Vaellusturinat II

[Lonely Rider]

Juhannusreissu Hammaskairaan ja kultamaille tuli sitten tehtyä. Tunturien Tuulan kanssa ihastuimme todella näihin erämaisiin selkosiin. Jo Ivalojoki Kultaloineen oli miellyttävä yllätys. Uusi vanhaan malliin rakennettu autiotupa Hilttoneineen upea. Kultalan jälkeen sitten immeisiä ei näkynytkään Hammaskairassa. Olen tähän saakka vähän vierastanut Tuulan GPS:ä, mutta sehän on mainio vekotin. Kehäpään rinteiden pusikoissa Riderin hattureuhkan hattunauha solkineen pääsi putomaan. No tuula palasi vekottimen kanssa jälkiä takaisin ja sieltähän se koivun oksalta löytyi. Samoin kävi Appislompolon rantapusikoissa. Meikäläisen kötsä oli hakaneuloilla rinkan selkämyksessä kiinni. Jonkin kilometrin kuljettuamma, huikkasin Tuulalle: "Katoppa onko hattu tallella." Ei ollut, ja selkääni alkoi kylmätä. Näinkö kadotin lemppari hattuni. Ei muuta kuin Gepsi päälle. Huutelin Tuulalle, ettei me nyt tästä olla kuljettu. Olisi pitänyt luottaa nykytekniikkaan. Sieltähän se kilometrin päästä löytyi. Muuten ei olisi löytynyt. Jätimme rinkat etsintäreissunajaksi ja ripustimme koivuun kaksi punaista avaruuslakanaa. Nämäkin löytyivät. Jälkeenpäin luin väärtini BR:n tapauksesta. Onneksi siinäkin lopuksi kävi hyvin.

Pietarlauttasen ja Kehäpään välistä jutasi parin tuhannen poroelo vasoineen. Meni siinä
pari tuntia odotella vihreää valoa, että pääsi jatkamaan matkaa. Laitoimme leirin pystyyn nimettömän lompolon rantaan (kahden lipan lompolo). Yöllä alkoi semmoinen sade ja sitä kesti aina seuraavaan iltaan yhtäjaksoisesti. Se päivä luppoiltiin, mitä nyt sitten noustiin Pietarlauttaselle. Sieltähän oli huljakat näköalat ja kaiken kruunuksi kaksi uljasta maakotkaa liiteli ilmavirtojen mukana, ilmeisesti poronvasat mielessä.

Ylemmän Appislompolon puronylityksestäkin selvittiin ilman suurempia kommelluksia ja sitten meitä odottikin todellinen helmi. LaVu -67 peruskorjattu persoonallinen kämppä.
Kohta 40-vuotta on kairoja tullut kierrettyä, mutta sen veroista ei ole ennen tullut vastaan.

Kalakin oli syönnillään. Tuulallakin oli niin iso jänkäkoira siiman päässä, että vapa katkesi keskeltä poikki. Varokaa sitä eteläpään vesipoteroa, ilmeisesti tulvien jäänteitä. Minulta vei 3 pitkässä perukkeessa olevaa lippaa. Tuulalla sitävastoin tuli joka heitolla isoja ahvenia!!!! No saihan Tuulakin elämänsä elämänsä ensimmäisen jänkäkoiran ja samoin harreja virvelillä.

Seuraavana päivänä Appisjoen harrit olivat hurjalla päällä. Otimme vain juhannuskalat.
Appisjokivarsi varsinkin alajuoksultaan oli kokemisen arvoinen. Oli paikoin haasteellista päästä eteenpäin. Juhannusharrit sitten klo. 24.00 paisteltiin Kultalassa ja autiotuvassa ollut parikuntakin sai suunsa makeaksi.

Riderikin selvisi "pienellä" puuskutuksella 576 askelmaa ja Pahaojalle. Seuraava viikko menikin kullankaivuussa ja Tuulakin löysi Jussinpäivänä 24.6 0,7grammasen koruhipun.
Sattui vielä koruseppä Janne Kannistokin paikalle ja kovasti kehui hipun muotoa. Ja kun vielä oli meidän vuosipäivä, menimme oikein Tunturihotelliin herkuttelemaan Jäämeren lohella, poronkäristyksellä ja jäädytetyillä karpaloilla kuumalla kinuskikastikkeella.

Lentävät ystävät tulivat taasen kerran Jussinpäivänä niin kuin ennenkin. Hammaskairassa niitä ei ollut.

Nyt taas polttelee. Illalla suunnistetaan taas kohti valtausta. Nyt hillat eli lakat päätavoitteena ja tietenkin Tuulan hipulle koitetaan löytää kaveri. Kuvia laitetaan sitten myöhemmin.
_________________
Lonely Rider
Suurten vuorten ja etäisten laaksojen "yksinäinen" ratsastaja

[rautu]

[quote=]
kaiken kruunuksi kaksi uljasta maakotkaa liiteli ilmavirtojen mukana, ilmeisesti poronvasat mielessä.[/quote]

Hieno kuulla, että kotkat ovat vielä maisemissa. Valtauksella ollessamme nämä kotkat olivat päivittäisiä vieraita taivaalla. Eikä ihme, sillä pesäpuu oli alle kilometrin päässä. kerran kävin pesän alla ja siellähän kaksi poikasta istui pesän reunalla. Komea näky.

[quote=Seuraavana päivänä Appisjoen harrit olivat hurjalla päällä. Otimme vain juhannuskalat.
Appisjokivarsi varsinkin alajuoksultaan oli kokemisen arvoinen. Oli paikoin haasteellista päästä eteenpäin. Juhannusharrit sitten klo. 24.00 paisteltiin Kultalassa ja autiotuvassa ollut parikuntakin sai suunsa makeaksi.:[/quote]

Hienoa, että saitte ruokakalat. Appisjoki on valitettavasti nykyään rauhoitettu ylimmäisen Appislompolon puolesta välistä Ivalojoelle asti. Tämä vain tiedoksi, ettei kukaan lukijoista vahingossa hairahdu joelle kalaan suuremmassa mittakaavassa.
Se on hyvä harjusjoki, mutta taimenta tuolla rauhoituksella kai pyritään suojelemaan.
_________________

Ei oo häränpäivää!!

[Jussi]

Hieno reissu Lonelyllä ja Tuulalla

[Lonely Rider]

Tervehdys kunnioitettavat Savusilmät!

Kevät on jo pitkällä, pieni askel alkukesän vihreyteen vielä. Lonelykin on herännyt jo aikaa sitten talvihorroksestaan. Nyt kun taas nuo nettiyhteydetkin pelaavat, ajattelin laittaa pitkästä aikaa joitain riipustuksia turinoihin.

Sitten viime kesäkuun Hammastunturin reissun jälkeen olimme Tunturien Tuula kanssa elokuun eka viikon hillastamassa valtaukselta käsin. Hillat tai lakat valitettavasti Kutturan perällä ja Vuotson maisemissa olivat anhittomissa. Paskajängälläkään Kyläojan latvoilla ei löytynyt marjan marjaa. Tosin mesikämmeniäkään ei näkynyt, vaikka Tuula sellaisen halusi kohtaavansakin maisemissa. Vanhat kultapaikat Kellotapuliojalla herkistivät mieltä.

Pyhänattasellakin kiipeiltiin elokuun helteessä. Koko viikko oli shortsikelejä, itikoita korkeintaan laajoilla soilla. Tankavaaran kisoissakin käytiin avajaisperjantaina. Kuksa-Joukolta ostettiin vaellussauvat, joihin mestari poltti allekirjoittaneiden nimimerkit. Joitakin vanhoja tuttujakin näkyi riennoissa, liekö joku savusilmäkin siellä?

Syyskuussa sitten vaellettiin muotkan ruskalehdettömissä maisemissa. Edellisen kerran lähdin . .
_________________
Lonely Rider
Suurten vuorten ja etäisten laaksojen "yksinäinen" ratsastaja

[Lonely Rider]

Jatkuu.... Edellisen kerran lähdin Muotkanruokulta ja palasin sinne vaellukselta 30 vuotta sitten eli 1979. Hansin näkeminen oli riemukasta, sama veijari kuin ennenkin.
Oula oli viimeeksi pikkuvekara, nyt vöyreän lupsakka saamenmies. Sekä isä että poika ovat todellisia mestarikokkeja. Poronkäristys on Suomen parasta ja tunturikala sitten...

Säät suosivat, eikä kertaakaan tarvittu sadeviittaa. Teltassa yövyttiin ja tulilla ruoka tehtiin. Pakkanenkin nipisteli öisin, tosin makuupussissa tarkeni kylki kyljessä hyvin. ,Hieno oli taas reissu. Kulkijoita oli vähän, 13.9--, pari porukkaa kohdattiin Peldojoen varressa. Peldoaivilta bongattiin 4-5 hengen ryhmä kiikarilla. Vaelsivat kuin muurahaiset järven rantaa kohti jokisuuta.

Syksymmällä laavuiltiin paljon ja uusi vuosi aloitettiin Kervan laavulla piukuessa pakkasessa
ja seuraavana päivän Piikkiössä Hevonpään laavulla. Samaa tahtia koko kevät, välillä Lonelyn oikea polvi operoitiin......Vielä on vasen nilkka ja oikea olkapää säilyneet veitseltä........ Pääsiäisenä pykällettiin vesisateen innoittamina Oriveden Pukalassa ja Siikanevalla, missä virkeä ja reipas porokoiranuorukainen söi Lonelyn juustocambingin ja karjalanpiirakat.
_________________
Lonely Rider
Suurten vuorten ja etäisten laaksojen "yksinäinen" ratsastaja

[Tuntureiden Tuula]

[Lonely Rider]

Vappu vietettiin Teijon mainioissa maisemissa. Harjoitusmielessä LJK:ssa oli painoa parisenkymmentä kiloa ja Tuulallakin melkein. Tuula bongasi ensimmäisen vaskiksensa jonka lämminnahkaista hipiää ihaili. Yövyttiin Endalin laavulla kuunnelen laulurastaan monivivahteista hienoa laulantaa. Luontotuvan muikean rentouttava löyly sitten pehmitti vanhan kopperoiset koivet.

Helatorstaina mennään harjoittelemaan rinkankantoa viideksi päiväksi, juhannuksen alla tapahtuvaa Lemmenjoen 9 pv:n vaellusta varten. Lemmen reissun jälkeen valtaukselle Tuulalle etsimään tämän viimekesänä löytämälle hipulle kaveria. Toivottavasti tulee antoisa retkeilykesä ja paikat pysyvät ehjinä
_________________
Lonely Rider
Suurten vuorten ja etäisten laaksojen "yksinäinen" ratsastaja

[tyy]

Onko kevätmieli ajanut Lonelyn ja sudettaren vaellusnettiiin? Hyvä niin, ei ole pitkän aikaa kuulunutkaan mitään.

Hyvää vaelluskesää teille.

[raito]

...majesteetillista on kotkan liito Sokostin kruunun yllä

Edit: taisipa tulla arvoitus...

[Joosua Joutomies]

Sen verta on kommentoitava, että Muotkanruoktun Oula on siirtynyt talven aikana toisille palkisille. Kovin oli vielä nuori nukkumaan pois.

[pesala]

[Korpijaakko]

[pena]

[Lonely Rider]

Kesän ja syksyn lapinreissut ovat tulleet tältä vuodelta tehdyksi. Juhannuksen aikaan olimma kymmenen päivän vaelluksella Lemmenjoella Tunturien Tuulan kanssa. Säät olivat suosiolliset ja itikoita ja mäkäriä vain Juhannus yönä (Jäkäläpää) ja päivänä purovarressa Kokon kämpältä laskevan puron varressa. Pari yötä oltiin Vaskojoella, upea paikka täytyy sanoa (kämppä). Alkutaival tuli vaellettua "yöaikaan" ja unirytmit vähän sekosivat. Juhannusaaton vaellus pilvettömässä ja tuulettomassa säässä (ruokailut, tunturien huipuilla) oli ehkä upein kokemus. Savotta-Kaisan kämpällä päästiin saunomaankin. Vähän olivat kieltämättä paikat vähän muuttuneet sitten v. 85, jolloin Rideri viimeeksi Lemmellä kävi.

Tuula ehti olla vielä viikon meikäläisen valtauksellakin, kunnes lähti kuukaudeksi etelään.
Sitten elokuussa lopulta tuli takaisin ja hillasoita kierrettiin ja vähän patikoitiinkin lähituntuntureilla. Kaksi kuukautta tuli Riderillä yhtä soittoa oltua reissussa. Joskus tuli aika vähän pitkäksi, mutta Werneri-myyrästä ja muutamasta vesipäästäisestä oli hupia.

Syyskuussa sitten viikon reissu Pallaksella. Kun polulta poikkesi sai olla omassa rauhassa, mutta muuten väkeä kyllä riitti.
Täällä etelässä ollaan sitten bongattu laavuja, viimeeksi Birgitan polulla.
Hyvää Joulun odotusta kaikille savusilmille.
_________________
Lonely Rider
Suurten vuorten ja etäisten laaksojen "yksinäinen" ratsastaja

[virveli]

Kiva kuulla "nuorenparin" vaelluskesästä ja kullanhuuhdonnastakin. Lemmenjoella oli varmaan hienoa juhannuksen aikaan. Sinne minäkin haaveilen ensi vuonna ...

Mukavaa joulunodotusta
_________________
Not all who wander are lost...