Vaellusturinat II

[mkalima]

Moi!

Uusi koira hakusessa ja kovasti mietin mikä rotu olisi hyvä myös vaelluksen ja lyhyemmänkin retkeilyn kannalta. Belggari oli edellinen, ja nyt etsinnässä hieman rauhallisempi ja hieman ihmisystävällisempi (ei-niin-varautunut) koira.

Mielessä käynyt mm. flätti (sileäkarvainen noutaja) joka olisi muuten aika ihanteellinen, mutta tuo riistavietti mietityttää. Jos tuollaisen hankkii, niin pitääkö kulkea koko ajan hihnassa, vai pysyykö lähimaastossa ilmankin? Kellään kokemuksia tästä rodusta?

Joku paimenkoira (esim. holsku ja aussie) olisi toinen vaihtoehto, mutta niiden mahdollinen arkuus tuo taas ongelmia muuhun elämään. Suositelkaapa jotain fiksua rotua, joka olisi kohtuullisen kevytrakenteinen, säänkestävä, mutta ei kovin hanakka riistan perään.

[tyy]

Lapinkoirarodut on mukavia, hyväluontoisia ja ihmisystävällisiä. Aina valmiina toimintaan, mutta eivät ota pulttia, vaika otettaisiinkin rennosti pitemänkin aikaa. Viihtyvät siksi myös kaupunkiasunnoissa, kun ei tarvitse olla liikaa yksin.

On turkki ja sadetakki omasta takaa, jos isäntä pärjää, pärjää koirakin. Kelissä kuin kelissä.

Porojen perään niillä on kova hinku, mutta sain omani opetettua olemaan välittämättä esim linnuista ja jäniksistä.

Jostain syystä sama koulutusmenetelmä ei toiminut oraville...

[TiMoKo]

Ihmiselle jota ei tunne, on mielestäni mahdoton suositella mitään koirarotua.

Itsellä on ollut "haku" päällä jo jonkin aikaa, mutta lopullinen päätös on vielä tekemättä. Roni täytti heinäkuussa 7v ja haluaisin rinnalle kohta uuden koiran kasvamaan.

Tässä kuvausta vaihtoehdosta, jota olen myös miettinyt:
xxx on keskikokoinen rotu. Karvapeite on pitkää ja tuuheaa ja siinä on tiheä alusvilla. Väritys on musta ruskein merkein. Korvat ovat pystyt, pienet, ylöskiinnittyneet ja terävät. Pääväri on tumman siniharmaa tai musta, ja siinä on kellanruskeat merkit. Urosten säkäkorkeus on 52-55 cm ja narttujen 49-52 cm, ja keskimääräinen paino sukupuolia määrittämättä vaihtelee 18-25 kg välillä.

Luonne ja käyttäytyminen:
Tällä erittäin aktiivisella koiralla on upea luonne. Se on helppo kouluttaa ja on yleensä erittäin nopea oppimaan. Se ei ole aggressiivinen, se on hyvä lasten, muiden koirien ja lemmikkien kanssa. xxx on suurenmoinen agilityssä, pelastustyössä ja palveluskoulutuksessa. Sillä on erinomainen hajuaisti ja se kykenee työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Luonnollisesti se on myös hyvä vahtikoira. Tämä rotu sopii kiistatta moniin eri tehtäviin, mukaan lukien agilityn, pelastustoiminnan, kuurojen ja sokeiden opastamisen, paimentamisen ja jopa harrastusmielessä harjoitetun reenvedon.
_________________
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/

[tyy]

Eikä koiraa osteta kuin tavaraa. Jos se on oma, se on oma.

[varg62]

Suomenlapinkoira tuli kun testasin ja se muuten on minulla
http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/rotutesti

[heluna74]

Mitähän rotua tuo TiMoKo oikein tuossa nyt ajattelee ? Sopiiko kuvauksiin vielä, että tuosta xxx rodusta saa helposti keppi- ja pallo"hullun"? Ja, että kantaa mielellään rinkkaa? Sit minulla voi olla pikku aavistus, mikä koira on xxx...

[TiMoKo]

[heluna74]

Olrait, lankaan menin .

[Sirina]

Lapinporokoira on ollut erinomainen valinta jo toistakymmentä vuotta!
_________________
Nenä ylös ja kohti uusia vastoinkäymisiä

[varg62]

Ai saku saa kaveriksi Tsekinpaimenkoiran

[mkalima]

Kovin on salaperäistä hommaa. Tuo lapinkoira on hieman pienehkö, mutta muuten kivan oloinen rotu. Tuntuu olevan ainakin melko terve ja pitkäikäinen rotu, mikä on arvo sinänsä. Flättien keski-ikä on reilusti alle 10 vuotta ja porokoiralla kai liki 15. Siinäkin on iso ero.

[kaptu]

Meillä on piskuinen havannankoira, joka pääsee sinne ja jaksaa sen minkä isäntäkin

[Mertzi]

Itselläni harrastus- ja retkikaverina jo kolmas belggari. Kaikki ovat olleet sosiaalisuudeltaan vieraita kohti hyvin erilaisia, ensimmäinen oli pidättyväinen mutta kiltti (alkuperäinen kysyjä tapasikin tuon Apollo-koirani 90-luvulla), toinen (vielä hengissä mutta seniori) ei ole ikinä pitänyt vieraista ihmisistä, voi lähes kutsua aggressiiviseksi, ja juniori puolestaan tykkää kaikista. Yhteistä kaikille kolmelle on ollut, että ne ovat valmiita tekemään minun kanssani mitä vain, rakastavat patikointia, uintia, melontaretkiä, telttailua jne. ja ovat muutenkin monipuolisia, helposti koulutettavia harrastuskoiria. Ovat myös varsin säänkestäviä ja yleensä melko terveitä. Mutta kyllähän belgi tosiaan tarvitsee aika paljon aktiviteettia ollakseen onnellinen.

Paimenkoirat yleensäkin ovat perusominaisuuksiltaan vähän samantyylisiä, tykkäävät touhuta omistajansa kanssa melkein mitä vain, suht helppoja kouluttaa ja säänkestäviä, mutta melkein kaikissa riskinä on saada jollakin tavalla arka tai epäsosiaalinen yksilö, erityisesti kyllä noissa mainitsemissasi holskuissa ja ausseissa. En myöskään pitäisi niitä juurikaan sen rauhallisempana kuin belgiä.

Noista jo mainitusta lappalaiskoirista voisi saada sellaisen vähän rauhallisemman mutta silti hyvän retkikaverin. Lapinporokoirat ovat niistä tyypillisemmin vähemmän sosiaalisia (mutta taatusti omistajaansa kiintyviä) kuin suomenlapinkoirat, mutta toki tuo on taas myös yksilöllistä.

Jos isompi paimenkoira kiinnostaa, bouvierista voisi saada kaverin, joka on usein luonteeltaan vähän tasaisempi kuin belgi, mutta aika aktiivista omistajaa sekin kyllä vaatii. Pienemmistä puolestaan kannattaa tsekata mm. islanninlammaskoira, pumi, mudi ja australiankelpie -- pienehkö koko on kätevä esim. melontakaveriksi, ja silti ne jaksavat retkellä kyllä siinä missä nuo isommatkin paimenet. Mutta soisaalisuus on taas hyvin yksilöllistä, erityisesti mudeissa olen nähnyt aika varautuneita. Kovia haukkkumaan taitavat erityisesti nuo pienet olla kaikki, enemmän kuin belgit.
Sitten on vielä keskikokoinen rotu appenzellinpaimenkoira, säänkestävä ja perusluonteeltaan paimenkoiramainen sekin, mutta ei sellainen virtapiikki kuin esim. belggarit.

Flätit ovat mielestäni vähintään yhtä energisiä kuin belgit. Niillä se energisyys ehkä näkyy vähän eri tavalla, minusta flätit ovat aina vaikuttaneet vähän enemmän reikäpäisiltä höseltäjiltä kuin belgit, mutta ovat kyllä yleensä aika takuuvarmasti ystävällisiä koiria. Koska en itse ole ollenkaan noutajaihminen (kuten tuosta edeltävästä kommentista ehkä huomaa...), en ole ihan varma, mutta minulla on kyllä se käsitys, että noutajien riistavietti ei kovinkaan usein suuntaudu riistan perään lähtemiseen (tarkoitushan on tuoda omistajalle ne ammutut linnut eikä mielivaltaisesti jahdata niitä).

[teeässä]

itselläni on 2 kaukaasianpaimenkoiraa, jaksavat matkassa hyvin ja ovat tyytyväisiä alkeellisissakin oloissa.
ruokaa kuluu maastossa runsaasti tuollaasille 80kiloosille hauvoille,
olen reissussa syöttänyt noille jahti vahti extra energia nappuloita niin ei tarvi
mukana kantaa kun noin puolet normipapuun verraten,
toki herrat kantavat omissa repuissaan eväänsä.
vaikeutena noiden kanssa on kova vartiontivietti ja varautuneisuus ja epäluuloisuus
vieraita ihmisiä ja eläimiä kohtaan.
_________________
"mistä tullut oon , tiedä en. tietää en haluakaan, määränpää kuinka tietäisin sen, mieti en, mä vaellan vaan.." (juice leskinen)

[AnttiH]