________
Niin lähelle jumaluutta kuin mahdollista, eikä lähemmäs -buddhalainen sanonta
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Heksa
09.08.2015 8:39


Viestejä: 1200
dailymail kirjoitti:
Kairatar kirjoitti:
Korvapuoli kirjoitti:
Joka kerta palatessa on tuntunut niin korvien väli, kuin muu ruumiskin terveemmältä ja puhtaammalta.

Just näin. Fyysistä ja psyykkistä puolta ei voi erottaa täysin vaelluksellakaan. Minulle vaeltaminen on stressin- ja masennuksenpoistaja nro 1, sykäys kevyempään elämään, sekä toki kaikkea muuta, myös fyysisesti voimaannuttava kokemus.
Edellisten puheenvuorojen perusteella mieleen tulee ajatus, että vaeltamisen fyysinen luonne on temperamentti kysymys eli määräytyy vaeltajana temperamentin mukaan.

Olen samaa mieltä, että ihmisen fyysistä ja psyykkistä puolta ei voi erottaa. Toki ne voi kieltää itsessään (ja tuomita muissa), tai toimia niiden mukaan kummemmin vaikuttimia pohtimatta, eli kukin tyylillään.

Eikös temperamenttia pidetä synnynnäisenä ominaisuutena, jota ihminen ei kai pysty muuttamaan? Itse pitäisin kuitenkin tuota vaeltamisen luonnetta myös opittuna tapana, eli nuorena fyysisesti asioihin suhtautuvat voi löytää sen psyykkisen puolen, tai toisinpäin. Ainakin toivon että olen itse jotain oppinut.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Kovin fyysinen suoritus. tst Hölynpöly... 37 15.11.2015 14:04 Katso viimeisin viesti
vaelluksen ennakkovalmistautuminen TiMoKo Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 46 19.01.2014 14:21 Katso viimeisin viesti
Vaelluksen osuus harrastuksistasi Virsu Hölynpöly... 18 18.11.2011 19:55 Katso viimeisin viesti
Vaelluksen pituus erakkorapu Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 54 26.10.2011 20:40 Katso viimeisin viesti
20vrk:n vaelluksen sapuskat boueme Ruokaohjeet ja vinkit 49 27.09.2011 21:11 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 3 Yht. 3
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3
Siirry: